Lue keskustelun säännöt.
Huomiota kerjäävä anoppi vie aina juhlapyhistä ilot
27.12.2023 |
Oli joulu, häät tai hautajaiset, tämän ihmisen pitää saada huomio itseensä. Juhlapyhät on raskaita hänen kanssaan. Mielestäni joulu on lasten juhla ja silloin me aikuiset annamme lapsille tilaa kokea joulun taikaa.
Vaan ei anoppini mielestä. Hänen mielestään silloin lasten pitää hiljaa kuunnella hänen tarinoitaan ja lauluesityksiä ja osallistua mutisematta hänen keksimäänsä ohjelmaan. Hänen tapansa antaa joululahjat on myös huomionkipeä, niitä kun ei voi laittaa yhteiseen jakoon pukinsäkkiin, vaan ne pitää jakaa erikseen kun muiden lahjat on jaettu. Jos lapsi ei innostunut suklaarasiasta, se käydään nakkaamassa lapsen sänkyyn, jotta sitten voidaan nukkumaanmennessä ihmetellä kuka tämmöisen on tänne tuonut.
Joka perhejuhla mies joutuu komentamaan äitiään, jotta tämä antaisi tilaa lapsille. Lapsetkaan eivät niin välitä isoäitinsä seurasta, kun tämä syö kaiken energian huoneesta ja vaatii lapsiltakin jatkuvaa huomionosoitusta. Ja auta armias jos paikalla on joku, jonka kanssa 3v leikkii mielummin, sitten sen lapsen huomiota kärtetään koko ajan pois toiselta aikuiselta. Hän on kuin iso lapsi, joka pahastuu, jos joutuu jakamaan valokeilaa.
Enkä edes tässä käynyt mitä tempauksia hän teki häissämme, mieheni veljen häissä, lasten ristiäisissä, syntymäpäiväkutsuilla...
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kans lahjapelleilyt. Vietämme joulun kotona (4 lasta ja eläimiä joita ei voi jättää hoitamatta tai ottaa mukaan). Anoppi vaatii että silti pitää mennä heille 200 km päähän, hän ei jouluna liiku mihinkään. Myöskään lahjoja ei anna, vaan velvoittaa hakemaan ne häneltä. Kerran sairastuimme jouluna, ja pääsimme hakemaan lahjat vasta helmikuussa. Silloinkin hän uhosi, että olkoon vaikka juhannus mutta oikea joulu ja paketit ovat mummolassa! Ensin hän sai kyllä huomiota, kun mummon lahjat puuttuvat pukin kontista, nykyään teinit eivät jaksa enää välitä. Eivät myöskään käy mummolassa, enkä minä hoida yhteydenpitoa heidän puolestaan. Turha itkeä vanhana kun kukaan ei käy.
Kas kun ne lahjat kelpaa ja niitä odotetaan. Mummona en edes ostaisi jos ei jiuluna nähdä. Eikä jouluisin nähdä kosk
Ei odoteta. Otetaan vastaan, kun tyrkytetään. Helpompaa olisi, jos puolin ja toisin luovuttaisiin perinteestä. Siis meidän perheen ja anopin kohdalla. Mies ja lapset viihtyivät anoppilassa vartin, mä olin töissä kun kävivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa anoppi kokee itsensä yksinäiseksi? Auttaisiko toisenlainen lähestymistapa asiaan.
Miten tuollainen jatkuva huomiohakuisuus auttaa asiaan? Siis jos on yksinäisyys vaivaa?
Olen miettinyt tätä samaa vastaavan anopin kohdalla. Jos käytös olisi normaalia, olisi helppo kutsua pidemmiksi ajoiksi kylään. Ja jos puhelun saisi lopettaa kun ei ehdi enää puhua, voisi soitellakin joskus. Mutta kun käytös on hankalaa ja draamahakuista, ei oikein jää muita mahdollisuuksia kuin rajoittaa yhteydenpitoa.
Tämäkin kannattaa lukea niin, että anoppi vie kaiken huomion AP:lta niin ap kiukuttelee ja kirjoittaa palstalle katkeran aloituksen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa anoppi kokee itsensä yksinäiseksi? Auttaisiko toisenlainen lähestymistapa asiaan.
Miten tuollainen jatkuva huomiohakuisuus auttaa asiaan? Siis jos on yksinäisyys vaivaa?
Olen miettinyt tätä samaa vastaavan anopin kohdalla. Jos käytös olisi normaalia, olisi helppo kutsua pidemmiksi ajoiksi kylään. Ja jos puhelun saisi lopettaa kun ei ehdi enää puhua, voisi soitellakin joskus. Mutta kun käytös on hankalaa ja draamahakuista, ei oikein jää muita mahdollisuuksia kuin rajoittaa yhteydenpitoa.
Anoppini alkaa jopa laulamaan (kovaa) kesken aterian, jos muilla on liian hyvät jutut keskenään eikä hän saa riittävästi huomiota. Lapsensa häpeävät äitinsä käytöstä. Kaikesta pitää vääntää elämää isompaa draamaa. Anoppi tietää ihan kaiken, ja on joka asiassa oikeassa. Todella raskasta seuraa. Siksi nykyään nähdäänkin jouluna ja joskus, ja kummallakin kerralla pikaisesti.
Tiedän ap millainen anoppisi on. Minulla oli tuollainen mummo. Minä tulin kanssaan toimeen, ja mummo ei uskaltanut minulle enää tehdä noita temppuja, koska suutuin ja sanoin aika suorasanaisesti takaisin, että tuolla lailla ei käyttäydytä, nolaat vain itsesi ja sinua saa hävetä. Asuinkin mummin kanssa pari vuotta opiskellessani ja opin aika hyvin tuntemaan mistä "kana" ns. pissii. Eikä mua pompotettu, sen sai mummi huomata jo kun olin lapsi. Tajusin kyllä temput ja annoin tulla suoraa tekstiä!
Viimeisimmät temput yritti tehdä isäni ja oman poikansa hautajaisissa, mikä oli minusta jo aika - en löydä edes sanoja kuvaamaan tunnetta- sain mummolle kunnon raivarit ja sähisin, sain oikeasti pidätellä itseäni etten olisi ruvennut huutamaan. Lopetti justiinsa siihen.
Narsismia se kai on. Otan osaa. Me jätettiin monesti mummi kutsumatta perhejuhliin. Kahden kesken ja jos meni vaan lasten kanssa kylään hänen luokseen hänen kanssaan tuli ihan hyvin toimeen, ilmeisesti vähän pelkäsi mua, kun tiesi että minä en mene lankaan vaan näen temput suoraan läpi, mutta esim. kylille ei voinut mummin kanssa lähteä koska aina löysi jonkun, jolle esittää jotain. Oli varsinainen draamakuningatar.
Mun toinen mummo ja miehen mummo olivat aivan toisenlaisia, osasivat käyttäytyä. Ja kaikki elivät yli 90-vuotiaiksi, joten monet perhejuhlat ja kyläreissut tuli tehtyä.
Kannattaa miettiä, onko hänen läsnäolonsa juhlissa sen draaman arvoista. Draamailkoot kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kans lahjapelleilyt. Vietämme joulun kotona (4 lasta ja eläimiä joita ei voi jättää hoitamatta tai ottaa mukaan). Anoppi vaatii että silti pitää mennä heille 200 km päähän, hän ei jouluna liiku mihinkään. Myöskään lahjoja ei anna, vaan velvoittaa hakemaan ne häneltä. Kerran sairastuimme jouluna, ja pääsimme hakemaan lahjat vasta helmikuussa. Silloinkin hän uhosi, että olkoon vaikka juhannus mutta oikea joulu ja paketit ovat mummolassa! Ensin hän sai kyllä huomiota, kun mummon lahjat puuttuvat pukin kontista, nykyään teinit eivät jaksa enää välitä. Eivät myöskään käy mummolassa, enkä minä hoida yhteydenpitoa heidän puolestaan. Turha itkeä vanhana kun kukaan ei käy.
Kas kun ne lahjat kelpaa ja niitä odotetaan. Mummona en edes ostaisi jos ei jiulun
Kävivät lahjahingun takia 15 minuuttia siellä 200 kilometrin päässä kuten välimatkaksi kerroit? Ootte kyllä outoja koko suku ja sukuun naidut.
Miten te naiset, jotka olette niin fiksuja, kehtaatte opettaa lapsenne vihaamaan miehenne vanhempia ja yritätte estää miestänne pitämästä yhteyttä heihin?
Miehet pääsääntöisesti ovat fiksumpia, he tulevat vaimon lapsuusperheen kanssa toimeen, eivät nakerra koko ajan , hyväksyvät anoppinsa ihmisenä joka hän on. Eivät vaadi mieleisekseen muuttumaan ja kumartelemaan ja imartelemaan.
En ole yhtään narsistinen mutta vaadin lähipiirini, miehen, lasten, appivanhempien, omien vanhempien, isovanhempieni, sisarusteni, miehen sisarusten
Käyttäytyvän juuri kuin minä tahdon. Opastan heitä ja jos se ei auta, en heitä tahdo nähdä . Minulla on ainoa oikea malli luonteena ja olemisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kans lahjapelleilyt. Vietämme joulun kotona (4 lasta ja eläimiä joita ei voi jättää hoitamatta tai ottaa mukaan). Anoppi vaatii että silti pitää mennä heille 200 km päähän, hän ei jouluna liiku mihinkään. Myöskään lahjoja ei anna, vaan velvoittaa hakemaan ne häneltä. Kerran sairastuimme jouluna, ja pääsimme hakemaan lahjat vasta helmikuussa. Silloinkin hän uhosi, että olkoon vaikka juhannus mutta oikea joulu ja paketit ovat mummolassa! Ensin hän sai kyllä huomiota, kun mummon lahjat puuttuvat pukin kontista, nykyään teinit eivät jaksa enää välitä. Eivät myöskään käy mummolassa, enkä minä hoida yhteydenpitoa heidän puolestaan. Turha itkeä vanhana kun kukaan ei käy.
Kas kun ne lahjat kelpaa ja niitä od
En ole estänyt miestäni pitämästä äitiinsä yhteyttä. Hän pitää etäisyyttä ihan omasta tahdostaan. Mies toimi näin jo ennen minun tapaamistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on hyvä.
Olet onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Puolisosi saisi hiljentää hänet.
Kyllä hiljentääkin kun meno yltyy. Ei hänkään jaksa katsoa, kun 60v ihminen koittaa varastaa huomiota leikki-ikäiseltä. Paras tapa lienee, ettei kiinnitä mitään huomiota.
Tosin tänä jouluna yksi serkku 5v halusi esittää lauluesityksen pukille. Eiköhän siinä kun tämä lauloi Petteri Punakuonoa, piti anopin myös alkaa laulaa ja mahdollimman KOVAA. Siinä kohtaa miehen veljen pinna meni ja joulutunnelmakin lässähti. En voi käsittää mikä saa ihmisen kateelliseksi 5-vuotiaalle.
Aloittaja
Ulkopuolisena tuo tilanne naurattaa. (Ja anoppisi on nyt siis naurunalainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään narsistinen mutta vaadin lähipiirini, miehen, lasten, appivanhempien, omien vanhempien, isovanhempieni, sisarusteni, miehen sisarusten
Käyttäytyvän juuri kuin minä tahdon. Opastan heitä ja jos se ei auta, en heitä tahdo nähdä . Minulla on ainoa oikea malli luonteena ja olemisena.
Ihan kiinnostuksesta: Miksi sinulla on ainoa oikea malli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään narsistinen mutta vaadin lähipiirini, miehen, lasten, appivanhempien, omien vanhempien, isovanhempieni, sisarusteni, miehen sisarusten
Käyttäytyvän juuri kuin minä tahdon. Opastan heitä ja jos se ei auta, en heitä tahdo nähdä . Minulla on ainoa oikea malli luonteena ja olemisena.
Ihan kiinnostuksesta: Miksi sinulla on ainoa oikea malli?
Olen nuori , koulutettu, sosiaalinen, esimiestehtävissä. Pakkohan se onnoikoa toisten käyttäytymistä, yli 50 v on mahdottomia. Tosin en ole tuo jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa mikä on iän mukanaan tuomaa itsekeskeisyyttä ja mikä on vaan ihan luonneasia.
Meillä on lievempi tapaus, aina puhuu itsestään ja omista asioistaan, ei jaksa yhtään kuunnella muita vaan keskeyttää. Toisaalta luulen, että saa myös aika paljon palautetta tuosta, koska kerran oikein selkeästi keskittyneesti kysyi muiden kuulumisia. Eli oli laittanut mieleensä muistilapun, että hänen täytyy olla kerrankin osoittaa kykenevänsä olemaan kiinnostunut (ainakin näennäisesti) muista ihmisistä.
Mutta yleensä ne jutut ovat jaarittelua omista työmatkoistaan (ollut eläkkeellä pian 10 v), muita muisteluita vuosikymmenten takaa liittyen ihan mihin vaan mikä liittyy häneen jne jne. Ja aina se painotus miten älykäs/ahkera/hyvä ihminen itse on.
Vierailija kirjoitti:
Nuo 60+ boomerit ovat melkein kaikki samantapaisia.
Boomerit on suuria ikäluokkia.
Kuusikymppiset kuuluu uudempaan aikaan, ne on syntyneet 60-luvulla. Enempi sun ikäryhmää, niitä, joita ei pistetty alulle 40-luvulla.
Mitä jos opettelisit ensin oikeat termit, ennen kuin tänne lähdet tuomaan esille tyhmyyttäsi.
Miten tuollainen jatkuva huomiohakuisuus auttaa asiaan? Siis jos on yksinäisyys vaivaa?