Suurin osa päiväkodinjohtajista rajoittaisi päivähoito-oikeutta
Elsa Tuppurainen
helsingin sanomat
Kaksi kolmasosaa pääkaupunkiseudun suurten päiväkotien johtajista olisi valmis rajoittamaan lasten päivähoito-oikeutta.
Helsingin Sanomien vuodenvaihteessa tekemään kyselyyn vastasi 22 päiväkodinjohtajaa, joista 10 oli Helsingistä, 11 Vantaalta ja yksi Espoosta. Kysely lähetettiin kaikkiaan 42 päiväkodin johtajalle.
Vastaajista neljätoista rajoittaisi subjektiivista päivähoito-oikeutta. Seitsemän piti nykyistä tilannetta hyvänä. Yksi ei ottanut kantaa.
Viisitoista vastaajaa rajoittaisi vanhempain- tai hoitovapaalla olevan vanhemman oikeutta tuoda isommat lapsensa kokopäivähoitoon ilman tarveharkintaa.
Yhdentoista mielestä työttömänä kotona olevalta vanhemmalta voisi tarvittaessa rajata oikeutta kokopäivähoitoon. Yhden mielestä myös vanhemman loma riittäisi rajaamisen perusteeksi.
" Päivähoidon tarpeen pitäisi perustua lapsen tarpeeseen enemmän kuin vanhempien oikeuteen saada päivähoitopaikka. Joillekin vanhemmille on syntynyt käsitys, että lapsi ' pitää' viedä päivähoitoon tai että lapsi jää jotain paitsi ollessaan kotona vanhemman kanssa" , kirjoitti eräs päiväkodinjohtaja.
Rajoittamista esitettiin myös tilanteessa, jossa työssäkäyvien tai opiskelevien vanhempien lapset eivät saa hoitopaikkaa.
Monen mielestä rajoituksissa olisi kuitenkin huomioitava sosiaaliset ja lastensuojelulliset perusteet sekä monikulttuuriset perheet, joiden yli kolmivuotiaat tarvitsevat päivähoitoa kielen oppimisen takia.
Oikeuden rajoittamista kannattavista moni tähdensi, että oma koti on alle kolmivuotiaalle pääsääntöisesti paras hoitopaikka.
Joitakin liialliseksi koettu käyttö tuohdutti. " 1¿2-vuotias lapsi tuodaan hoitoon jopa kello 7¿17 väliseksi ajaksi. Ja äiti on kotona vauvan kanssa. On surullista nähdä päivähoidossa olevan lapsen alakulo asian johdosta."
Toisen mielestä jotkut vanhemmat eivät ajattele vanhemman lapsen oikeutta tutustua uuteen perheenjäseneen. " Lapselle syntyy tällöin helposti ulkopuolinen olo ja käyttäytymiseen tulee uhmaa ja raivonpurkauksia, joita vanhemmat eivät aina ymmärrä."
Kommentit (94)
kaupunkiin minua ei saa asumaan vaikka se olisi ainut tapa saada hoitopaikka lapsille jotta pääsisin töihin.
Sen vauvankin voi nimittäin kiikuttaa sen esikoisen kanssa sinne päiväkotiin aika pian ä-loman jälkeen. Sitten mamman on kiva viettää koko päivä rauhassa kotona ja miettiä mitä alkaisi isona tekemään. Ja miettiä voi vaikka sen 9 h ihan maanantaista perjantaihin joka päivä.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tekee kyllä joissain kohdissa pahasti hallaa lapsille. Eikä asiaan voi puuttua, kun tämä oikeus on vanhemmille annettu.
Ihan oikeasti, kyllä useimmiten ainakin lyhyempi " virikeaika" pienelle ihmiselle riittäisi. Saisi siinä vanhemmatkin pitää kiinni subjektiivisestaan, kun pistäisivät näissä perheissä subjektiivisen oikeuden fifti-fifti lasten ja vanhempien kesken. (Voisi nimittäin kuvitella, että joillakin vanhemmilla on subjektiivinen oikeus päästä eroon lapsistaan).
missä asuu!!Siis katsokaa sellainen seutu, jossa hyvät kerhot ja päiväökodit, niin ei tule ongelmia
Vierailija:
Ärsyttää suunnattomasti, että itse on työssäkäyvä (samaten mies) ja saa kiikuttaa lapsensa kauas päivähoitoon, kun lähipäiväkodissa on nämä virikelapset. Asumme siis pk-seudulla.
Ikinä ei olla tyytyväisiä, toinen ei halua asua kaupungissa ja toinen taas ei maalla, ei ole hoitopaikkoja, ei toitä, ei rahaa, ei miestä jne.
Jatkuva valitus, nykyihminen ei ole tyytyväinen koskaan.
jotta saa hoitopaikan?? hmm taidan kuminkin valita tämän huonomman tarjonnan ja elää mieheni siivellä ja hoitaaitse omat lapseni täällä maalla missä sudet ulvoo ja ilma on puhdasta, kiitos vaan. Minulle äitiys on kumminkin tärkeämpää, kuin työ.
valtaosa teistä kirjoittajista on syntynyt 60- tai 70 -luvuilla kun äitiyslomat olivat tosi lyhyitä. Silloin lapset vietiin hoitoon tosi aikaisin.
Ja kans kummaa, teistähän on tullut ihan kunnon kansalaisia. Eiköhän niistä nykyajan lapsistakin ihan kelpoja tule, ei heidän elämänsä varmaan kaadu tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen
Vai?
ensin hoiti äiti ja sitten isä, kun jäi eläkkeelle.
Vierailija:
valtaosa teistä kirjoittajista on syntynyt 60- tai 70 -luvuilla kun äitiyslomat olivat tosi lyhyitä. Silloin lapset vietiin hoitoon tosi aikaisin.Ja kans kummaa, teistähän on tullut ihan kunnon kansalaisia. Eiköhän niistä nykyajan lapsistakin ihan kelpoja tule, ei heidän elämänsä varmaan kaadu tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen
Vai?
Miten selität tämän sukupolven mielenterveysongelmat, juuri esim. vaikeudet hoitaa omat lapset kotona jne.? Itse en ole ollut päivääkään hoidossa ja siksi juuri haluan hoitaa omat lapseni itse. Olen sosiaalinen ja mieleltäni terve, minulla on hyvät suhteet vanhempiini. Kuinka moni 60-70-luvulla aikaisin hoitoonviety voi sanoa samaa?
ei ollut kotihoidontukea tms... ja ne vauvatkin vietiin hoitoon eikä niin, että siomi viedään ja vauva jääkotiin niinkuin nykyisin.
Ikäpolvellammehan on enemmän mielenterveysongelmia kuin monilla sukupolvilla yhtensä. Ei se hoitomuodosta ole pelkästään kiinni, mutta todistetusti varhaislapsuudella on suuri vaikutus myöhempään elämänkulkuun.
Ja tässähän ei oikeastaan puhuttukaan siitä, missä lasten paikka on vaan miksi kotona olevalla vanhemmalla on mahdollisuus käyttää hoitopaikkaa, joka rahoitetaan valtaosaksi työssäkäyvien verorahoista. Vanhemmathan maksavat vain 1/3 hoidon todellisista kustannuksista.
Minä voin sanoa että vaikka äitini joutui viemään minut tosi pienenä hoitoon (60-luvun lopulla), niin olen terve (sekä mieleltäni että keholtani), älykäs, menestynyt kahden lapsen äiti.
mutta mitkähän ne tunteet ovat nyt?
Jos tuolla aiemminkin kirjoitettiin, että lapset kyselevät, miksi joutuvat olemaan pk:ssa, ovat itkuisia ja ikävöivät kotiin jne.
Kaikkihan ei varmaan ikäväänsä kilju ulospäin...
Lapsen arvostus pitäisi olla tässä ja nyt kun ovat vielä lapsia!
voittaja ryhmää ja lapsistasi tulee onnelisia!!
t. äiti joka myöskin on kasvattanut lapsensa kotona, mutta aikaa on kulunut jo 15 vuotta.
Ja paljon muutakin on muuttunut tässä ajassa.
Ajatellaanpa toisin päin välillä. Mitä voisi päätellä siitä, että aikaisin hoitoon viety sukupolvi on erityisen innokas hoitamaan omat lapsensa kotona?
Turha olla nenäkäs. Luitko viestini oikein. Olen ehdottomasti subjektiivisen päivähoidon kannalla, vaikka kotona olenkin lasten kanssa enkä päivähoitoa käytä.
64
oikeuutta lykätä isompia hoitoon, ei minulle tarhapaikkaakaan herunut: )
Oman esikoiseni sain 1990 ja seuraavan siitä sitten parin vuoden päästä. Silloin ei tätä subjektiivista oikeutta ollut, ja kas kummaa kukaan pihapiirimme äidistä ei edes sen perään haikallut. En kuullut kenenkään puistoissa valittavan siitä, että vanhempi _ piti ottaa pois niin ihanasta hoitopaikasta_ tai valittavan kuinka mahdotonta olisi järjestää isosisarelle virikkeitä ja hoitaa vauvaa yhtä aikaa.
Enpä liiemmin kuullut leikki- ikäsiten lastenkaan itkevän tarhakavereiden tai virikkeiden perään.
kävin meinaan pklla kysymässä paikkoja ja sitä kuinkanopeasti saisin paikan jos menenkin takasisin töihin vastaus oli että ehkä ½-1 vuodenpäästä jos silloinkaan.. että siln viissiin.. niitä hoitopaikkoja.