Onneks lopetin ajoissa tyhjäntutkinta -yliopisto-opinnot ja menin duuniduuniin. Olen sielullidesti nyt paljon terveempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että olet löytänyt paikkasi AP. Mutta ainoa keksimäni syy, miksi tulit kertomaan siitä on, että tunnet itsesi huonommaksi duunarina. Sillä jos itsetuntosi olisi kunnossa, tuollaiseen aloitukseen ei olisi tarvetta.

Aloitukseni motiivi oli kertoa oma kokemukseni niille korkeakoulutetuille, jotka räpiköivät oravanpyörässä selittämättömän eksistentiaalisen ahdistuksensa kanssa.

Ap

Olit siis vielä opiskelija joten et edes oikeasti tiennyt vielä mitään siitä millaista se työelämä oikeasti kunnolla on. Ja silti tulet besserwisserinä neuvomaan muita?

Mm hyvinpalkatun, mutta ylikuormitetun akateemisen miesystävän ja burn-outtisten sukulaisten kautta ja tuttavien kautta saavutettua tiukkaa perstuntumaa ns. kenttään.

Ap

Ainoa hyöty korkeasta kolutuksesta on työstä saatava parempi ansio. Toisaalta opiskelujen ajan menettää paljon ansioita. Sitten taas kääntöpuolena iso määrä turhanpäiväistä stressiä ja henkistä pahoinvointia. Harvoin työllä rikastuu kuitenkaan. Jos joku onnellinen pääsee kouluttauduttuaan unelmatyöhönsä niin voi olla väärti. Itse en edelleenkään tiedä mitä haluaisin tehdä. Keski-iässä olen joten tehdään sit näitä töitätöitä. Stressiä ei juurikaan ole, paitsi surkeat työajat. Vapaa-ajalla en koskaan mieti töitä. Vapautta tämäkin. 

Maailman sivu ollut ihmisiä, jotka hakevat vertaistukea muilta kouluttamattomilta, kun kokevat alemmuutta koulutettujen seurassa. Jos se ei olisi niin kova paikka, niin mistä moinen purkaus? Maalaisjärjelläkin ajateltuna sekä akateemikkoja että muiden alojen ammattilaisia tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja kapea näkemys, että ammatinvalinta yksin on sielusi terveyden salaisuus. Kumpihan on yleisempää, se että tietyn opinahjon käyneet ihmiset kautta maailman nostelevat häntäänsä vai se, että kouluttamattomat syyttelevät muita siitä. 

Kyllä se on hyvin iso osa.

Akateemisessa maailmassa ja työelämässä perfektionismi, merkityksettömyyden tunne, porvariston kestburn-out ja luonnehäiriöt kukoistavat. 

Ap

Tosiaan huomaa että koulu on jäänyt kesken. Koulutetut ihmiset tietävät, että omia kokemuksia ei saa yleistää totuudeksi. Tieteellinen tutkimus pyrkii osoittamaan sen tiedon, joka todennäköisimmin totuutta selittää. Haastan voimakkaasti myös tuon merkityksettömyyden tunteen. Kuten ketjussa sanottu, hyvä pohjakoulutus antaa valmiudet muuttaa jopa maailmaa paremmaksi. Mistä kohtaa tuo on merkityksetöntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, että olet löytänyt paikkasi AP. Mutta ainoa keksimäni syy, miksi tulit kertomaan siitä on, että tunnet itsesi huonommaksi duunarina. Sillä jos itsetuntosi olisi kunnossa, tuollaiseen aloitukseen ei olisi tarvetta.

Aloitukseni motiivi oli kertoa oma kokemukseni niille korkeakoulutetuille, jotka räpiköivät oravanpyörässä selittämättömän eksistentiaalisen ahdistuksensa kanssa.

Ap

Olit siis vielä opiskelija joten et edes oikeasti tiennyt vielä mitään siitä millaista se työelämä oikeasti kunnolla on. Ja silti tulet besserwisserinä neuvomaan muita?

Mm hyvinpalkatun, mutta ylikuormitetun akateemisen miesystävän ja burn-outtisten sukulaisten kautta ja tuttavien kautta saavutettua tiukkaa perstuntumaa ns. kenttään.<

Mutta siltikin ajattelet että sinulla on jotain ihan erityistä tietoa akateemisten paineista? Et liene ihan ainoa jolla on akateemmisiä perheenjäseniä tai sukulaisia.

"Toisaalta opiskelujen ajan menettää paljon ansioita."

Menettää? Siis voisi opiskelun sijaan tehdä sitä työarkea jota muutenkin on tiedossa seuraavat 40-vuotta? Mikä menetys se on?

Vierailija kirjoitti:

Ulosannistasi päätellen et ole käynyt yliopistolla kuin korkeintaan lakaisamassa lumet portailta.

Olin tulossa kirjoittamaan juurikin samansisältöisen viestin! Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja kapea näkemys, että ammatinvalinta yksin on sielusi terveyden salaisuus. Kumpihan on yleisempää, se että tietyn opinahjon käyneet ihmiset kautta maailman nostelevat häntäänsä vai se, että kouluttamattomat syyttelevät muita siitä. 

Kyllä se on hyvin iso osa.

Akateemisessa maailmassa ja työelämässä perfektionismi, merkityksettömyyden tunne, porvariston kestburn-out ja luonnehäiriöt kukoistavat. 

Ap

Tosiaan huomaa että koulu on jäänyt kesken. Koulutetut ihmiset tietävät, että omia kokemuksia ei saa yleistää totuudeksi. Tieteellinen tutkimus pyrkii osoittamaan sen tiedon, joka todennäköisimmin totuutta selittää. Haastan voimakkaasti myös tuon merkityksettömyyden tunteen. Kuten ketjussa sanottu, hyvä pohjakoulutus antaa valmiudet muuttaa jopa maailmaa

Kyllä se niin on, että jos itse jotain tuntee, niin se pitää yleistää kaikkiin. Ja jos vielä kaveritkin tuntevat niin, niin sehän on suorastaan luonnonlaki. Kysy keneltä tahansa omassa kuplassaan elävältä, ihan kuplasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut ihmisiä, jotka hakevat vertaistukea muilta kouluttamattomilta, kun kokevat alemmuutta koulutettujen seurassa. Jos se ei olisi niin kova paikka, niin mistä moinen purkaus? Maalaisjärjelläkin ajateltuna sekä akateemikkoja että muiden alojen ammattilaisia tarvitaan. 

 

Tunnut kovasti hellivän tuota alemmuus/kateus akselia. Jolla ilmeisesti yrität ainoastaan todistella itsellesi omaa erityisyyttäsi.

Kyse on itselleni ainoastaan henkisen vapauden ja stressittömyyden tunteesta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut ihmisiä, jotka hakevat vertaistukea muilta kouluttamattomilta, kun kokevat alemmuutta koulutettujen seurassa. Jos se ei olisi niin kova paikka, niin mistä moinen purkaus? Maalaisjärjelläkin ajateltuna sekä akateemikkoja että muiden alojen ammattilaisia tarvitaan. 

 

Oikeasti järkevä tajuaa senkin että isoa osaa mistään työntekijöistä oli sitten akateemisia tai ei, oikeasti tarvita mihinkään. Ei se mieltä ylennä kun tajuaa tekevänsä jotain aivan turhaa. Jos tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyöty korkeasta kolutuksesta on työstä saatava parempi ansio. Toisaalta opiskelujen ajan menettää paljon ansioita. Sitten taas kääntöpuolena iso määrä turhanpäiväistä stressiä ja henkistä pahoinvointia. Harvoin työllä rikastuu kuitenkaan. Jos joku onnellinen pääsee kouluttauduttuaan unelmatyöhönsä niin voi olla väärti. Itse en edelleenkään tiedä mitä haluaisin tehdä. Keski-iässä olen joten tehdään sit näitä töitätöitä. Stressiä ei juurikaan ole, paitsi surkeat työajat. Vapaa-ajalla en koskaan mieti töitä. Vapautta tämäkin. 

Jos teoriasi jatkuvasta stressistä pitäisi paikkaansa, niin mikä sitten selittää sen, että akateemiset ihmiset eivät usein malta jäädä eläkkeelle, vaan esim. professorit, tutkijat ja lääkärit tekevät vähintään osa-aikaista duunia vielä päälle seitsemänkymppisinä? Luulisi, että he pakenisivat stressiä heti kun voisivat tai että stressi olisi jo kaatanut heidät hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut ihmisiä, jotka hakevat vertaistukea muilta kouluttamattomilta, kun kokevat alemmuutta koulutettujen seurassa. Jos se ei olisi niin kova paikka, niin mistä moinen purkaus? Maalaisjärjelläkin ajateltuna sekä akateemikkoja että muiden alojen ammattilaisia tarvitaan. 

 

Tunnut kovasti hellivän tuota alemmuus/kateus akselia. Jolla ilmeisesti yrität ainoastaan todistella itsellesi omaa erityisyyttäsi.

Kyse on itselleni ainoastaan henkisen vapauden ja stressittömyyden tunteesta. 

Ap

Allright 😂

Siltä osin komppaan aptä, että yliopistoissa on sellaisia oppituoleja, joista valmistuvilla ei käytännössä ole minkäänlaista oman alan työpaikkaa. Viimeisetkin hävisivät neuvostoliiton hajottua. Ilmeisesti näitä opiskelualoja silti rahoitetaan siksi, että henkilöstölle on työpaikka, tai sitten jostain akateemisista sisäsiittoisista syistä.

Noh, eihän tuollainen maisterintutkinto estä työllistymästä mäkkärille, mutta olisi sinne voinut pestautua heti eikä kuuden vuoden yliopistojyngerryksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut ihmisiä, jotka hakevat vertaistukea muilta kouluttamattomilta, kun kokevat alemmuutta koulutettujen seurassa. Jos se ei olisi niin kova paikka, niin mistä moinen purkaus? Maalaisjärjelläkin ajateltuna sekä akateemikkoja että muiden alojen ammattilaisia tarvitaan. 

 

Tunnut kovasti hellivän tuota alemmuus/kateus akselia. Jolla ilmeisesti yrität ainoastaan todistella itsellesi omaa erityisyyttäsi.

Kyse on itselleni ainoastaan henkisen vapauden ja stressittömyyden tunteesta. 

Ap

Allright 😂

Yes yes.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo duuni on mihin vaan mennään heiluttelemaan käsiä? Mäkin haluan. 

No pappi nyt ainakin, tosin käsien heiluttelun lisäksi täytyy heilutella myös huulia.

Minä opiskelin yliopisto-opinnot loppuun saakka, kun opiskelijaelämä oli mukavaa ja suoruiduin opinnoissa helposti. En kuitenkaan päivääkään niitä hommia ole tehnyt vaan teen nyt toisen asteen koulutusta vastaavaa työtä. Tämä sopii paremmin mulle. 

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta opiskelujen ajan menettää paljon ansioita."

Menettää? Siis voisi opiskelun sijaan tehdä sitä työarkea jota muutenkin on tiedossa seuraavat 40-vuotta? Mikä menetys se on?

Opiskelijariennoissa on juuri sitä nuoruuden menoa ja meininkiä, jota moni duunari-incel tällä palstallakin kaipailee. Osa pitkittää opintojaan ihan vain siksi, että opiskeluelämä on niin elämänmakuista ja nautinnollista. Vaikkei rahaa paljon olekaan, niin valmistumisen jälkeisellä asiantuntijatyöllä sekin aukko on sitten paikattu. 

Akateeminen maailma on aika laaja käsite, ja kattaa ammatteja taiteilijoista siltojen suunnittelijoihin ja sukupuolentutkijoista matikan opettajiin. On aika naurettavaa tuomita koko skaala itselle sopimattomaksi, jos on käynyt opiskelemassa vaikkapa humanistista alaa. Ehkä se itselle sopivampi rooli olisi löytynyt esim. tekniseltä puolelta.

Sinänsä ymmärrän hyvin sen, että haluaa työroolin, jossa on selkeät raamit ja selkeä työaika vähäisellä vastuulla. Niitä vaan tuppaa olevan yhä vähemmän tarjolla digitalisaation ja automaation myötä. Ja toisille tällainen rooli taas olisi tylsääkin tylsempää kidutusta. Se mikä sopii AP:lle, ei sovi kaikille.

Veikkaan, että akateemisissa ammateissa on enemmän burnoutia, koska vastuu on sen verran suurempi. Jos lehti tai kirje jää tulematta, ihmiset kyllä nurisee, mutta Postin palveluiden paskuus on jo tuttu juttu. Jos virheen tekee sydänkirurgi, lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä tai suuryrityksen kriisiviestintävastaava, seuraukset on vähän eri luokkaa.

Akateemisena mutta duunariperheen lapsena tavallaan ymmärrän. Ei ihmistä ole tarkoitettu istumaan 8 tuntia päivässä tietokoneen ääressä. Toisaalta puhtaissa duunarihommissa olen aina pitkästynyt älyllisen haasteen puutteeseen ja siihen, että päivät toistavat itseään.

Paras työ ikinä oli leipomolla, jossa olin reilun puolet ajasta leipomon puolella ja puolet toimistossa hoitamassa tilauksia ja reskontraa. Tällaisia vaan ei nykyään oikeastaan ikinä tule vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisena mutta duunariperheen lapsena tavallaan ymmärrän. Ei ihmistä ole tarkoitettu istumaan 8 tuntia päivässä tietokoneen ääressä. Toisaalta puhtaissa duunarihommissa olen aina pitkästynyt älyllisen haasteen puutteeseen ja siihen, että päivät toistavat itseään.

Paras työ ikinä oli leipomolla, jossa olin reilun puolet ajasta leipomon puolella ja puolet toimistossa hoitamassa tilauksia ja reskontraa. Tällaisia vaan ei nykyään oikeastaan ikinä tule vastaan.

Taitaa mennä haihatteluksi mutta lain mukaan pitää olla tauot ettei istu 8 tuntia. Minusta tuo olisi unelma homma jos palkka on hyvä sillä vapaa ajan voi käyttää urheiluun ja työ ajan palautumiseen toisin kuin rakennus-alalla.