Lue keskustelun säännöt.
Pilalle mennyt teatterireissu. Onko toivoa?
30.12.2023 |
Saimme puolisoni kanssa joululahjaksi liput teatteriesitykseen. Voi kuinka kivaa, kahdenkeskistä laatuaikaa,ajattelin. Kyselin puolisoltani, lähdetäänkö reissuun hyvissä ajoin, käydään vaikka syömässä tai lasillisella. Mies ei vastannut mitään. Ei siis menty.
Laittauduin hieman tavallista hienompiin vaatteisiin ja muistutin miestä (aiemmasta oppineena), että mä en sitten korkkareilla pysty juoksemaan jäisillä teillä, vaan kävellään rauhallisesti. Tämä mieheltä unohtui heti. Paineli kauheaa tahtia edellä, minä kipitin perässä.
Esitystä odottaessa ei sanottu sanaakaan. Väliajalla vaihdettiin pari sanaa tauon kestosta, muuten odoteltiin tuppisuina. Esityksen jälkeen äkkiä takkien haku ja vauhdilla kotiin. Kotimatkalla kysyi, mitä mies piti esityksestä. Mies murahti, että tuollaisiahan ne aina on.
Ei olla juurikaan tuon jälkeen puhuttu. Mua hamittaa ihan vietäväksi. Vielä pari päivää sitten ajattelin, että nyt aletaan tekemään enemmän asioita pariskuntana. Nyt tuntuu, että ei kannata yrittääkään.
Kommentit (82)
Minä menen puolisoni menoihin mukaan, vaikka ei aina kiinnostaisi. Heittäydyn kuitenkin hetkeen ja yritän osallistua ja pitää hauskaa parhaani mukaan. Parasta kokemuksessa aina on kun näen rakkaani tekevän/kokevan jotain, mistä hän nauttii. Sama on myös toisin päin. Joskus kun sanon haluavani mennä johonkin tai tehdä jotain näen jo puolisoni naamasta ettei voisi vähempää kiinnostaa, mutta silti hän haluaa kanssani lähteä ja osaa olla latistamatta tunnelmaa. Viimeistään siinä vaiheessa näen aidon hymyn hänen kasvoillaan kun hän näkee minun nauttivan ja rentoutuvan. Onneksi suurin osa menoistamme kiinnostaa molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä teen välillä tota samaa kun mieheni kysyy että mennäänkö drinksuille/leffaan/baariin yms, en vastaa mitään ja sitten ei mennä mihinkään. Tällä puhumattomuudella jotenkin tarkoitan että mennään vaan tai ihan miten haluat, voin tulla mukaan. Myöhemmin sit ihmettelen kun ei mennäkään mihinkään ja mies on tympääntyneen olonen. Mikähän juttu tämä on? Oon yrittäny päästä tästä eroon ja tajuan puhumattomuuteni viimeistään siinä vaiheessa kun mies näyttää turhautuneelta ja ihan tiedostaen pyydän anteeksi ja sanon että taisin taas yrittää vastata telepaattisesti.
Me ei enää käydä ravintoloissa kahdestaan kun ei osata siellä ihmisten keskellä ja tarjoilijan häärätessä rentoutuen syödä ja keskustella. Juurikin istutaan tuppisuina ja hotkitaan. Sitten maksetaan kallis lasku. Isommassa porukassa voidaan kyllä mennä. Porukalla ei itse tarvitse koko ajan olla äänessä tai aktiivisesti kuunnella. Kotona tehdään yhdessä ruokaa ja syödään jutellen ja hauskaa pitäen ja se on yks lempipuuhiamme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan yleistä. Ei löydy Suomesta montaakaan miestä, jotka ymmärtäisi jotain kulttuurista saati siitä, mikä kuuluu normaaliin, inhimilliseen kanssakäymiseen. Koko elämä menee jossain telkkarin, saunan ja viinan Bermudan kolmiossa. Sääliksi käy naisia, joiden elämän tuollaiset pilaavat. Toki aina voi mennä yksin, mutta ei mullakaan hermot kestäisi katsella tyyppiä, joka on käytännössä noin aivokuollut.
Näin. Ja joku mainitsi erätulet. Ei kyllä lähde erätulille tuollainen mies mistä ap kertoi.
Se on sauna, viina ja urheiluruutu, asuste pitkät kalsarit. Kavereiden kanssa kyllä erinäisiä rientoja, myös muutakin kuin jääkiekkopeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi sinun miehesi juttu ?
Olisiko se esim erätulilla istuminen ? Kalastus ?
onko kyse vain, ettei häntä kiinnosta kurturellit menot.Itselleni olisi ylellistä hotelli yöpyminen, mutta miehelleni se on yök, koska hän aikoinaa työn puolesta joutui niissä paljon viettämään aikaa.
Ja joo, en minunkaan miestä saa teatteriin, mutta silti käyn niissä itse. Parisuhteessa ei saa latistua ja pienentää itseään toisen toiveiden mukaan.
Kulttuurimenoista miehen mieleen on sinfoniaorkesterit ja baletti. Tai musikaalit jossain suomen ulkopuolella, esim. Lontoo. Käytännössä tällaisiin osallistuminen on aikataulullisesti lähes mahdotonta. Emme koskaan saa sovittua jostain yhteisestä menosta lähes vuotta aiemmin, kuten lippujen saamiseksi mielenkiintoiseen esitykseen tulisi tehdä.
Minustakin oli
Minulla on loma aina heinäkuussa, jolloin meillä on sulku. Miehen firmassa lomakuukausi on elokuu ja heinäkuussa dedlinet painaa päälle ja kiva kiire. Muuten molemmat ovat sellaisissa asemissa töissä, että monen peräkkäisen lomapäivän pitäminen peräkkäin on vaikeaa ja kesken lonmankin pitää usein hoidella työtehtäviä. Aivan yllättäen saattaa tulla pakollista tehtävää juuri siihen suunniteltuun lomapäivään. Kummallakin lomat ja saldot kertyvät, kun ei tahdo millään keritä pitää niitä ja ylitöitä tulee tehtyä lähes joka päivä.
Ap
Anteeksi, mutta tuosta tarinasta saa kuvan, että myös aloittaja on ollut teatterireissussa tuppisuuna. Eli en nyt pelkästään miestä syyttäisi.
Jatkossa suosittelen sellaista tekemistä, joka on oikeasti molempien mieleen. Ehkä sitten ollaan paremmalla fiiliksellä ja juttua riittää. Nyt tulee lähinnä mieleen, että teatteri ei oikeasti ainakaan miestä kiinnosta, mutta on menty puoliväkisin kun kerran on liput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta tuosta tarinasta saa kuvan, että myös aloittaja on ollut teatterireissussa tuppisuuna. Eli en nyt pelkästään miestä syyttäisi.
Jatkossa suosittelen sellaista tekemistä, joka on oikeasti molempien mieleen. Ehkä sitten ollaan paremmalla fiiliksellä ja juttua riittää. Nyt tulee lähinnä mieleen, että teatteri ei oikeasti ainakaan miestä kiinnosta, mutta on menty puoliväkisin kun kerran on liput.
Jos ei teatteri kiinnosta, niin miksi ei voi väliajalla puhua vaimolleen tai mennä drinkeille?
Vierailija kirjoitti:
Outoa tuo puhumattomuus. Puhutteko edes kotona? Minua alkaisi ahdistaa tuollainen mies.
Ja toisen huomioiminen!! Meilläkin on parisuhteessa monenlaista, eikä elämä ole aina yhtä auvoa, mutta en voisi kuvitellakaan että mieheni ei tarjoaisi käsivartta liukkaalla kelillä ja vielä jos minulla olisi korkokengät! Käytöstavat kunniaan. Ja sitten tuo, ettei vastata kun toinen kysyy tai ehdottaa (syömään/drinkeille menoa ennen teatteria)! Mutta ap on varmasti niin ehdollistunut miehensä töykeälle käytökselle, ettei jo tuossa vaiheessa tajunnut ottaa henkisesti niskaotetta ja pakottaa mies ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen. Ilmeisesti mies ei olisi edes halunnut lähteä koko teatteriin, mutta ei saanut suutaan auki ja kosti sitten passivisaggressiivisella käytöksellä ap:lle, kun "joutui" teatteriin. Lapsellista, typerää, itsekeskeistä ja töykeää käytöstä. En itse kärvistelisi tuossa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mt-ongelmat voivat vaikuttaa.
Valtaosalla suomalaismiehistä on mt-ongelmia juoppouden lisäksi tai vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi sinun miehesi juttu ?
Olisiko se esim erätulilla istuminen ? Kalastus ?
onko kyse vain, ettei häntä kiinnosta kurturellit menot.Itselleni olisi ylellistä hotelli yöpyminen, mutta miehelleni se on yök, koska hän aikoinaa työn puolesta joutui niissä paljon viettämään aikaa.
Ja joo, en minunkaan miestä saa teatteriin, mutta silti käyn niissä itse. Parisuhteessa ei saa latistua ja pienentää itseään toisen toiveiden mukaan.
Kulttuurimenoista miehen mieleen on sinfoniaorkesterit ja baletti. Tai musikaalit jossain suomen ulkopuolella, esim. Lontoo. Käytännössä tällaisiin osallistuminen on aikataulullisesti lähes mahdotonta. Emme koskaan saa sovittua jostain yhteisestä menosta lähes vuotta aiemmin, kuten lippujen saamiseksi mielenkiintoiseen esitykseen tulisi tehdä.
Minustakin olisi mukavaa tehdä joku yhden yön hotelliyöpyminen
Vai että oikein sinfonia ja baletti. Lontoon musikaalit. Mutta silti on niin moukka, ettei tarjoa käsivartta jäisellä kadulla liukastelevalle vaimolle, vaan harppoo edellä. Aika erikoisen kultturellitapaus tämä ap:n mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, ettei ollut mieluinen lahja miehellesi. Oletteko tuore pari ja tuo miehen huono käytös tuli yllätyksenä? Vai oletko jo ollut pitkään yhdessä tuollaisen juntin jurpon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi sinun miehesi juttu ?
Olisiko se esim erätulilla istuminen ? Kalastus ?
onko kyse vain, ettei häntä kiinnosta kurturellit menot.Itselleni olisi ylellistä hotelli yöpyminen, mutta miehelleni se on yök, koska hän aikoinaa työn puolesta joutui niissä paljon viettämään aikaa.
Ja joo, en minunkaan miestä saa teatteriin, mutta silti käyn niissä itse. Parisuhteessa ei saa latistua ja pienentää itseään toisen toiveiden mukaan.
Kulttuurimenoista miehen mieleen on sinfoniaorkesterit ja baletti. Tai musikaalit jossain suomen ulkopuolella, esim. Lontoo. Käytännössä tällaisiin osallistuminen on aikataulullisesti lähes mahdotonta. Emme koskaan saa sovittua jostain yhteisestä menosta lähes vuotta aiemmin, kuten lippujen saamiseksi mielenkiintoiseen esitykseen tulisi tehdä.
Minustakin oli
Sillä se niistä Lontoon baletista puhuu kun tietää ettei koskaan sinne mennä.
Vähän samaa kun nää että tottakai haluan naimisiin ja lapsia sun kanssa mutta aina vaan Myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen mt-ongelmat voivat vaikuttaa.
Valtaosalla suomalaismiehistä on mt-ongelmia juoppouden lisäksi tai vuoksi.
Miksi tilastoidusti eniten mielenterveysongelmia on 20-40 v naisilla?
Sulla on juntti mies, joka rakastaa kavereitaan ja työkavereitaan, ei sinua. Mitä teet tuollaisella halveksuvalla huonekalulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan yleistä. Ei löydy Suomesta montaakaan miestä, jotka ymmärtäisi jotain kulttuurista saati siitä, mikä kuuluu normaaliin, inhimilliseen kanssakäymiseen. Koko elämä menee jossain telkkarin, saunan ja viinan Bermudan kolmiossa. Sääliksi käy naisia, joiden elämän tuollaiset pilaavat. Toki aina voi mennä yksin, mutta ei mullakaan hermot kestäisi katsella tyyppiä, joka on käytännössä noin aivokuollut.
Näin. Ja joku mainitsi erätulet. Ei kyllä lähde erätulille tuollainen mies mistä ap kertoi.
Se on sauna, viina ja urheiluruutu, asuste pitkät kalsarit. Kavereiden kanssa kyllä erinäisiä rientoja, myös muutakin kuin jääkiekkopeli.
Ei tuolle miehelle edes se viinakaan kelpaa, kun vaimo oli kysynyt kävisivätkö drinkillä tai syömässä ennen teatteria!
Mun mies lähtisi teatteriin, jos siellä pyörisi joku Shakespeare-näytelmä alkuperäisversiona, eli ei saa olla pätkääkään modernisoitu. Oopperaan voisi lähteä myös, tai balettiin.
Ehkä tällainen tavallinen pikkukaupungin teatteri on liian rahvasta, ei tarpeeksi korkeaa kulttuuria. No, kerran mentiin sitten operettiin, niin mies lähti sinne farkuissa, vaikka itse pukeuduin siistimmin.
Ei näistä miehistä ikinä tiedä, mihin lähtevät pitkin hampain vaimon mieliksi, ja mihin jättävät tulematta ollenkaan. Harmittaa vain joskus, kun sellaisiakin miehiä on, jotka lähtevät mielellään vaimonsa kanssa minne vain, oli se sitten stand up -show, lätkämatsi tai teatteri. Mun mies ei lähde mihinkään näistä.
Etkö sinä voi sille miehellesi sanoa että hei, minusta tuntuu pahalta kun emme kävele yhtä matkaa (minne menettekin), ja että sinä kaipaisit hänestä juttuseuraa myös silloin kun olette ihmisten ilmoilla?
Parisuhde on kahden kauppa, sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Välillä on lähdettävä mukaan toisen juttuun, vaikka itseä se ei niin kiinnostaisi. Ihmiset jotenkin ajattelee aivan kaiken vain oman napansa kautta: että minä nyt jouduin teatteriin niin minä nyt suoritan tämän teatterikäynnin miten suoritan ja puoliso sitten nauttii s**tana. Jotenkin uhriudutaan että "tänne minut roudattiin vaikka kotona on paljon kivempaa".
Tavallaan jos se koti on se toisen lempipaikka, niin puoliso siihen automaattisesti myöntyy. Kotona kun ollaan paljon. Mikä siitä tekee niin vastenmielisen ajatuksen, että joskus lähtee toisen mukaan, ottaa hänet siellä paikassa huomioon ja käyttäytyy kunnioittavasti ja - kamalaa - rakastavasti toista kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi en käy mieheni kanssa ulkona syömässä😁
Niin ja syy ei ole se ettei mies haluaisi mennä ulos syömään, että se ei olisi hänen juttunsa, vasn se että mitään ei puhuta, vaan nälissään odottaa ruokaa, syö hotkien, ja kun minulla on vielä lautasella jäljellä niin alkaa jo vetämään takkia niskaansa😁
tuon voi tehdä kotonakin, joten käyn syömässä vain ystävieni kanssa
Just tämä. Mies käy joka arkipäivä työkavereiden kanssa syömässä ja käsittääseni juttelevat vaikka mistä. Mun kanssa hotkitaan ruoka ja ollaan tuppisuina. Jos kysyn jotain tai yritän aloittaa keskustelua, vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa maiskutusta.
Olen ehdottanut jonkun erityisen ruoan yhdessä tekemistä ja rauhallista syömistä yhdessä. Miestä ei kiinnosta. Sanoo, että syö sä, hän
Mies ei pidä sinua kiinnostavana kumppanina, olet hänelle reikä ja arjen helpottaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei menty syömään eikä lasillisille, vain teatteriin.
Älä ole niin riippuvainen puolisostasi vaan elä sinä omaa elämääsi.
Siis millainen parisuhde se on, jos kumpikin elää vaan omaa elämäänsä eikä tehdä yhdessä yhtää mitään? Minä lähtisin käveleen tuollaisesta suhteesta.
Vähän ohis, mutta me ollaan oltu miehen kanssa kymmenen vuotta yhdessä, ja me tehdään oikeastaan aika vähän juttuja ihan kaksistaan (ei lapsia). Meillä on paljon omia menoja ja ystäviä. Illalla on sitten kiva tulla toisen kainaloon köllöttämään ja harrastaa seksiä. :D
Me käydään kyllä yhdessä vaeltamassa aina välillä kun se kiinnostaa oikeasti kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Outoa tuo puhumattomuus. Puhutteko edes kotona? Minua alkaisi ahdistaa tuollainen mies.
Mihin se mies sinua tarvitsee? Mikä on yhteistä?
Minunkin mieheni jättää useassa asiassa toivomisen varaa, niinkuin minäkin, mutta ei kyllä koskaan ole vastahakoinen lähtemään yhdessä mihinkään.
Käydään teatterit, konsertit ja oopperat, väliaikatarjoiluineen ja etu- tai jälkikäteisaterioineen. Osaa myös käyttäytyä näissä tilaisuuksissa. Vaikka ei se itse tapahtuma ihan hänen ykköskiinnostuksenkohteensa olisikaan. Osaan kyllä arvostaa tätä puolta hänessä.
En olisi tuollaisten ketjussa kuvailtujen miehen kanssa parisuhteessa.