Onneks lopetin ajoissa tyhjäntutkinta -yliopisto-opinnot ja menin duuniduuniin. Olen sielullidesti nyt paljon terveempi

Vierailija kirjoitti:

Ts. et pärjännyt akateemisissa opinnoissa. Jos olisit pärjännyt niin tietäisit, että akateemisilla ihmisillä on mahdollisuus tehdä aidosti ihmisjoukkojen elämiin vaikuttavaa työtä muuttamalla yhteiskunnan rakenteita. Tällaisiin päättäviin positioihin ei duunarina pääse.

Lisäksi on mukavaa kun liksa riittää ulkomaan lomamatkoihin aivoja tuulettamaan. Terveisiä vaan täältä Kaakkois-Aasiadta!

Tämä on kiva oxymoroni, en yksinkertaisesti tiedä lattiatason duunia joka olisi turha ja ns. näkymätön. Nimenomaan näkymätöntä käsien heiluttelua toimistoissa ympäri maailman tapahtuu kovalla palkalla työssä jonka tulokset ei näy lyhyellä aikajanalla missään. Yksi hyvä on Ylen "asiantuntijat" siellä jakkupuku on virheetön, käsien eleet kuin etikettikirjasta, meikit precis oikein puhe virheetöntä. Kuitenkin jos kaupungin x roskapöntöt olisivat päivän tyhjentämättä kaupunki alkaisi hautautua schaibaansa. Myös niiden hienojen ihmisten kävisi niin.

Aasin silta että hyvä kun löysit ahaa-elämyksen rahasta ja Aasiasta, tosi moni hymyilee työpäivän jälkeen kun on pelastanut päivän verran yhteiskuntaa hautautumasta schaibaan. Sillä pienellä palkalla, tietäen että lyhyin aakkosin varustetuin autoin ajava paremmisto katsoo pitkin nenäänsä. Käsittääkseni terveellä kropalla voi tehdä muutakin kuin käsiä heiluttaa toimistossa. 

Mä taas olin ensin duuniduunissa, maksoin sillä asuntolainan ja elätin perheen, ja kun velvollisuudet helpottivat, menin yliopistoon. Tein opinnot loppuunkin, vaikka graduvaiheessa oli jo ihan selvää, etten halua siitä työuraa itselleni. Tuskin olisin nelikymppisenä aloittelijana saanutkaan, ensimmäisen ammatin työkokemusta kun ei pidetä minään, mutta isompi syy oli kannustinloukku: tulot olisivat uudella alalla alusta alkaessa laskeneet sen verran, ettei palkkion suhde vaivannäköön vaikuttanut mielekkäältä. Joten, täällä tehdään silloin tällöin ensimmäisen alan duuniduunia, mitään täysiä työviikkoja ei todellakaan enää. Kaivattu vaihtelu löytyi sitten vapaa-ajan puolelta.  

Koko keskustelua värittää sellainen kognitiivinen dissonanssi, että ns. akateemiset, joilla ei ole kosketusta muuhun opiskeluun, tai työelämään tai näiden yhdistelmään, elää omassa kuplassaan. Sellaisessa jossa vain akateemisuus on "jotain". Muut ihmiset ovat pelkkää palvelusväkeä. 

Mutta jos tuo olisi totta, ei akateemisilla olisi työpaikkoja joihin mennä. Mahtaisiko edes monikaan lääkäri, pystyä antamaan ensiapua kenttäolosuhteissa, kun ei tullut lääkärilaukkua mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Koko keskustelua värittää sellainen kognitiivinen dissonanssi, että ns. akateemiset, joilla ei ole kosketusta muuhun opiskeluun, tai työelämään tai näiden yhdistelmään, elää omassa kuplassaan. Sellaisessa jossa vain akateemisuus on "jotain". Muut ihmiset ovat pelkkää palvelusväkeä. 

Mutta jos tuo olisi totta, ei akateemisilla olisi työpaikkoja joihin mennä. Mahtaisiko edes monikaan lääkäri, pystyä antamaan ensiapua kenttäolosuhteissa, kun ei tullut lääkärilaukkua mukaan? 

Olen automekaanikko ja käynyt ensiapukurssin. kurssin antoi palomiesten kouluttaja. Viimeinen lauseesi kertoo että olet erittäin kateellinen jostain syystä akateemikoille.