Kysymys teille, joille ei kelpaisi työtön kumppani:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työttömyys ole este vaan se minkä vuoksi on työtön.

Onhan sillä eroa onko eläkkeellä mielenterveysongelmien takia vai onko työpaikka mennyt alta tai sitten taloudellinen tilanne on niin hyvä ettei tarvitse käydä töissä.

No mitä tuumaisit jos kumppaniehdokas olisi irtisanottu henkilöperusteisin syin ja hakisi uutta työpaikkaa? 

Miksi se haittaisi? Mikäli kumppaniehdokas on luonteeltaan ja käytökseltään minulle sopiva.

Ei kiinnosta elämäntapatyötön, ihan sama minkä verran on tilillä.

Eri asia jos on sairauseläkkeellä eikä voi tehdä töitä. Mutta jos on terve ja vain laiskuuttaan makaa kotona, niin ei kiinnosta. 

Mitä tämä työtön sitten päivänsä tekisi?

Jos itse sattuisin saamaan ison summan rahaa, haluaisin sen pois tililtä, tuottamaan tuloa minulle, pyörittämään yhteiskunnan rattaita ja mielellään sellaisessa kohteessa, jonka koen merkitykselliseksi. Tuskin esittelisin itseäni ekoilla treffeillä sijoittajaksi, mutta ehkä sanoisin olevani yrittäjä ennemmin kuin työtön. 

Lisäksi haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä minulle tärkeissä kohteissa. Ehkä sanoisin työskenteleväni kys. paikassa, vaikka todellisuudessa en saisi palkkaa. Se kuitenkin kertoo minusta ja siitä mikä täyttää päiväni. 

Raha ei ole minulla kriteeri kumppanin valinnassa, vaan kaikki perustuu henkilökohtaiseen kemiaan. Joko sitä on tai ei ole. Ihan sama onko perämettää, miljoonat tilillä tai hyväpalkkainen ammatti, jos ei ole perhosia vatsassa, niin ei kelpaa. Elämäntapatyöttömissä on usein sellaisia piirteitä, että vatsassa ei pyöri kuin oksennus. On ihan eri asia olla väliaikaisesti työtön kuin persaukinen elämäntapamaleksia.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapa työttömät ei kiinnosta. Laiskuus ei ole viehättävä piirre ihmisessä.

Entä, jos haluaisi tehdä töitä, mutta on sellainen sairaus, joka sen estää? Esim. kolmoishermosärky. 

Vierailija kirjoitti:

Työ ei ole = raha

Itse olen nainen joka vain harrastaa työntekoa. Työ tuo mukanaan rutiinit, se on itsensä kehittämistä, haastamista, sosiaalisiasuhteita, jne. 

tämä, ei se suhde toimisi jos toinen vain hengailisi vailla mitään velvollisuuksia himassa tai golffaisi( jos olisi se perintö :) )

Minun mies on työtön ollut 8 vuotta. Ei kohta 50 vuotta täyttävä saa töitä enää. Mieheni teki rakennusalan töitä. Mutta kun henkilöstö firmoja tuli joskus paljon lisää, sitten  alkoi tulla ulkomaalaisia raksoille ja telakalle töihin niin mieheni joutui vaan syrjään. Ei kyse ole ettei halua töihin vaan siitä että yritys saa 3 ulkomaalaista yhden suomalaisen hinnalla töihin. Mieheni vaan syrjäytettiin. Kyse on firman liikevoitosta. Mitä enemmän halpaa työvoimaa, sitä nopeammin laiva rakennetaan valmiiksi ja se tulee sitä halvemmaksi ja silloin firma saa enemmän voittoa. Samoin kun rakennetaan talo niin ilmeisesti ulkomaalaiset rakentaa nopeammin ja paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapa työttömät ei kiinnosta. Laiskuus ei ole viehättävä piirre ihmisessä.

 

Entä, jos haluaisi tehdä töitä, mutta on sellainen sairaus, joka sen estää? Esim. kolmoishermosärky. 

Juuri kirjoitin että sairauseläke on eri asia kuin elämäntapatyöttömyys, se ei ole oma valinta.

Elintapatyötön, tuilla elävä, ei mitään mahdollisuuksia. Ei työssä käyvä, ei tukia nostava, ei mitään ongelmaa.

"Koko sana tapailukumppani ja ihminen joka sellaista sanaa käyttää... Siis mikä v*tun tapailukumppani? Sitä joko ollaan yhdessä tai ei olla. Käydään jokusilla treffeillä ja sovitaan että aletaan seurustella. Ja seksi ei astu mukaan kuvioihin ennen kuin on sinetöity että ollaan parisuhteessa. Itse ainakin haluan kumppanin joka tietää mitä haluaa, ihan sama onko työssä käyvä vai työtön."

Kyllä minä näin 2 vuoden on off -suhteen jälkeen käytän sanaa tapailukumppani. Minkäs minä sille voin ettei miehestä ollut seurustelukumppaniksi minulle ainakaan. Heti alussahan se ilmaisi ettei halua sitoutua, yhä tuo vaan perässä roikkuu, muttei minullakaan ole haluja enää sitoutua, voin tavata silloin tällöin.

Naisille kelpaa kyllä huumeita käyttävä piripää alkoholisti muttei työtön urheilua harrastava raitis mies.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta elämäntapatyötön, ihan sama minkä verran on tilillä.

 

Eri asia jos on sairauseläkkeellä eikä voi tehdä töitä. Mutta jos on terve ja vain laiskuuttaan makaa kotona, niin ei kiinnosta. 

Miksi työtön rikas hakisi töitä, kun se työpaikka tulisi tarpeeseen vähävaraiselle työttömälle, joka haluaa tehdä työtä elantonsa eteen ja on motivoitunut? Voiko sinulla enää typerämpää ajattelutapaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Työ ei ole = raha

Itse olen nainen joka vain harrastaa työntekoa. Työ tuo mukanaan rutiinit, se on itsensä kehittämistä, haastamista, sosiaalisiasuhteita, jne. 

Minä taas käyn töissä saadakseni rahaa, jotta voin elää tässä rahaan perustuvassa järjestelmässä. Jos en tarvitsisi rahaa, en kävisi töissä.

Tapailukumppani= tutustutaan vielä että halutaanko alkaa seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ylimpään palkkadesiiliin, en tarvitse elättäjää.

Etsin tasavertaista kumppania, en elättiä.

Olen itse rehellinen, enkä pelaa pelejä. Edellytän sitä myös kumppaniltani.

Siksi moinen tyyppi ei menisi jatkoon.

M.41

Miksi kuvittelet, että työtön kumppani olisi toisen elättinä? Hän saa omat tukensa ja elää niillä, kyllä Suomessa vähintään toimeentulotuen verran saa ja kyllä sillä rahalla kattaa menonsa, jos ei ole esim. sellaisia menoja kuten tupakointi, päihteet, lemmikit jne. 

Tiedän ihan kokemuksesta, että ne tukirahat voidaan humputella parissa päivässä ja sitten elellään sen palkansaajan rahoilla. Enää en ala tuollaiseen rahoittajan osaan.

Mä ihmettelen sitä, että oletetaan automaattisesti, että jos puoliso on varakas, siitä hyötyy itsekin. Eipä mene välttämättä niin! Olen nuorempana seurustellut todella hyvätuloisen miehen kanssa, mutta hän oli myös uskomattoman saita. omiin harrastuksiinsa hän käytti suuria summia, mutta perusarjessa osti kaiken mahdollimman halvalla. Jos halusin jotain kunnollista, niin ihan itse sain kyllä omilla rahoillani maksaa.

Vierailija kirjoitti:

"Koko sana tapailukumppani ja ihminen joka sellaista sanaa käyttää... Siis mikä v*tun tapailukumppani? Sitä joko ollaan yhdessä tai ei olla. Käydään jokusilla treffeillä ja sovitaan että aletaan seurustella. Ja seksi ei astu mukaan kuvioihin ennen kuin on sinetöity että ollaan parisuhteessa. Itse ainakin haluan kumppanin joka tietää mitä haluaa, ihan sama onko työssä käyvä vai työtön."

Kyllä minä näin 2 vuoden on off -suhteen jälkeen käytän sanaa tapailukumppani. Minkäs minä sille voin ettei miehestä ollut seurustelukumppaniksi minulle ainakaan. Heti alussahan se ilmaisi ettei halua sitoutua, yhä tuo vaan perässä roikkuu, muttei minullakaan ole haluja enää sitoutua, voin tavata silloin tällöin.

Ai mies ilmaisi jo alussa ettei halua sitoutua ja roikkunut perässä? No olisit voinut viheltää pelin poikki heti alkuunsa. Ei tuo ollut edes "tapailukumppani" vaan teillä lienee ollut seksisuhde...? 

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on työtön ollut 8 vuotta. Ei kohta 50 vuotta täyttävä saa töitä enää. Mieheni teki rakennusalan töitä. Mutta kun henkilöstö firmoja tuli joskus paljon lisää, sitten  alkoi tulla ulkomaalaisia raksoille ja telakalle töihin niin mieheni joutui vaan syrjään. Ei kyse ole ettei halua töihin vaan siitä että yritys saa 3 ulkomaalaista yhden suomalaisen hinnalla töihin. Mieheni vaan syrjäytettiin. Kyse on firman liikevoitosta. Mitä enemmän halpaa työvoimaa, sitä nopeammin laiva rakennetaan valmiiksi ja se tulee sitä halvemmaksi ja silloin firma saa enemmän voittoa. Samoin kun rakennetaan talo niin ilmeisesti ulkomaalaiset rakentaa nopeammin ja paremmin.

Työpaikalleni palkattiin muutama vuosi sitten noin 60-vuotias työläinen ja ensi vuonna hän pääsee jo eläkkeelle, että ihan hyvin se sinun alle 50-vuotias miehesi löytää vielä työpaikan, ihminen kun osaa tehdä muutakin kuin yhtä ainutta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä työtön sitten päivänsä tekisi?

Jos itse sattuisin saamaan ison summan rahaa, haluaisin sen pois tililtä, tuottamaan tuloa minulle, pyörittämään yhteiskunnan rattaita ja mielellään sellaisessa kohteessa, jonka koen merkitykselliseksi. Tuskin esittelisin itseäni ekoilla treffeillä sijoittajaksi, mutta ehkä sanoisin olevani yrittäjä ennemmin kuin työtön. 

Lisäksi haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä minulle tärkeissä kohteissa. Ehkä sanoisin työskenteleväni kys. paikassa, vaikka todellisuudessa en saisi palkkaa. Se kuitenkin kertoo minusta ja siitä mikä täyttää päiväni. 

Sehän tulisi suhteen edetessä myöhemmin ilmi, että olitkin todellisuudessa vapaaehtoistyössä... eli valehtelit heti alkuunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ylimpään palkkadesiiliin, en tarvitse elättäjää.

Etsin tasavertaista kumppania, en elättiä.

Olen itse rehellinen, enkä pelaa pelejä. Edellytän sitä myös kumppaniltani.

Siksi moinen tyyppi ei menisi jatkoon.

M.41

Miksi kuvittelet, että työtön kumppani olisi toisen elättinä? Hän saa omat tukensa ja elää niillä, kyllä Suomessa vähintään toimeentulotuen verran saa ja kyllä sillä rahalla kattaa menonsa, jos ei ole esim. sellaisia menoja kuten tupakointi, päihteet, lemmikit jne. 

Tiedän ihan kokemuksesta, että ne tukirahat voidaan humputella parissa päivässä ja sitten elellään sen palkansaajan rahoilla. Enää en ala tuollaiseen rahoittajan osaan.

Ja yksittäisen kokemuksen perusteella yleistät sitten kaikkiin työttömiin?