Mikä vaivaa ihmistä, joka antaa toiselle sen lahjan jonka haluaisi itse saada?

Sepä se. Minä ja toinen erillisinä henkilöinä ovat hänelle ainakin tuossa asiassa vielä lapsuushämärän tasolla.

Ikiaikainen mysteeri. Ihmislaji toimii noin. Itse sain sukulaiselta monta vuotta keräilylautasia, joihin hän oli itse kiintynyt, ja vaikka ilmoitin etten HALUA niitä, sain silti.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se. Minä ja toinen erillisinä henkilöinä ovat hänelle ainakin tuossa asiassa vielä lapsuushämärän tasolla.

Tässä tapauksessa kuitenkin kyseessä on korkeasti koulutettu, työssään menestynyt ja monen arvostama ihminen. Eli miten voi olla että minä ja toinen erillisinä olisi jäänyt hänellä ihan hämäriksi? Ap

Itsekkyys?

Koska minä tykkään, sinäkin tykkäät. Jos et tykkää, voit antaa sen takaisin.

No simpsoneissa ensimmäisellä tuotantokaudella oli jakso jossa Homer antoi Lähelle synttärilahjaksi keilapallon. Homer yritti tällä tavalla juonitella haluamansa keilapallon itselleen, mutta Marge päätti pitää sen itsellään

Kääräise saamasi lahja kauniiseen pakettiin ja huhheijaa, sinulla on oiva, ilmainen lahja antaa hänelle!

Varmasti saajalleen mieluisa!

Jos en keksi mitään mistä toinen pitäisi, annan jotain mitä itse arvostan. En tietenkään mitään keräilysarjaa. 

Ehkä hän ei vain voi käsittää ettet pidä samoista asioista kuin hän. Tai ehkä hän kuvittelee pääsevänsä osalliseksi noihin haluamiinsa esineisiin ostamalla ne sinulle. 

Sellaista se on kun ihmisten näkemykset siitä, mikä on kivaa, eivät kohtaa.

Vielä enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka antaa ihan totaalista roskaa "lahjaksi". Selkeästi siivottu kaappeja, ja pistetty nättiin rasiaan päiväysvanhoja suklaita ja/tai jotain kosmetiikkanäytteitä. Kyn näistä kysyy, että mitä oli mielessä, niin saa vastauksen "ajatus on tärkein". Niin, mikä ajatus? Itselle ei kelpaa, joten annan roskat lahjaksi?

Ei tuokaan ole kivaa, että saa tavaroita jotka ovat antajalleen mieleen, mutta saajalle ei. Mun äidillä on tätä ongelmaa. Hän ei oikein osaa ajatella, mistä joku muu tykkää . Hänelle on myös vaikea ostaa itselleen epämieluisaa  esinettä, vaikka se ei jää omiin nurkkiin pyörimään. 

Ensisijaisesti lahjan pitäisi ilahduttaa sitä lahjan saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ei vain voi käsittää ettet pidä samoista asioista kuin hän. Tai ehkä hän kuvittelee pääsevänsä osalliseksi noihin haluamiinsa esineisiin ostamalla ne sinulle. 

Miksi hän ei voi vain ostaa niitä itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä se. Minä ja toinen erillisinä henkilöinä ovat hänelle ainakin tuossa asiassa vielä lapsuushämärän tasolla.

Tässä tapauksessa kuitenkin kyseessä on korkeasti koulutettu, työssään menestynyt ja monen arvostama ihminen. Eli miten voi olla että minä ja toinen erillisinä olisi jäänyt hänellä ihan hämäriksi? Ap

Ei koulutus tai älykkyys estä psyyken oireita.

Joulu meni jo lahjaHullulle tiedoksi.

Tosiaan, nyt kun ajattelee niin jotkut lahjoittaa vaikka kaiken maailman hippiyrttiteetä ja laventelirasvoja vaikka koko lähipiiri tietää että saan päänsärkyä melkein kaikesta.. Eivät viitsi asettua mun asemaan? Itse mallaan moneen kertaan että pyjamahousut olisi täydellisen istuvat saajalleen enkä vie random herkkuja moniallergiseen perheeseen. Meitä on moneksi.

Ihmisillä on taipumus kuvitella toiset samanlaisiksi kuin itse on. Näkeehän sen muussakin elämässä: Politiikassa kuvitellaan, että omat mielipiteet edustaa jotain koko kansan näkemystä. Työelämässä kuvitellaan, että kaikkia motivoi samat asiat, esim. vain raha (muistan kuinka Nokian Jorma Ollila ihmetteli, kuinka muutama lahjakas inssi ensimmäisen miljoonansa tienattuaan jättikin firman). Jos ei kahvitauolla pulla maistu, arvellaan että laihdutat, koska kaikkihan herkuista tykkää.

Itse en koskaan käytä hameita ja äitini tietää tämän. Hän käyttää ja käyttää niiden alla alushametta. Antoi minulle joululahjaksi alushameen, omaa kokoaan tietenkin, oli sen käynyt minulle varta vasten ostamassa. Sanoi ajatelleensa, että alushameet on niin hyödyllisiä ja hyviä. Kysyin että housujenko kanssa sitä käytän niin pysähtyi ihmettelemään ja sanoi että ei ollut ajatellut etten tosiaan koskaan käytä hameita. Kokoakin kysyin niin sanoi ostaneensa sen minkä on todennut itse hyväksi kooksi ja että olemme saman kokoisia. Saman pituisia kyllä joo, mutta hän minua 30 kg painavampi :D

Vierailija kirjoitti:

Itse en koskaan käytä hameita ja äitini tietää tämän. Hän käyttää ja käyttää niiden alla alushametta. Antoi minulle joululahjaksi alushameen, omaa kokoaan tietenkin, oli sen käynyt minulle varta vasten ostamassa. Sanoi ajatelleensa, että alushameet on niin hyödyllisiä ja hyviä. Kysyin että housujenko kanssa sitä käytän niin pysähtyi ihmettelemään ja sanoi että ei ollut ajatellut etten tosiaan koskaan käytä hameita. Kokoakin kysyin niin sanoi ostaneensa sen minkä on todennut itse hyväksi kooksi ja että olemme saman kokoisia. Saman pituisia kyllä joo, mutta hän minua 30 kg painavampi :D

No miten alushameen kävi, annoitko sen äidillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä se. Minä ja toinen erillisinä henkilöinä ovat hänelle ainakin tuossa asiassa vielä lapsuushämärän tasolla.

Tässä tapauksessa kuitenkin kyseessä on korkeasti koulutettu, työssään menestynyt ja monen arvostama ihminen. Eli miten voi olla että minä ja toinen erillisinä olisi jäänyt hänellä ihan hämäriksi? Ap

Luin joskus kirjan narsismista ja siinä mainittin tämä asia niin, että narsistin ostamat lahjat on erittäin kieroutunut antamisen tapa joka ei oikeasti ole antamista ollenkaan vaan päinvastoin.

Lapset ja miehet tekevät niin. Ostavat jotakin muka lahjaksi minkä ne sitten itse lainaavat. Ei mene rahaa hukkaan kun toiselle ostetut lahjatkin tulevat omaan käyttöön 

Vierailija kirjoitti:

Jos en keksi mitään mistä toinen pitäisi, annan jotain mitä itse arvostan. En tietenkään mitään keräilysarjaa. 

Tämä on eri asia.

Moni myös antaa lahjoja omien periaatteidensa mukaan. kestävää kehitystä tai vegaanisia asioita... Sekin on eri juttu kuin AP meinaa.

Ohis