Onko teidän avo- tai aviomiehillä omia kavereita, joita tapaavat itsekseen?

Muutama kouluaikainen ystävä, tapaavat jollain kokoonpanolla pari, kolme kertaa vuodessa. Välillä nämä käyvät toki meillä perheineen kahvilla, grillaamassa tms, mutta tapaavat ilman vaimojakin.

Onko tämä vitsi? Et tietäisi missä miehesi niiden kavereiden kanssa luuhaa, onko siellä vieraita naisia. Tai onko ylipäätänsä kavereiden kanssa jossain vai onko tapaamassa jotain naista! Ei tuollaista! Jos on naimisiin miehen kanssa mennyt, niin silloin vietetään aikaa yhdessä. Ja jos mies lähtee kavereita tapaamaan, niin nainen lähtee mukaan!

Tottakai on

Ei ole koska kielsin. Se on joko minä tai kaverit. Nyt se istuu hiljaa tuossa sohvalla.

On onneksi, niinkuin on myös mulla ja se on tosi tärkeää. Ei olla sellainen pariskunta, joka tapaa muita ihmisiä aina vain pariskuntana. Välillä niinkin toki, mutta molempien omat kaverit on tärkeitä. 

Ei ole enää, kun lopetti alkoholin tissuttelun. Sitä ennen oli pari ryyppykaveria. 

Älä hulluja puhu tuollaista ei sallita!!!

Miehellä on, kuten minullakin. Aika monesta on vuosien myötä tullut yhteisiä kavereita, mutta kummallakin on myös omaa sosiaalista elämää.

On sillä muutama mutta lähin heistä asuu 1,5h ajomatkan päässä, muut yli 2h.

Ei ole oikein saanut kavereita täältä uudelta paikkakunnalta. Surullista, mutta toivottavasti tilanne muuttuu.

Meillä on omat kaverit ja nähdään niitä yleensä erikseen. Ei olla oikein pariskunta illallis ihmisiä. 

Ei ole. Ei ollut ennen minuakaan. Kesti tovi ennen kuin tajusin naineeni autistin. Ihan hyvä tyyppi, mutta ihmissuhdetarpeet aika kapeat. 

On monia, onneksi. Olen introvertti ja autismin kirjolla enkä ole osannut oikein koskaan hankkia kavereita. Minulla siis ei ole kavereita enkä kaipaakaan, mutta rakastan yksin olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä vitsi? Et tietäisi missä miehesi niiden kavereiden kanssa luuhaa, onko siellä vieraita naisia. Tai onko ylipäätänsä kavereiden kanssa jossain vai onko tapaamassa jotain naista! Ei tuollaista! Jos on naimisiin miehen kanssa mennyt, niin silloin vietetään aikaa yhdessä. Ja jos mies lähtee kavereita tapaamaan, niin nainen lähtee mukaan!

No en taatusti lähde. Jos ei osaa yksin mennä niin olkoon menemättä. (Mutta toivottavasti menee että saan edes joskus olla yksin kotona, se on ihan parasta.)

Ei ole ja se on harminnut minua monet kerrat. Nuorempana vietimme usein pariskuntana aikaa minun kavereiden kanssa ja olisin toivonut vielä aktiivisempaa sosiaalista elämää, jossa olisi olleet mukana myös miehen kaverit puolisoineen. Hän ei jostain syystä ole osannut pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihin. Hänen kaveruussuhteet ovat olleet kai melko pintapuolisia. Elämä olisi varmasti mielenkiintoisempaa ja rikkaampaa, jos miehellä olisi omat kaverit. Muistan että jossain vaiheessa miehen oman kaveripiirin puutos ahdisti ja masensi minua. Tuntui että se kavensi myös omaa ja koko perheen elämää. Nyt olen jo tottunut siihen ja ruuhkavuodet ovat kuihduttaneet omaakin sosiaalista elämää.

Ei, hänen paras kaverinsa alkoholisoitui pahasti jo kauan sitten. Hänen nykyinen paras kaverinsa on minun läheisen kaverini mies eli tapaamme nelistään useimmiten. Joskus käyvät matsissa myös keskenään, mutta molempien kiireisen työn takia enää hyvin harvoin. 

Sosiaalinen elämä on suht vähäistä näin vanhempana. Joskus alle kolmikymppisenä mies kävi festareillakin välillä kavereidensa kanssa, jos en viitsinyt lähteä mukaan tai oli muuta menoa.