Lue keskustelun säännöt.
Huomiota kerjäävä anoppi vie aina juhlapyhistä ilot
27.12.2023 |
Oli joulu, häät tai hautajaiset, tämän ihmisen pitää saada huomio itseensä. Juhlapyhät on raskaita hänen kanssaan. Mielestäni joulu on lasten juhla ja silloin me aikuiset annamme lapsille tilaa kokea joulun taikaa.
Vaan ei anoppini mielestä. Hänen mielestään silloin lasten pitää hiljaa kuunnella hänen tarinoitaan ja lauluesityksiä ja osallistua mutisematta hänen keksimäänsä ohjelmaan. Hänen tapansa antaa joululahjat on myös huomionkipeä, niitä kun ei voi laittaa yhteiseen jakoon pukinsäkkiin, vaan ne pitää jakaa erikseen kun muiden lahjat on jaettu. Jos lapsi ei innostunut suklaarasiasta, se käydään nakkaamassa lapsen sänkyyn, jotta sitten voidaan nukkumaanmennessä ihmetellä kuka tämmöisen on tänne tuonut.
Joka perhejuhla mies joutuu komentamaan äitiään, jotta tämä antaisi tilaa lapsille. Lapsetkaan eivät niin välitä isoäitinsä seurasta, kun tämä syö kaiken energian huoneesta ja vaatii lapsiltakin jatkuvaa huomionosoitusta. Ja auta armias jos paikalla on joku, jonka kanssa 3v leikkii mielummin, sitten sen lapsen huomiota kärtetään koko ajan pois toiselta aikuiselta. Hän on kuin iso lapsi, joka pahastuu, jos joutuu jakamaan valokeilaa.
Enkä edes tässä käynyt mitä tempauksia hän teki häissämme, mieheni veljen häissä, lasten ristiäisissä, syntymäpäiväkutsuilla...
Kommentit (336)
Oma entinen anoppi ei ole noin läpinäkyvä, mutta lasten synttärit on rankkoja paikkoja kun hän ei saa jakamatonta huomiota. Näitä sukulaisia on muitakin, jotka istuvat lapsen vieressä kahvipöydässä ja vuodattavat omaa elämäänsä, haukkuvat niitä jotka ei paikalla ole, kerjäävät kehuja omasta lahjastaan kertomalla kuinka vaikea se oli löytää ja paljon se maksoi. Anopille joulupukin vierailut oli vastenmielisiä, kun muiden huomio kiinnittyi lapsiin ja joulupukkiin, ja jouluruokailut yhtä surkeaa näytelmää jossa hän ja hänen laatikot näyttelivät pääosaa ja loukkaannuttiin, jos joku ei niitä lautaselleen kauhonut, saati erehtyi mainitsemaan joitain omia lempi jouluruokiaan, jotka anopin näytelmään eivät kuuluneet. Tästä syystä ei ole tarvinnut vuosiin viettää jouluja yhdessä, enkä loukkaannu ellei jollain tekosyyllä pääse lastenkutsuille.
Mikä pakko viettää ne joulut plus muut tuollaisen huomiohoron kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma entinen anoppi ei ole noin läpinäkyvä, mutta lasten synttärit on rankkoja paikkoja kun hän ei saa jakamatonta huomiota. Näitä sukulaisia on muitakin, jotka istuvat lapsen vieressä kahvipöydässä ja vuodattavat omaa elämäänsä, haukkuvat niitä jotka ei paikalla ole, kerjäävät kehuja omasta lahjastaan kertomalla kuinka vaikea se oli löytää ja paljon se maksoi. Anopille joulupukin vierailut oli vastenmielisiä, kun muiden huomio kiinnittyi lapsiin ja joulupukkiin, ja jouluruokailut yhtä surkeaa näytelmää jossa hän ja hänen laatikot näyttelivät pääosaa ja loukkaannuttiin, jos joku ei niitä lautaselleen kauhonut, saati erehtyi mainitsemaan joitain omia lempi jouluruokiaan, jotka anopin näytelmään eivät kuuluneet. Tästä syystä ei ole tarvinnut vuosiin viettää jouluja yhdessä, enkä loukkaannu ellei jollain tekosyyllä pääse lastenkutsuille.
Mikä pakko viettää ne joulut plus muut tuollaisen huomiohoron kanssa?
Ootte te fijsuja te miniät ja fiksua kielenkäyttöä. Ei tarvitseisi päivähoitjien ja opettajien ihmetellä mistä teidän lapset tuollaista kielenkäyttöä?
Muutenkin henkisesti niin aikuista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma entinen anoppi ei ole noin läpinäkyvä, mutta lasten synttärit on rankkoja paikkoja kun hän ei saa jakamatonta huomiota. Näitä sukulaisia on muitakin, jotka istuvat lapsen vieressä kahvipöydässä ja vuodattavat omaa elämäänsä, haukkuvat niitä jotka ei paikalla ole, kerjäävät kehuja omasta lahjastaan kertomalla kuinka vaikea se oli löytää ja paljon se maksoi. Anopille joulupukin vierailut oli vastenmielisiä, kun muiden huomio kiinnittyi lapsiin ja joulupukkiin, ja jouluruokailut yhtä surkeaa näytelmää jossa hän ja hänen laatikot näyttelivät pääosaa ja loukkaannuttiin, jos joku ei niitä lautaselleen kauhonut, saati erehtyi mainitsemaan joitain omia lempi jouluruokiaan, jotka anopin näytelmään eivät kuuluneet. Tästä syystä ei ole tarvinnut vuosiin viettää jouluja yhdessä, enkä loukkaannu ellei jollain tekosyyllä pääse lastenkutsuille.
Mikä pakko viettää ne joulut plu
Nyt korkki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma entinen anoppi ei ole noin läpinäkyvä, mutta lasten synttärit on rankkoja paikkoja kun hän ei saa jakamatonta huomiota. Näitä sukulaisia on muitakin, jotka istuvat lapsen vieressä kahvipöydässä ja vuodattavat omaa elämäänsä, haukkuvat niitä jotka ei paikalla ole, kerjäävät kehuja omasta lahjastaan kertomalla kuinka vaikea se oli löytää ja paljon se maksoi. Anopille joulupukin vierailut oli vastenmielisiä, kun muiden huomio kiinnittyi lapsiin ja joulupukkiin, ja jouluruokailut yhtä surkeaa näytelmää jossa hän ja hänen laatikot näyttelivät pääosaa ja loukkaannuttiin, jos joku ei niitä lautaselleen kauhonut, saati erehtyi mainitsemaan joitain omia lempi jouluruokiaan, jotka anopin näytelmään eivät kuuluneet. Tästä syystä ei ole tarvinnut vuosiin viettää jouluja yhdessä, enkä loukkaannu ellei jollain tekosyyllä pääse lastenkutsuille.
Mikä pakko viettää ne joulut plu
Kun täällä tuulettaa päätään, jaksaa taas olla fiksusti ihmisten seurassa. Muutamat trollit kun jättää huomiota, täältä saa myös vertaistukea anoppi-ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hyvä miniä ei tarvitse käyttäytyä noin
Miten huono miniä on, jos anoppi kokee läsbäolonsa tarpeelliseksi synnytyksessä?
Mitä pahaa tuen tarjoamisessa?
Siinä vaiheessa tuen tarjoaminen menee ahdisteluksi, kun se tarjotusta tuesta kohteliaasti kieltäydytään, mutta sen "tuen" tarjoamista (pakotusta) jatketaan.
Mun anoppi ei sentään synnytykseen ollut tunkemassa, mutta jatkuvasti oli "tarjoamassa" hoitoapua, että saan omaa aikaa. En kaivannut omaa aikaa, vaan kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, ilman anopin jatkuvia "neuvoja" ja "avun" tyrkyttämistä.
vinkki: älkää muuttako alle kilometrin välimatkan päähän anopista
Ei missään nimessä alle 100 km päähän, vaikka omat appivanhemmat aivan fiksuja ihmisiä ovatkin. Täysin sama pätee omiinkin vanhempiin, ei meistä aikuisista kumpikaan halua tässä iässä mitään vanhempien helmoissa pyörimistä enää, voi hyvänen aika 😂
Anoppiongelmaa ei synny kun pysyy sinkkuna. Etenkin jos jo sinkkuna aina periaatteesta vihaa jo anoppeja eikä yleensäkään tule ihmisten kanssa toimeen. Usein ei aviomiehenkään kanssa montaa vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppiongelmaa ei synny kun pysyy sinkkuna. Etenkin jos jo sinkkuna aina periaatteesta vihaa jo anoppeja eikä yleensäkään tule ihmisten kanssa toimeen. Usein ei aviomiehenkään kanssa montaa vuotta.
Aika harva anoppia vihaa periaatteesta. Mä en enää edes vihaa anoppia. Hän on minulle hyvin ikävä muisto ja jatkuva uhka. Aina välillä hän yrittää taas kavuta mieleeni. Silloin etsin jonkun anoppiketjun, lueskelen sitä, saatampa kommentoida jotain. Sen tehtyäni voin taas jatkaa iloisesti elämääni eteenpäin.
Tällaisessa tapauksessa kannattaa vähentää kontaktien määrää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko samassa taloudessa vai miten tuo on mahdollista, jos anoppi vie kaiken aikaa huomiota esim. jouluna?
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa tapauksessa kannattaa vähentää kontaktien määrää
Tämä on jopa suositeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on semmosia anopit! Vaativat isyystestiä vanhemmasta lapsesta ja tatuoivat teidän hääpäivän nahkaansa. Ajatella! Sitten pukeutuvst rumaan Prisman tunikaan ja ovat ahneita! Istuvat rahakasan päällä eivätkä anna rahoja nuoremmille. Muutenkaan eivät ymmärrä mitään nykyajan elämänmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Ne on semmosia anopit! Vaativat isyystestiä vanhemmasta lapsesta ja tatuoivat teidän hääpäivän nahkaansa. Ajatella! Sitten pukeutuvst rumaan Prisman tunikaan ja ovat ahneita! Istuvat rahakasan päällä eivätkä anna rahoja nuoremmille. Muutenkaan eivät ymmärrä mitään nykyajan elämänmenosta.
Ei mun anoppi käy Prismassa, ikinä! Katos kun voi käydä samalla vaivalla kyläkauppa Keskusellä, se kun on maaluman paras kauppa! On se! Älä väitä vastaan, kyllä mun anoppi tietää! Jos sitä ei Keskiseltä saa, sitä ei tarvita!
Anoppi saa tatuoida itsensä ihan kuten haluaa, käyttää rahansa itseensä. Ei kuulu nuo asiat mulle. Mutta, mun elämän valintoihin, kuten lapsilukuun tai ruokavalioon hänellä ei ole mitään oikeutta puuttua. Mielipide saa olla, mutta sitä ei ole välttämätön pakko kailottaa suureen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa sentään ajatella hiljaa itsekseen?
Vierailija kirjoitti:
Saa sentään ajatella hiljaa itsekseen?
Jos nyt edes välillä olisi hiljaa. Mun anoppi on näitä, joilla on pakottava tarve osallistua keskusteluun jopa vessan oven läpi. Ei ole kuullutkaan vessarauhasta, kummallista jos joku haluaa hoitaa vessa-asiat ilman pakottavaa tarvetta keskustella.
Meillä on kans lahjapelleilyt. Vietämme joulun kotona (4 lasta ja eläimiä joita ei voi jättää hoitamatta tai ottaa mukaan). Anoppi vaatii että silti pitää mennä heille 200 km päähän, hän ei jouluna liiku mihinkään. Myöskään lahjoja ei anna, vaan velvoittaa hakemaan ne häneltä. Kerran sairastuimme jouluna, ja pääsimme hakemaan lahjat vasta helmikuussa. Silloinkin hän uhosi, että olkoon vaikka juhannus mutta oikea joulu ja paketit ovat mummolassa! Ensin hän sai kyllä huomiota, kun mummon lahjat puuttuvat pukin kontista, nykyään teinit eivät jaksa enää välitä. Eivät myöskään käy mummolassa, enkä minä hoida yhteydenpitoa heidän puolestaan. Turha itkeä vanhana kun kukaan ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Anoppius ja mummous on rooli, jota harva suorittaa ankarien kriitiikkojen, täydellistä suoritusta tekevien vaimoina ja äiteinä, miniöiden mielestä.
Ihminenhän ei saa olla itsensä, ehkä vajavainenkin, jos jonkun mielessä on selvät roolimallit joita hän edellyttää, kulissit kunnossa.
Saa olla vajavainen, mutta ei kusipää, kuten moni anoppi on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kans lahjapelleilyt. Vietämme joulun kotona (4 lasta ja eläimiä joita ei voi jättää hoitamatta tai ottaa mukaan). Anoppi vaatii että silti pitää mennä heille 200 km päähän, hän ei jouluna liiku mihinkään. Myöskään lahjoja ei anna, vaan velvoittaa hakemaan ne häneltä. Kerran sairastuimme jouluna, ja pääsimme hakemaan lahjat vasta helmikuussa. Silloinkin hän uhosi, että olkoon vaikka juhannus mutta oikea joulu ja paketit ovat mummolassa! Ensin hän sai kyllä huomiota, kun mummon lahjat puuttuvat pukin kontista, nykyään teinit eivät jaksa enää välitä. Eivät myöskään käy mummolassa, enkä minä hoida yhteydenpitoa heidän puolestaan. Turha itkeä vanhana kun kukaan ei käy.
Kas kun ne lahjat kelpaa ja niitä odotetaan. Mummona en edes ostaisi jos ei jiuluna nähdä. Eikä jouluisin nähdä koska minusta ihan luonnollista aikuisten lasten viettävän oman perheensä kanssa joulun.
Eikä tartte lasten miettiä ostavatko juhlamokka vai kultakatriinaa mummulle ja mustä saisi halvimman hyasintin.
Jospa anoppi kokee itsensä yksinäiseksi? Auttaisiko toisenlainen lähestymistapa asiaan.
Siinä vaiheessa tuen tarjoaminen menee ahdisteluksi, kun se tarjotusta tuesta kohteliaasti kieltäydytään, mutta sen "tuen" tarjoamista (pakotusta) jatketaan.
Mun anoppi ei sentään synnytykseen ollut tunkemassa, mutta jatkuvasti oli "tarjoamassa" hoitoapua, että saan omaa aikaa. En kaivannut omaa aikaa, vaan kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, ilman anopin jatkuvia "neuvoja" ja "avun" tyrkyttämistä.
vinkki: älkää muuttako alle kilometrin välimatkan päähän anopista