Lue keskustelun säännöt.
Pilalle mennyt teatterireissu. Onko toivoa?
30.12.2023 |
Saimme puolisoni kanssa joululahjaksi liput teatteriesitykseen. Voi kuinka kivaa, kahdenkeskistä laatuaikaa,ajattelin. Kyselin puolisoltani, lähdetäänkö reissuun hyvissä ajoin, käydään vaikka syömässä tai lasillisella. Mies ei vastannut mitään. Ei siis menty.
Laittauduin hieman tavallista hienompiin vaatteisiin ja muistutin miestä (aiemmasta oppineena), että mä en sitten korkkareilla pysty juoksemaan jäisillä teillä, vaan kävellään rauhallisesti. Tämä mieheltä unohtui heti. Paineli kauheaa tahtia edellä, minä kipitin perässä.
Esitystä odottaessa ei sanottu sanaakaan. Väliajalla vaihdettiin pari sanaa tauon kestosta, muuten odoteltiin tuppisuina. Esityksen jälkeen äkkiä takkien haku ja vauhdilla kotiin. Kotimatkalla kysyi, mitä mies piti esityksestä. Mies murahti, että tuollaisiahan ne aina on.
Ei olla juurikaan tuon jälkeen puhuttu. Mua hamittaa ihan vietäväksi. Vielä pari päivää sitten ajattelin, että nyt aletaan tekemään enemmän asioita pariskuntana. Nyt tuntuu, että ei kannata yrittääkään.
Kommentit (82)
Miksi helkkarissa joku laittaa korkkarit keskellä talvea, hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sivistymätön mies, normaali parina tehtävä juttu ja noi vaikeaa on. En viihtyisi tuollaisen kanssa ollenkaan, meille kulttuuri, drinksut ja illalliset yhdessä ovat yhdistävä tekijä. On ollut ensimmäisistä dreffeistä lähtien, ehdotellaan toisillemme menoja. Olemme tässä suhteessa onnekkaita kun lueskelee näitä palsta juttuja, myös joillakin tutuilla sama ongelma. Toiset tutut taas samanhenkisiä meidän kanssa.
Miten olette edes päätyneet yhteen? Mikä teitä yhdistää?
Kuulostaa sitä, että mies tä ei enää kiinnosta, mutta jostain syystä ei halua erota. Yrittää vaan välttää yhteisiä hetkiä mahdollisimman paljon.
Mies kuulostaa melkoiselta auringonsäteeltä. Eihän sitä toki kaikesta tarvitse kiinnostua tai olla innoissaan, mutta silloinkin voisi ehkä kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette edes päätyneet yhteen? Mikä teitä yhdistää?
Oisko perinteinen piti vaan löytää "joku"?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sitä, että mies tä ei enää kiinnosta, mutta jostain syystä ei halua erota. Yrittää vaan välttää yhteisiä hetkiä mahdollisimman paljon.
En usko että haluaa erota. Enemmän kuulostaa siltä että tässä on taas yksi esimerkki miehestä, jolle ero tulee yllätyksenä. "Ai miks, en ymmärrä kyl yhtään??"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette edes päätyneet yhteen? Mikä teitä yhdistää?
Oisko perinteinen piti vaan löytää "joku"?
Ajattelin samaa, jollekin kaverille taas löydetty täydellinen kumppani. Tuossakin voi miettiä olisiko iloisempi yksin, jos toisen naama (ilmeisesti) hävettää tai vituttaa niin paljon, ettei tee mieli käydä missään tai tehdä mitään yhdessä.
Emme toki voi tietää mitä heidän menneisyydessä on tapahtunut tai minkälainen dynamiikka on kerrottujen juttujen ulkopuolella. Mutta vähän tuolta se kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi helkkarissa joku laittaa korkkarit keskellä talvea, hä?
Niin! Korolliset takvikengät tulee kieltää. Nastakengillä tetteriinkin ja tuulipuku päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi sinun miehesi juttu ?
Olisiko se esim erätulilla istuminen ? Kalastus ?
onko kyse vain, ettei häntä kiinnosta kurturellit menot.Itselleni olisi ylellistä hotelli yöpyminen, mutta miehelleni se on yök, koska hän aikoinaa työn puolesta joutui niissä paljon viettämään aikaa.
Ja joo, en minunkaan miestä saa teatteriin, mutta silti käyn niissä itse. Parisuhteessa ei saa latistua ja pienentää itseään toisen toiveiden mukaan.
Kulttuurimenoista miehen mieleen on sinfoniaorkesterit ja baletti. Tai musikaalit jossain suomen ulkopuolella, esim. Lontoo. Käytännössä tällaisiin osallistuminen on aikataulullisesti lähes mahdotonta. Emme koskaan saa sovittua jostain yhteisestä menosta lähes vuotta aiemmin, kuten lippujen saamiseksi mielenkiintoiseen esitykseen tulisi tehdä.
Minustakin olisi mukavaa tehdä joku yhden yön hotelliyöpyminen Suomessa, mutta mies ei näe siinä järkeä. Hän haluaisi mieluummin vaikka jonkun ulkomaanmatkan, mutta lomien saaminen samaan aikaan on käytännössä mahdotonta. Mies matkustaa paljon työssään (korona jälkeen tosin vähemmän) ja haluaisi joihinkin erikoiseen kohteeseen, minä taas helppoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi en käy mieheni kanssa ulkona syömässä😁
Niin ja syy ei ole se ettei mies haluaisi mennä ulos syömään, että se ei olisi hänen juttunsa, vasn se että mitään ei puhuta, vaan nälissään odottaa ruokaa, syö hotkien, ja kun minulla on vielä lautasella jäljellä niin alkaa jo vetämään takkia niskaansa😁
tuon voi tehdä kotonakin, joten käyn syömässä vain ystävieni kanssa
Just tämä. Mies käy joka arkipäivä työkavereiden kanssa syömässä ja käsittääseni juttelevat vaikka mistä. Mun kanssa hotkitaan ruoka ja ollaan tuppisuina. Jos kysyn jotain tai yritän aloittaa keskustelua, vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa maiskutusta.
Olen ehdottanut jonkun erityisen ruoan yhdessä tekemistä ja rauhallista syömistä yhdessä. Miestä ei kiinnosta. Sanoo, että syö sä, hän
Tuttua😁 kyllä minunkin mieheltä ruokailu keskustellen ja viihtyen onnistuu, mutta ei kanssani kahdestaan. Kun muita on paikalla niin on ihan erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei vastannut? Millainen suhde teillä on jos asioista ei keskustella tai toisen kysymyksiin vastata? Kaikki ei tykkää teatterista ja se on toki ok mutta kyllä puhua täytyy.
Sulla on suomalainen mies. Tuommosia ne vaan on. Hetkellisesti puhumattomia, mutta pitkässä juoksussa maailman parhaita. Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo aika kurjalta kuulostaa kun vertaan teatterireissuihin oman mieheni kanssa (naimisissa 21 vuotta). Mies lähtee mukaan innostuneesti, joko syödään ennen tai ainakin väliajalle on tilattu tarjoilut; jutellaan esityksestä pitkäänkin.
Selkeästi miestäsi ei tällainen kulttuuritouhu kiinnosta; kaikki eivät voi pitää kaikesta. Mutta en silti luovuttaisi yhteisen tekemisen suhteen. Mitä mies haluaisi tehdä?
Kuulostaa ihan mun exältä. Hän ihmetteli, miksi meidän pitäisi vielä käydä yhdessä tapahtumissa, syömässä tms kun mehän ollaan jo yhdessä. Kavereiden kanssa hän teki kaikkea sitä, mistä kieltäytyi minun kanssa.
Häntä ei oikeasti enää kiinnostanut olla minun kanssa ja hän olikin eron jälkeen ihan innoissaan, kun pääsi iskemään muita naisia. Surku iski muutaman vuoden päästä, kun uutta naista ei ollutkaan löytynyt rinnalle ja kaverit alkoivat perustaa perheitä. Silloin olisi minunkin seurani kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli mun seurana kerran konsertissa, kerran teatterissa ja kerran elokuvissa. Sitte sanoi että nyt hän on miehiset velvollisuutensa hoitanut eli ei lähe enää mihkään. Toki sain luvan mennä sitte yksin minne halusin.
Miksi tarvitset luvan mieheltäsi jos haluat mennä jonnekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kipitit korkkareilla jäisellä tiellä? Olisit laittanut kunnon kengät ja vaihtanut korkkarit vasta sitten, kun olitte sisällä teatterissa.
Korolliset talvikengät olivat täysin sopivat tuohon tilanteeseen, jossa kävelyä oli varsin vähän. Ei teatterissa sisäkenkiä vaihtaneet kuin jotkut vanhukset.
Ap
Nyt en ymmärrä. Ensin ne ei sopineet keliin (kerroit "muistutin miestä (aiemmasta oppineena), että mä en sitten korkkareilla pysty juoksemaan jäisillä teillä, vaan kävellään rauhallisesti." ja nyt ne korolliset talvikengät olikin varsin sopivat ko. tilanteeseen.
Jos haluat miehen kanssa yhteisen kokemuksen, niin silloin olisit voinut vallan hyvin valita miehen kävelytahtiin sopivat jalkineet, ei siellä teatterissa muiden vaatteita olla katsomassa, vaan esitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi sinun miehesi juttu ?
Olisiko se esim erätulilla istuminen ? Kalastus ?
onko kyse vain, ettei häntä kiinnosta kurturellit menot.Itselleni olisi ylellistä hotelli yöpyminen, mutta miehelleni se on yök, koska hän aikoinaa työn puolesta joutui niissä paljon viettämään aikaa.
Ja joo, en minunkaan miestä saa teatteriin, mutta silti käyn niissä itse. Parisuhteessa ei saa latistua ja pienentää itseään toisen toiveiden mukaan.
Kulttuurimenoista miehen mieleen on sinfoniaorkesterit ja baletti. Tai musikaalit jossain suomen ulkopuolella, esim. Lontoo. Käytännössä tällaisiin osallistuminen on aikataulullisesti lähes mahdotonta. Emme koskaan saa sovittua jostain yhteisestä menosta lähes vuotta aiemmin, kuten lippujen saamiseksi mielenkiintoiseen esitykseen tulisi tehdä.
Minustakin olisi mukavaa tehdä joku yhden yön hotelliyöpyminen
No nyt kiinnostaa: mitä ihmettä teette, jos on käytännössä mahdotonta saada edes 1 vko lomaa samaan aikaa ikinäkoskaan? Ei 30 vuoden aikana milloinkaan mahdollista saada työnantajan kanssa sovittua tuollaista, kun esim. kesälomakausi on vain 5 kk mittainen.
Me olemme saaneet Lontoon musikaaleihin lippuja ihan hyvin 2-3 kk ennen matkaa, tosin meille kelpaavat muutkin kuin kalleimmat paikat. Elämä on juuri niin vaikeaa, miksi sen itse haluaa tehdä!
Itse olet idi00ttisi valinnut, koeta pärjäillä.