Mitä tekisit, jos päihdeongelmainen lapsesi saisi häädön kodistaan ja kuntoutuksesta?
Olet hankkinut hänelle apua, mutta päihteiden käyttö ei lopu, ja hän saa häädön niin kuntoutuksesta kuin kodista.
Ottaisitko kotiisi? Antaisit vuokravakuuden uuteen asuntoon? Vai sanoisitko vain, että yritä pärjätä?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat sydäntäsärkeviä tapauksia.
Meidän suvussa on sekä setä että mun veli pahasti päihdeongelmaisia. Setä on alkoholisti ja ryypännyt jo aivonsa mössöksi. Mummo maksoi liki kymppitonnin Minnesotahoidon sedälle joka meni sinne painostettuna, kesti pari viikkoa ja tuli pois. Rahoja ei tietenkään saa takaisin, minkä ymmärrän hyvin koska jollei yksilöllä ole omaa motivaatiota, niin ei mikään hoito ihmeitä tee. Setäni on täysin menetetty tapaus, en usko että hänen kognitiiviset kykynsä enää edes riittäisivät minkäänlaiseen terapiaan tai avun vastaanottamiseen. Hän elää ihan eri todellisuudessa ja kun hänen kanssaan juttelee, se on kuin kiroilevan taaperon kanssa yrittäisi keskustella.
Veli taas käyttää kovia huumeita. Äiti ei edes tiedä eikä minulla ole sydäntä kertoa. Veljenkään kanssa ei oikein voi olla tekemisissä, koska hänen ajatuksen kulkunsa on niin päihteiden valtaamaa. Hänellä on voimak
Mulla oli siskon kanssa tuommoista mitä veljesi kanssa, ihan superraskasta.
Hyvinä hetkinään hän sai hommattua asuntoja yksityiseltä, joista sitten joutui lähtemään maksamattomien vuokrien takia tai muutti jonkun miehen luokse. Ja kun tuli ero, niin oli asunnoton. Pahimpina aikoina asui kavereiden nurkissa tai joskus jossain asuntolassa.
Kannattaa ottaa selville asuntolapaikkoja minne voi tarvittaessa mennä, jonnekin ei saa mennä päihtyneenä. Sossulta saa (ainakin sai) vuokravakuudet. Rahaa en antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?
Ei.
poistaisin perintöoikeuden testamentilla.
Saisi pärjätä omillaan. En jaksaisi enää auttaa, on tiensä valinnut. Ja laittaisin välit kokonaan poikki. Ihan kaikkea ei tarvitse sietää.
En ottaisi luokseni asumaan. Näkisin vain, kun hän on selvinpäin. Henkisesti tukisin päihteettömyyteen. Rahaa en antaisi.
Tiedän mikä on auttamista. Ja mikä mahdollistamista.
Ja minulla on raitistunut päihderiippuvainen lapsi.
Sanoisin että jos joskus tulevaisuudessa haluaa yrittää raitistua ja saada elämänsä kuntoon, olet tukena hoitoonhakeutumisessa ja muutenkin. Kertoisin miten rakas on. Kotiini en ottaisi, vuokravakuuden saattaisin maksaa kertoen että se on viimeinen apu mitä tulee, etkä voi sen jälkeen olla enää missään tekemisissä niin kauan kuin käyttää päihteitä. Näin et hylkää lastasi, mutta asetat hänelle selkeät rajat etkä tasoita tietä liikaa. On valitettavasti niin nuori että joutuu menemään vielä syvemmälle kohti pohjaa, näin se yleensä menee.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti auttaisin. Päihderiippuvuus on todella vaikea sairaus, kokemusta on. Vuokravakuuden saa toimeentulotuen kautta. Auttaisin tietysti asunnon etsimisessä. Ilman asuntoa on huono ennuste.
Puhutko ap omasta tilanteesta vai ihan vain spekuloidaksesi?
Ei sitä vuokravakuutta välttämättä saa kelalta tai sosiaalitoimistosta. Päihdeongelmaisia ei muutenkaan haluta mihinkään. Heistä on aina vain haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?Ei auta. Oma sisäinen motivaatio on tärkein tekijä toipumisessa. Minnesota-hoito on tehokas, mutta tiedän tapauksia jotka ovat repsahtaneet sen jälkeen.
Sinä repsahtelet ja rupsahtelet koko ajan.
Älä ota kotiisi, vaarannat oman turvallisuutesi, jos hänellä on huumevelkoja. Tulee velkojat perään. Rahaa ei kannata antaa niin kauan kuin on päihdeongelma. Vuokravakuutta en maksaisi koska todennäköisesti vakuus myös käytetään muuton tullessa vuokravelkoihin tai muihin vahinkoihin. Huoli-ilmoituksen voit jättää sosiaalipalveluihin, tarvittaessa nimettömästi.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi luokseni asumaan. Näkisin vain, kun hän on selvinpäin. Henkisesti tukisin päihteettömyyteen. Rahaa en antaisi.
Tiedän mikä on auttamista. Ja mikä mahdollistamista.
Ja minulla on raitistunut päihderiippuvainen lapsi.
missä menee auttamisen ja mahdollistamisen raja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi luokseni asumaan. Näkisin vain, kun hän on selvinpäin. Henkisesti tukisin päihteettömyyteen. Rahaa en antaisi.
Tiedän mikä on auttamista. Ja mikä mahdollistamista.
Ja minulla on raitistunut päihderiippuvainen lapsi.
missä menee auttamisen ja mahdollistamisen raja?
Up
Vierailija kirjoitti:
Älä ota kotiisi, vaarannat oman turvallisuutesi, jos hänellä on huumevelkoja. Tulee velkojat perään. Rahaa ei kannata antaa niin kauan kuin on päihdeongelma. Vuokravakuutta en maksaisi koska todennäköisesti vakuus myös käytetään muuton tullessa vuokravelkoihin tai muihin vahinkoihin. Huoli-ilmoituksen voit jättää sosiaalipalveluihin, tarvittaessa nimettömästi.
Johan tää lapsi on palveluitten piirissä. Mitä muka joku huolitäti voi tehdä kun ihmisen asia on jo tiedossa.
Eikö noilla ole mitään ammattitaitoa hoitaa ton juopottelua/narkkausta? Syyllistetäänkö siellä ammattilaispäässä ja jätetään heitteille?
Riippuvuus on riippuvuutta, ja mäkätys johtaa vaan ongelmiin.
jos on itsensä hankkinut pois asunnosta,antaisin teltan ja kylmää kestävän talvimakuupussin ja sanoisin että tässä on sulle asumispaikka metsässä. väkivaltaista juoppoa tai nistiä en ottaisi kotiin ,vaikka olis sukulainen.
vaikea tapaus on päihderiippivainen. jos on asunnottomana täysin muutaman päivän ja ilman ruokaa voi miettiä, mitä on tullut tehtyä. antaisin vain ruokaa, jos käy ovella ,en rahaa koska ne menee päihteisiin. päihdetyypit riehuu ja rikkoo vuokranantajien ja kuntien asunnot.
Etsisin hänelle asuntolan ja vertaistukihenkilön puhelinnumerot. Sanosisin että rakastan edelleen.
Hakisin paikan, jossa minulla olisi mahdollisuus saada vertaistukea päihderiippuvaisen omaisena.
Muu olisi mahdollistamista ja pitkittäisi tilannetta. Pohjan kautta ylös tai pohjalle jääminen on vaihtoehdot. Oma päätös lopettaa ei ole mahdollinen, jos vanhempi on läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi luokseni asumaan. Näkisin vain, kun hän on selvinpäin. Henkisesti tukisin päihteettömyyteen. Rahaa en antaisi.
Tiedän mikä on auttamista. Ja mikä mahdollistamista.
Ja minulla on raitistunut päihderiippuvainen lapsi.
missä menee auttamisen ja mahdollistamisen raja?Tästä kannattaa jutella päihdetyöntekijän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi luokseni asumaan. Näkisin vain, kun hän on selvinpäin. Henkisesti tukisin päihteettömyyteen. Rahaa en antaisi.
Tiedän mikä on auttamista. Ja mikä mahdollistamista.
Ja minulla on raitistunut päihderiippuvainen lapsi.
missä menee auttamisen ja mahdollistamisen raja?Tästä kannattaa jutella päihdetyöntekijän kanssa.
en tunne päihdetyöntekijöitä, haluaisin kuulla, jos joku tietää, missä mahdollistaminen ja auttaminen eroavat toisistaan?
Tuskin eka kerta eli jossain vaiheessa tulee se "yritä pärjätä"
Kannattais tehdä se mahdollisimman aikaisin.