Ootteko irtisanoutuneet itse

Määräaikaisista en ole irtisanoutunut itse, mutta vakituisista joka kerta. Ja syy irtisanoutumiseeni on aina ollut se, että olen saanut työpaikan jostain muualta.

18-vuotiaana irtisanouduin Hesburgerista koeajalla. Miten kävi? No ei oikein mitenkään, en enää vaan mennyt sinne töihin. Sen verran hyvin oli asiat, että asuin vielä kotona niin pystyin lopettamaan ilman uutta työpaikkaa valmiina.

Täällä ennätysmäärä näsäviisaita, jotka eivät tahallaan ymmärrä, että aloittaja tarkoittaa, että irtisanoutunut ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.

Itse sain neuvoteltua 4vk karenssin, eli ei tullut 3kk kun keksin vahvat selitykset, kuin pisteenä ii: päälle, ansiosidonnaiseni on nyt suurempi, mitä palkkani 6 tuntisesta työstä oli, vaikka tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Naapurikin kysyi "miten pärjäät?", vähän hymyilytti kun nyt tienaan enemmän, eikä tule edes matkakuluja ja ehdin hoitelemaan asioitakin niin, että rahaa säästyy.

No missän ei mainittu karenssia/työkkäriä tms. mihin kysymys liittyy. Myöskin aina töissä olleena nuo on itselle sellaisia asioita joita ei tule ajateltua ensimmäisenä jos irtisanoutumisesta kysytään 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Otin 60 vuotiaana lopputilin ja sen jälkeen kortistoon päivärahalle. Tuli karenssia 3 kk, mutta oli mukavaa päästä lorvimaan kotiin. Piti tehdä 4 työhakemusta/kk.   Aikaa meni 20 minuuttia, kun haki valtiolle vanhaa hakemuspohjaa käyttäen. Kukaan ei pyytänyt haastatteluun. Ymmärsivät hakemuksesta ettei minkäänlaisia työhaluja ollut.

Mitenkäs se rahallinen pärjääminen?

Kyllä. Joku vissiin suuttuu siitä, että jassoo ei työnteko maistu. Paitsi olihan se gang stalking alkanut jo kauan ennen tuota. Ainakin joku kovasti yritti että ei ainakaan liian mukavaa elämää ole työttömänä.

Luulen että meni näin: Jos teet niin kuin kuuluu eli raadat niska limassa töissä tai opiskelussa ja houdat kodin ja lapsen kympin veroisesti saat olla rauhassa, jos laiskottelet ja pröystäilet rahoillasi tulet kokemaan järkyttäviä juttuja perheen sisältä sekä perheen ulkopuolelta. Sellaisia juttuja joita RIKOKSEKSI kutsutaan.

Siinäpähän juoksitte ja järjestitte. 

En hirveästi pidä fiksuna kehua että työttömänäkin pärjää, mutta jos on joku joka varta vasten on suunnitellut ja toivonut sulle ikävän ja köyhän elämän, onhan se vähän kiva liioitella tai sanotaan, että ei ainakaan hävetä rahan"törsäys turhuuksiin" tuollaisen edessä. 

Olen ainakin 5 kertaa. Syitä on tyhmä pomo ja paskat työkaverit.

Aina olen lopettanut työt itse, kertaakaan ei ole tullut potkuja. Muutama työsuhde on ollut määräaikainen, tosin siinä työpaikassa olin useampaan otteeseen määräaikaisena, välillä työtön.

Nuorempana löytyi aina jotain tilalle, mutta nyt ei kyllä hyvältä näytä, parhaimmillaan vaan haastatteluun päässyt.

Ikiasulta .oli farkkutehdas Iisalmessa. Konttorinainen yritti varastaa kitupalkastakin satasen ,v.1974. Pro Agrialta sitten,pääsin eläkkeelle.

Monesti. Jos työ on alkanut vituttaa niin paljon että mietin aamuisin että joutas jo kuolla pois niin mulle se on merkki siitä että aika lopettaa. Olen tietty saanut karenssin mutta tuollaisia tilanteita varten olen kerryttänyt vuosien mittaan säästöjä joiden avulla pärjään karenssien ym poikkeustilanteiden yli. Olen tosin aina työllistynyt lähes tulkoon heti uudestaan kun olen uusia töitä hakenut. 

Kyllä, molemmilla kerroilla vaihdoin toiseen työhön. 

Koska en kuulu mihinkään joutavaan ammattiliittoon. Niin, sanoudun välillä irti. Kun eivät suostu palkankorotuksiin, joita esitän. Yleiskorotuksista luvataan senttejä, mutta pyydän euroja tunnille. Jos eivät suostu minun omaan paikalliseen sopimiseen, niin silloin aina irtisanoudun. Uusi duuni löytyy aina helposti tällaiselle nuorelle osaajalle.

Ap voi tarkoittaa sitäkin, että kannattiko irtisanoutua. Olen itse kerran tehnyt sen kun halusin vaihtaa työpaikkaa. Palkka nousi tonnilla. Valitettavasti uusi työpaikka oli toksinen (tulin kiusatuksi) ja sain lähteä koeajan viimeisenä päivänä. Kauhea järkytys silloin, mutta en olisi siellä pystynyt kyllä kauaa olemaan. Vanha työpaikkani oli ehditty antaa pois. Pari vuotta meni työttömänä ja täydennyskoulutuksissa ennen kuin löysin oman alani töitä. 

Den överväldigande majoriteten gör det var gång de avancerar i karriären.

3 kertaa.

1. kerralla työnantaja joutui vaikeuksiin ja lomautti tuotannon. Toisella firmalla oli tarjolla töitä, vieläpä paremmin koulutustani vastaavaa, joten irtosanouduin edellisestä.

2. Kerralla vaihdoin parempaan työhön. 

3. kerralla aloin yrittäjäksi, sillä tiellä edelleen.

T: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Täällä ennätysmäärä näsäviisaita, jotka eivät tahallaan ymmärrä, että aloittaja tarkoittaa, että irtisanoutunut ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.

Itse sain neuvoteltua 4vk karenssin, eli ei tullut 3kk kun keksin vahvat selitykset, kuin pisteenä ii: päälle, ansiosidonnaiseni on nyt suurempi, mitä palkkani 6 tuntisesta työstä oli, vaikka tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Naapurikin kysyi "miten pärjäät?", vähän hymyilytti kun nyt tienaan enemmän, eikä tule edes matkakuluja ja ehdin hoitelemaan asioitakin niin, että rahaa säästyy.

Ehkä olen sitten näsäviisas, mutta ei ole koskaan käynyt edes mielessä heittäytyä tyhjän päälle. En ole siis koskaan irtisanoutunut, jos ei ole ollut jo uusi työsoppari allekirjoitettuna. Miksi olisin? 

Olen, kahdesti, vaihdoin työpaikkaa oman alan töihin ja toisella kertaa oman alan erilaisiin töihin koska halusin oppia uutta. Olen myös jättänyt allekirjoittamatta jatkosopparin paikkaan missä ketjutettiin määräaikaisia sopimuksia, oli valmiina uusi työpaikka kunnon sopparilla.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ennätysmäärä näsäviisaita, jotka eivät tahallaan ymmärrä, että aloittaja tarkoittaa, että irtisanoutunut ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.

Itse sain neuvoteltua 4vk karenssin, eli ei tullut 3kk kun keksin vahvat selitykset, kuin pisteenä ii: päälle, ansiosidonnaiseni on nyt suurempi, mitä palkkani 6 tuntisesta työstä oli, vaikka tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Naapurikin kysyi "miten pärjäät?", vähän hymyilytti kun nyt tienaan enemmän, eikä tule edes matkakuluja ja ehdin hoitelemaan asioitakin niin, että rahaa säästyy.

Ehkä olen sitten näsäviisas, mutta ei ole koskaan käynyt edes mielessä heittäytyä tyhjän päälle. En ole siis koskaan irtisanoutunut, jos ei ole ollut jo uusi työsoppari allekirjoitettuna. Miksi olisin? 

Mulla oli Stockalla niin paha olla että irtisanouduin 50-kymppisenä tyhjän päälle työttömäksi. En ole hetkeäkään katunut, saan nykysin nukuttua ja mulla on maailman paras osa-aikatyöpaikka. Kyllä kannatti.

Ois ollu tarjolla 10kk pituinen määräaikainen sopimus edellisen määräaikaisen jatkoksi. Olin jo useamman vuoden ajan opintojen ohessa ollu tuolla töissä erilaisilla sopimuksilla melkein yhtäjaksosesti. Olin just saanu tietää et pääsin opiskelemaa unelma-ammattiini ja vastasin pomolle että voin jäädä, mut vaan kuukaudeks. Tää sopi pomolle, mut ois se halunnu mut siellä pitää koska osasin monta asiaa ja olin perehdyttäny uusia työntekijöitä. Sit kuukauden sopparin lopussa vaa pyysin vikaks päiväks pekkasen (siivous ennen muuttoa) ja vikana päivänä töissä palautin avaimet, kulkulätkän, henkilökortin, turvakengät ja tyhjensin pukukaapin. Lisäks vein työkavereille karkkia ja sain niiltä pienen läksiäislahjan ja kortin.