Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon vanhemman on siedettävä aikuiselta lapseltaan?
27.12.2023 |
Mielenkiintoinen aihepiiri keskustella. Miten paljon on liikaa, kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa/vanhempiaan.
Hesarissa kiinnostava artikkeli tilanteesta, jolloin lapsi meni terapiaan ja aktivoitui vahvasti syyllistämään vanhempaansa niin, että aiemmin hyvät välit muuttuivat täysin toisenlaisiksi.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Kommentit (58)
Mielestäni on äärimmäisen tärkeä rooli sillä terapeutilla siinä, alkaako ruokkia syyllistämismoodia vanhempia kohtaan. Ratkaisukeskeinen terapia kuulostaa aina hyvältä vaihtoehdolta jos jokin asia painaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittaako enää sitten, jos/kun on omia lapsia vai vain he, jotka jäävät tästä paitsi (eivätkä joudu omien lastensa mikroskooppiin)?
Jostain syystähän se lapsi on terapiaan mennyt ja siellä viimein jälkikäteen tajunnut miten vanhemmat ovat häntä laiminlyöneet. Vanhemmat tietysti kiistävät oman osallisuutensa.
On se taas kamalaa jos joutuis kantaa vähän vastuuta.
Ihan samanlaista soopaa kun mun mutsilta, pitäis aina vaan antaa anteeks kaikki väkivalta, varastelu, valehtelu, selkäänpuukotukset ja kaikki, vettä sillan alla ja sit mitään ei edes suostuta lopettaan.
Ttuun tommoset narsistien lokakampanjat lehdissä.
Joku Antti Tuiskun ratkaisukeskeinen lyhytterapia olisi varmaan sessio mistä jää hyvä mieli paremminkin kuin katkera olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään muun tilannetta tuntematta, ei sen (aikuisen) lapsenkaan tule kaikkea sietää. Oma äitini on varmasti traumatisoitunut omista vanhemmistaan ja usein perusteleekin tekemiään asioitaan sillä, että näin tehtiin hänenkin kodissaan.
Äitini on tehnyt ison työn yksinhuoltajana kun on ollut "pakko selvitä". Omat tunteet on jätetty sivuun ja tämä on minun mielestäni todella surullista.
Olen paljon "herkempi" kuin äitini ja vasta oppinut, että ei ole pakko selvitä vaan apua saa pyytää. Äitini ei taas ymmärrä tätä yhtään. En mä mikään särkyvä kristallipallo ole, mutta olen hyväksynyt sen, etten aina pärjää ja silloin on ok levätä ja pyytää apua. Äidin mielestä terapia on ihan ok, mutta suuttuu kun en olekaan "parantunut" sen jälkeen kun olen kuukauden jutellut mm r*iskauksen kohteeksi joutumisesta. Aborttiin reagoi "no miten sen miehen tunteet? Kysyitkö hänen mielipidettään?". Nää on asioita, joita en voi antaa anteeksi ja se on ihan äitini asia katsoa peiliin tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Valittaako enää sitten, jos/kun on omia lapsia vai vain he, jotka jäävät tästä paitsi (eivätkä joudu omien lastensa mikroskooppiin)?
Mun viha vaan syveni kun tajusin realistisesti mitä mulle on tehty sen oman lapsen kautta.
Ei pysty ymmärään enää yhtään miten jotkut voi kohdella lasta niin, saatan alkaa lyömään kunnes lakkaa hengittämästä jos tulee ikinä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valittaako enää sitten, jos/kun on omia lapsia vai vain he, jotka jäävät tästä paitsi (eivätkä joudu omien lastensa mikroskooppiin)?
.
Hyvä pointti. Moni sanoo ymmärtävänsä paremmin omien vanhempiensa valintoja tullessaan itse isäksi tai äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se, kun täydellistä vanhemmuutta ei ole. On vain ihmisiä, joista parhaimmastakin saa tarkasti kaivamalla esiin virheitä ja mokia. Lähestyykö niitä sitten rakkaudellisesti vai nostaen mikroskoopin alle syyllistävin silmin, niin , siinäpä miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa tapaukseen lainkaan. Mielestäni monen ihmisen vanhemmat eivät yleensä muista vanhoja asioita kun aikaa kuluu tarpeeksi ja tunnusta mitään tehneensä, "vika on aina lapsessa". Joten ainoa vaihtoehto on ero vanhemmista, paitsi jos on taloudellinen riippuvuus. Usein vanhempi toistaa käytöstään. Joskus räyhäävä vanhempi myös odottaa lasten olevan tyyniä ja itse voi olla ihan minkälainen vain. Riippuu silti tapauksesta mitä se on tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini syyttelee elämänsä latkeruuksista kaikkia muita. Ei näe mitään roolia itsellään ja niillä valinnoilla mitä on tehnyt.
En todellakaan halua käydä hänen kanssaan lapsuuttani läpi.
Osalla ihmisistä on persoonalliduushäiriö, jonka kautta he näkevät asiat vääristyneinä.
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on tuollainen, syyttää kaikesta vanhempia ja meitä sisaruksiakin. Kohta nelikymppinen. Joku kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta elämästään, valinnoistaan ja tekemisistään. Kerran äiti sai tarpeekseen ja sanoi että ei toki täydellisiä olla mutta parhaamme ollaan tehty ja nyt on sinun aika yrittää samaa. En tiedä menikö perille.
Minulla yli 6-kymppinen lapseton sisko huutaa ja rääkyy yli 85-vuotiaalle äidille, sekä syyttää kaikesta äitiä ja sisaruksia.
mm. Äiti antoi lapsenlapselleen satasen, hyvätuloinen sisko sekosi ja alkoi vaatimaan itselleen samaa eläkeläisäidiltään. Haukkui ja syytti aivan kaikesta. Nykyään äiti osaa sanoa ettei jaksa kuunnella, joku raja on vedettävä epätasapainoisen käytöksen sietämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sepä se, kun täydellistä vanhemmuutta ei ole. On vain ihmisiä, joista parhaimmastakin saa tarkasti kaivamalla esiin virheitä ja mokia. Lähestyykö niitä sitten rakkaudellisesti vai nostaen mikroskoopin alle syyllistävin silmin, niin , siinäpä miettimistä.
Lässyn lässyn lässyn, kukaan ei pyydä täydellistä, mut jos vaikka hakkaamisen lopettais tai tulis väliin kun omaa lasta raiskataan.
eikö ihmiset tajua jo lapsena että omat vanhemmat on vähän hölmöjä kun näkee kuinka muut elää ? moni käyttää sen ajan mitä menis menestymiseen "traumoissaan" vellomiseen
Kyseisessä jutussa äiti ei yhtään tajua, millaista on kasvaa psyykkisesti sairaan äidin lapsena kuten hänen lapsensa. Hän katsoo itsensä uhriksi, koska sairastui henkisesti. Ihan kuin ne lapset ei olisi kärsineet siitä valtavasti myös.
Lisäksi hän kertoo kaataneensa lastensa päälle omaa ahdistustaan. Miksiköhän aikuista lasta ahdistaa? Ehkä terapiassa hän on vihdoin tajunnut, että hänellä on lupa tuntea eikä vain kannatella äitiä.
Jutussa on hyviä lukijakommentteja aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
eikö ihmiset tajua jo lapsena että omat vanhemmat on vähän hölmöjä kun näkee kuinka muut elää ? moni käyttää sen ajan mitä menis menestymiseen "traumoissaan" vellomiseen
Sä et ole asemassa arvosteleen muiden tajuamisia.
Ttu sä niin tyhmä että mun sielua särkee. : /
Alue: Aihe vapaa
Minun siskoni on tuollainen, syyttää kaikesta vanhempia ja meitä sisaruksiakin. Kohta nelikymppinen. Joku kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta elämästään, valinnoistaan ja tekemisistään. Kerran äiti sai tarpeekseen ja sanoi että ei toki täydellisiä olla mutta parhaamme ollaan tehty ja nyt on sinun aika yrittää samaa. En tiedä menikö perille.