Miksi jotkut väittävät ettei Suomi ole luokkayhteiskunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomi olekaan luokkayhteiskunta.  Meillä ei lainsäädäntö tue ihmisten luokittelua.

Meillä ei estetä ketään yrittämästä.  Eli omalla osaavuudella, ahkeruudella, äkykkyydellä, lahjakkuudella saa hankkia itselleen hyvinvointia, sitä ei mikään laki estä.  Oma juttunsa on tietysti se, onko pääomaa eli viime kädessä rahaa.  Jos sitä jostain saa, niin sitä saa käyttää omaksi hyväkseen.

Meillä pääsee opiskelemaan kuka tahansa miten pitkälle tahansa ja jokaisella on oikeus asua missä alueella tahansa, ei ole lakia, mikä erottelisi ja kieltäisi.

Meillä ei ole sellaista, että joku olisi valmiiksi luokiteltu sellaiseen kastiin, ettei häntä päästettäisi johonkin oppilaitokseen hankkimaan itselleen koulutusta.  

Tietysti mielellään ajatellaan niin, että onhan Suomi luokkayhteiskunta, koska meillä on köyhiä ja rikkaita.  Mutta se ei ole sitä, että ihmisiä tarkoituksellis

Hyvä ihminen yhteiskuntaluokat eivät perustu lakiin. Samaan luokkaan kuuluvilla yksilöillä on sosiologisessa tutkimuksessa toisiaan muistuttava taloudellinen tilanne, koulutustausta, ammattiasema tai mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon. Se on se joku ryhmä, johon ihminen itse ajattelee kuuluvansa ja kokee, että olo on epämukavaa toisen ryhmän kanssa, joka on erilainen.

Eivät, mutta eriarvoisuutta pidetään yllä normein ja lainsäädäntö perustuu normeihin. Esim. perintöoikeus on tyyppiesimerkki tällaisesta normista. Se on jäänne ajalta, jolloin valta ja oikeudet kuuluivat vielä suvuille, yksilöiden sijaan. Nykyinen yhteiskunta korostaa kuitenkin yksilön oikeuksia, mutta pitää silti yllä vanhoja sukuoikeuksia ja luokkayhteiskuntaa. Itse pidän perintöoikeutta lähinnä kilpailun rajoittamisena ja yhteiskunnan maksamana tukena "valtaa pitävälle eliitille", vaikkakin sitä on pyritty tasoittamamaan verotuksella. "Eliitti" puhuu suureen ääneen perintöveron poistamisesta,  vain vähentääkseen kilpailua vallasta. Toinen vastaava "eliitin valtaa" ylläpitävä normisto ovat säätiöitä koskeva lainsäädäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja tahtoa, Suomessa voi opiskella ja pärjätä. Jokainen.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Tunnen monta työtöntä maisteria. Opiskeltu on, mutta eipä se pärjäämistä takaa.

No ei niin.  Siitä ei tässä ole edes kyse.

Kysehän on siitä, että heillä on ollut mahdollisuus kuin myös oikeus opiskella maisteriksi.  Nyt heillä on sekä mahdollisuus että oikeus hakea koulutustaan vastaavia työpaikkoja.  

Luokkayhteiskunnalla ei tässä ole mitään tekemistä.  Työttömyyttä on joka alalla, myös duunareilla.  Kyse on yhteiskunnan nykytilasta, ei yhteiskuntaluokista.

Mikään yhteiskunta ei voi taata kenenkään pärjäämistä.  Mutta se voi joko suoda mahdollisuudet tai kieltää ne.  Meillä ei kielletä ketään yrittämästä.  Valitettavasti tilanne tällä hetkellä on huono.  Silti on mahdollisuuksia, meillähän on mahdollista hakea töitä muista maista, se on vain itsestä kiinni, onko siihen valmiuksia.  

Ja viime kädessähän meillä on mahdollista saada elämiseensä tukea joka tapauksessa.  

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että olet jo syntyessäsi valmiiksi merkitty olemaan paarialuokassa rotusi, sukusi, syntyperäsi tai fyysisen olemuksesi vuoksi, etkä saa koskaan sitä vähäistäkään mahdollisuutta.

Aleksis Kivi syntyi luokkayhteiskuntaan.  Hän oli niitä harvoja rahvaan lapsia, jotka raivasivat tiensä opintielle ja yliopistoon.  Silti hän ei päässyt koskaan nousemaan herrasväkeen, koska siihen aikaan se vain ei ollut mahdollista.  Tänä päivänä tilanne on toinen, meillä yhteiskunnallinen nousu on aivan mahdollista, monet tunnetut poliitikotkin ovat duunaritaustaisia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja tahtoa, Suomessa voi opiskella ja pärjätä. Jokainen.

Ei se niin mene. Älykkyysosamäärä rajaa vaihtoehtoja hyvin paljon. Ei kaikkien pääkopalla opiskella ajokorttia enempää.

Totta Mooses, mutta sehän on yleismaailmallinen ilmiö.  Sille ei mikään yhteiskunta voi mitään.  

Omassa kontekstissaan tällainenkin ihminen voi pärjätä.  Ei hänestä professoria tule, mutta hän voi olla oikein tyytyväinen uimahallin siivooja tai rekkakuski tai leipomotyöntekijä ymv.  Hän voi saada siitä ihan sopivaa palkkaa ja elää sillä ihan omien arvojensa mukaista elämää ja elää hyvin.  Emme me kaikki kaipaa Monacon matkoja emmekä kakkoskoteja.  Ihminen yleensä tietää omat rajansa ja tyytyy niihin.

Vai sekä mielestäsi tarkoittaa luokkayhteiskuntaa, kun jokainen ei pysty palkallaan kustantamaan luksuselämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja tahtoa, Suomessa voi opiskella ja pärjätä. Jokainen.

Ei se niin mene. Älykkyysosamäärä rajaa vaihtoehtoja hyvin paljon. Ei kaikkien pääkopalla opiskella ajokorttia enempää.

Totta Mooses, mutta sehän on yleismaailmallinen ilmiö.  Sille ei mikään yhteiskunta voi mitään.  

Omassa kontekstissaan tällainenkin ihminen voi pärjätä.  Ei hänestä professoria tule, mutta hän voi olla oikein tyytyväinen uimahallin siivooja tai rekkakuski tai leipomotyöntekijä ymv.  Hän voi saada siitä ihan sopivaa palkkaa ja elää sillä ihan omien arvojensa mukaista elämää ja elää hyvin.  Emme me kaikki kaipaa Monacon matkoja emmekä kakkoskoteja.  Ihminen yleensä tietää omat rajansa ja tyytyy niihin.

Vai sekö mielestäsi tarkoittaa luokkayhteiskuntaa, kun jokainen ei pysty palkallaan kustantamaan luksuselämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on halua ja tahtoa, Suomessa voi opiskella ja pärjätä. Jokainen.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Tunnen monta työtöntä maisteria. Opiskeltu on, mutta eipä se pärjäämistä takaa.

No ei niin.  Siitä ei tässä ole edes kyse.

Kysehän on siitä, että heillä on ollut mahdollisuus kuin myös oikeus opiskella maisteriksi.  Nyt heillä on sekä mahdollisuus että oikeus hakea koulutustaan vastaavia työpaikkoja.  

Luokkayhteiskunnalla ei tässä ole mitään tekemistä.  Työttömyyttä on joka alalla, myös duunareilla.  Kyse on yhteiskunnan nykytilasta, ei yhteiskuntaluokista.

Mikään yhteiskunta ei voi taata kenenkään pärjäämistä.  Mutta se voi joko suoda mahdollisuudet tai kieltää ne.  Meillä ei kielletä ketään yrittämästä.  Va

Tämä on kummallinen harha, että kaikki lähtisi nykyään samalta viivalta. Ei lähde. Ja tilannetta tosiaan aktiivisesti heikennetään. Kun toisilla on valtava etumatka, jää huono-osaiset lähtötelineisiin.

Olen havainnut joskus, että luokkataustaa ja omaa luokka-asemaa tosiasioina torjutaan. Kun koulutustason ja tulojen perusteella esimerkiksi ammattikoulun käynyt henkilö selvästi kuuluu työväenluokkaan, hän ei käsitä tätä identiteettiään selkiyttävänä voimavarana. Ymmärrän, että (ammatti)koulun tehtävä ei ole opettaa tällaisia asioita - jos niin olisi, olisimmekin suorastaan luovassa yhteiskunnassa. Lähihoitaja halunneet olla hoitaja, ei työläinen; kampaaja on hyvinvoinnin tai kauneudenhoitoalan ammattilainen, ei työläinen. Ehkä joillain aloilla kuten rakennusala luokkaidentiteetti muodostuu kaveriporukassa ja työharjoittelutyöpaikoilla kivuttomasti, ja duunarius näyttäytyy positiivisena määreenä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihminen voi opiskella yliopistossa tutkinnon, mutta olla silti täysipäiväisesti työssäkäyvänä tulotasoltaan köyhä. Toisaalta moni ammattikoulun käynyt tienaa todella hyvin. Eli tänä päivänä edes korkea koulutus ja työssäkäynti eivät takaa hyvää toimeentuloa. Se on mielestäni vähän väärinkin. Jos yhteiskunta vaatii, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi pitää olla yliopistotutkinto, niin saisi se näkyä palkassakin.

Aika paljon merkitsee se, miten varakkaaseen tai köyhään perheeseen sattuu syntymään - että pääseekö perimään talon tai huoneiston tai useammankin tai kesämökin tai metsää tai rahaa ja sijoituksia tai kaikkea näitä ja onko lapsuus ja nuoruus ollut taloudellisesti turvattua. Harva rikastuu Suomessa työtä tekemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olekaan. Kellekään ei ole määrätty tiettyä asemaa tai kielletty mitään. Mutta jos arvotamme opiskelun ja ansaitun palkan ylemmäksi kuin päinvastoin, eihän sitä voi lainsäädännöllä estää.  Normaalia yhteisön muodostusta jossa tulee taloudellisesti erilaisia luokkia,  mikä ei ole sama kuin vanha luokkayhteiskunta.

Työläistausta näkyy ihmisestä, vaikka hänellä olisi tohtorin tutkinto. Mikään tutkinto tai varallisuus ei yksin tee kenestäkään porvaria.

 

Totta. Työläistausta havoinnoidaan vaikka sen päällä olisi mitä. Eli tietyt traditiot ulkoisessa olemisessa eivät täyty yläpuolelle asettuvan mielestä, vaan arviointi on aina taustan mukaan, juuri sen vanhan luokkayhteiskunnan. Luokat on sisällämme sisäistettynä

Jos niin haluat,  mutta ei se estä toimimasta täysivaltaisesti.  Keskiluokan tyyli ja maku jäljittelee aika tavalla sen edesmenneen,  todellisen luokkayhteiskunnan tapoja missä asemaa korostettiin suhteessa työläisiin. Koulutetut varakkaat omaksuvat sen mieluusti,  vaikka voisi toisellakin tyylillä päteä yhtä hyvin, mutta sehän arvotetaan edelleen "alemmaksi".

Nykyaikana Aleksis Kivi ei nousisi köyhyydestä. Ensinnäkin hän ei löytäisi mistään mesenaattia rahoittamaan kirjan kirjoittamista ja olisi velkaantunut jo opiskeluaikanaan. Apurahoista on turha haaveilla, jos tyyli on yleisestä poikkeavaa. Kilpailu on myös kovaa.

Kaiken huipentaisi Kiven mielenterveysongelmat. Hän ei saisi niihin hoitoa, lähetettäisiin vaan kotiin nappien kanssa.

Mielenterveyden ongelmat ovat nyky-Suomessa tyypillinen tie köyhyyteen, varsinkin jos ei ole varaa maksaa yksityisellä hoitoa. Köyhän perheen opintovelkaisena ja hyljeksittynä kulttuurityöläisenä Kiven kohtalo olisi Orpo-Purran Suomessa sinetöity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihminen voi opiskella yliopistossa tutkinnon, mutta olla silti täysipäiväisesti työssäkäyvänä tulotasoltaan köyhä. Toisaalta moni ammattikoulun käynyt tienaa todella hyvin. Eli tänä päivänä edes korkea koulutus ja työssäkäynti eivät takaa hyvää toimeentuloa. Se on mielestäni vähän väärinkin. Jos yhteiskunta vaatii, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi pitää olla yliopistotutkinto, niin saisi se näkyä palkassakin.

Aika paljon merkitsee se, miten varakkaaseen tai köyhään perheeseen sattuu syntymään - että pääseekö perimään talon tai huoneiston tai useammankin tai kesämökin tai metsää tai rahaa ja sijoituksia tai kaikkea näitä ja onko lapsuus ja nuoruus ollut taloudellisesti turvattua. Harva rikastuu Suomessa työtä tekemällä.

Jos on oikeasti hyvä lukupää ei jää jalkoihin. Tähän on opintolainat ym järjestetty.  Taloudellista eriarvoisuutta se ei poista  varakkaan ja varattoman perheen kesken, mutta se ei ole luokka-asia.  Kovin montaa vuosikymmentä ei ole ollut näin hyvin, ennen ei ollut koulujakaan lähellä. Boomerit oli ensimmäisiä nauttimaan mahdollisuuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihminen voi opiskella yliopistossa tutkinnon, mutta olla silti täysipäiväisesti työssäkäyvänä tulotasoltaan köyhä. Toisaalta moni ammattikoulun käynyt tienaa todella hyvin. Eli tänä päivänä edes korkea koulutus ja työssäkäynti eivät takaa hyvää toimeentuloa. Se on mielestäni vähän väärinkin. Jos yhteiskunta vaatii, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi pitää olla yliopistotutkinto, niin saisi se näkyä palkassakin.

Aika paljon merkitsee se, miten varakkaaseen tai köyhään perheeseen sattuu syntymään - että pääseekö perimään talon tai huoneiston tai useammankin tai kesämökin tai metsää tai rahaa ja sijoituksia tai kaikkea näitä ja onko lapsuus ja nuoruus ollut taloudellisesti turvattua. Harva rikastuu Suomessa työtä tekemällä.

 

 

Jos on oike

Kyllä jää jalkoihin. Aleksis Kiven kohtalo olisi nyky-Suomessakin karu. Hänelle sanottaisiin, että oma vika. Mitäs ei opiskellut insinööriksi ja mitä meni sairastumaan henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihminen voi opiskella yliopistossa tutkinnon, mutta olla silti täysipäiväisesti työssäkäyvänä tulotasoltaan köyhä. Toisaalta moni ammattikoulun käynyt tienaa todella hyvin. Eli tänä päivänä edes korkea koulutus ja työssäkäynti eivät takaa hyvää toimeentuloa. Se on mielestäni vähän väärinkin. Jos yhteiskunta vaatii, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi pitää olla yliopistotutkinto, niin saisi se näkyä palkassakin.

Aika paljon merkitsee se, miten varakkaaseen tai köyhään perheeseen sattuu syntymään - että pääseekö perimään talon tai huoneiston tai useammankin tai kesämökin tai metsää tai rahaa ja sijoituksia tai kaikkea näitä ja onko lapsuus ja nuoruus ollut taloudellisesti turvattua. Harva rikastuu Suomessa työtä tekemällä.

 

 

Jos on oike

Tirsk! Varallisuus liittyy keskeisesti luokkaan. Opettele edes perusasiat luokkayhteiskunnasta. Se, että joku hankkii ison markkinakorkoisen opintolainan, antaa valtaisan takamatkan. 

Ne, jotka ovat sitä mieltä, että jokaisella on samat mahdollisuudet opiskella ja siten pärjätä paremmin elämässään, itse asiassa sanovat, että jokaisella on mahdollisuus nousta luokastaan ylöspäin. Eli siis luokkayhteiskunta on olemassa.

Mutta vanhempien koulutustausta vaikuttaa edelleen hyvin vahvasti siihen, minkä koulutustason yksilö valitsee. Joten siis se, mihin luokkaan olemme syntyneet, määrittää meidän elämäämme hyvinkin paljon, puhumattakaan siitä taloudellisesta tuesta, jolla varakkaammat voivat jälkipolviaan tukea. Toki on aina yksilöitä, jotka koulutuksen kautta nousevat luokastaan, olen yksi heistä.

Mitä tulee siihen, lähteekö luokka koskaan ihmisestä, täytyy tunnustaa, että korkeakoulutuksesta huolimatta ooppera on mielestäni kummallista kiljumista ja baletti epäluonnollista koikkelehtimista. 😉

Missään yhteiskuntamuodossa ei kaikki pysty aloittamaan samalta viivalta.

Jos tätä pidetään luokkayhteiskunnan merkkinä, niin sitten kaikki maat ja yhteiskunnat ovat niitä.

Poikkeuksena voisi kai pitää jotain kaukaisen meren saarta, jossa asuu yksi heimo tai alkuasukasyhteisö omien sääntöjensä mukaisesti.  Siellä ehkä jokainen on syntyessään "samalla viivalla," tai mistäpä me sitäkään varmaksi tietäisimme.

Voihan sielläkin olla joku pomosuku tai -perhe, joka määrää kaiken ja ottaa kaikki edut ensin itselleen ja jakaa sitten muille mitä jää.

Meille jakautuu erilaisia kortteja hyvin moninaisista syistä ja niillä sitten pelataan.  Hyvä yhteiskunta antaa mahdollisuuksia, mutta ei voi mitään sille, että kaikki ei niitä käytä.  Jonkun mielestä se, että sai lapsena selkäänsä, on kaiken pahan alku ja hänestä tuli rikollinen, ja toinen taas pitää voimavarana sitä että sai selkäänsä ja otti opikseen ja kasvoi kunnon kansalaiseksi.  

Kyllä minä väittäisin, että meillä kaikilla mahdollisuuksia on, mutta miten me niitä käytämme, riippuu omasta itsestä.  

Ja jos tämä sitten jonkun mielestä on luokkayhteiskunta, niin sen sitten olemme yhdessä tällaiseksi luoneet.  Meillä on ihmisiä, jotka ei viitsi mennä töihin vaikka pääsisivätkin, koska väittävät saavansa saman tukina mitä saisivat palkkaa.  Ja sitten on niitä toisia, jotka katsoo heitä alaspäin, pitää heitä alaluokkaisina ja white trash porukkana, joten siinähän se luokkayhteiskunta sitten on.  

Eihän suomi olekaan. Niin kauan kuin täällä on ilmainen koulutus suomi ei ole luokkayhteiskunta. Kuka tahansa voi hakea opiskelemaan mitä tahansa.  

Luokat ovat lähinnä marxilaista hölinää. Nykyaikana ei ole selviä luokkarajoja. Rikas tekee usein palkkatyötä, ja pienituloinenkin voi omistaa.

Suomessa ainakin vihataan harvinaisen paljon niitä, jotka tienaavat enemmän kuin muut ja ovat koulutettuja. Suomessa esim. korkeakoulutettujen palkkataso on huomattavasti matalampi kuin verrokkimaissa. Keskivertoon pyrkiminen on varmasti yksi syy siihen, että talous on laahannut vuodesta 2008 lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Aleksis Kivi ei nousisi köyhyydestä. Ensinnäkin hän ei löytäisi mistään mesenaattia rahoittamaan kirjan kirjoittamista ja olisi velkaantunut jo opiskeluaikanaan. Apurahoista on turha haaveilla, jos tyyli on yleisestä poikkeavaa. Kilpailu on myös kovaa.

Kaiken huipentaisi Kiven mielenterveysongelmat. Hän ei saisi niihin hoitoa, lähetettäisiin vaan kotiin nappien kanssa.

Mielenterveyden ongelmat ovat nyky-Suomessa tyypillinen tie köyhyyteen, varsinkin jos ei ole varaa maksaa yksityisellä hoitoa. Köyhän perheen opintovelkaisena ja hyljeksittynä kulttuurityöläisenä Kiven kohtalo olisi Orpo-Purran Suomessa sinetöity.

Eli Kivi sortui luokkayhteiskunnan takia, ja sortuisi siihen tänä päivänäkin.

En oikein tuota allekirjoita.  Kyllä nykyajassa on mahdollista menestyäkin, paremmat mahdollisuudet on olemassa.  Alkoholismin ja mielenterveyden hoito on joka tapauksessa ihan eri luokkaa kuin silloin.

Julkaisemisen ja itsensäilmaisemisen kanavia on enemmän kuin koskaan ennen.

Luokkayhteiskunta on enemmänkin meidän jokaisen omassa sisimmässä.  Me itse arvostamme ja arvotamme ihmisiä omalla mittapuullamme.  Hyvin harva ihminen voi tänä päivänä väittää, ettei yhteiskunta antanut hänelle mitään mahdollisuuksia.  

Eihän yhteiskuntaluokissa ole kysymys siitä voiko niissä tapahtua sosiaalista nousua vai ei. Eihän niissä lähtökohtaisesti ole mitään pakkoa liikkua. Kun minä olin nuori 70 -luvulla oli olemassa ihan työväenluokan omaa kulttuuria. Oli omat urheiluseurat, teatterit ja muut. Siitä omasta yhteiskuntaluokasta oltiin ylpeitä ja sen tunnuksia kannettiin näkyvästi ja ylpeästi. Keskiluokalla oli sitten omat juttunsa. Jossain välissä se yhteiskuntaluokka on muuttunut jotenkin häpeäksi ja ajatellaan, että siitä pitäisi jotenkin päästä nousemaan ylemmäksi. Miksi ihmeessä?

Luokkien sijasta pitäisi puhua demografisista ryhmistä. Luokka-sana sisältää ajatuksen eriarvoisista ihmisistä. Jotkut, usein sukunsa ensimmäiset yliopistokouluttautuneet, mielellään määrittelevät yhteiskuntaluokkia. Ja itsensä.