Mitä saitte puolisoltanne joululahjaksi?

Sain mieheltäni tuoksun (Juicy Couture Sucré) ja lahjakortin Zalandoon. <3

50 e rahaa,

Seinäkalenterin,

Puhelimeen lompakkokotelon.

Ja tuo 50 e oli ihan yhdessä sovittu juttu, kun en osannut ennen joulua sanoa mitä haluaisin lahjaksi, niin sovittiin, että hän antaa lahjakortin sijasta 50 e, niin voin käyttää ihan mihin haluan sitten kun keksin sopivan käyttötarkoituksen.

Tää on hämmentävää. Mieheni on ollut vuosia grinch, todellinen antijouluihminen ja pilannut mun jouluilon kymmeniä kertoja. Mulle tärkeä asia sai miehen käyttäytymään ikävästi. Vuosia sitten luovutin ja päätin että ei sitten enää joulua. Ei koristeita, ei lahjoja, ei ruokaa jne. Mainitsen vielä etten ollut koskaan saanut edes lahjaa.

Koitti ensimmäinen joulu uutta aikaa. Mies ihmetteli, ettei mitään joulua ole laitettu. Sitten laittoi itse. Sama kaikkina jouluina sen jälkeen. Niin tänäkin vuonna. Lisäksi on ostanut todella kivoja lahjoja. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Mä olin kuitenkin ihan maltillinen jouluilija. Pidin näpertelystä ja valoista. Ei mitään överiä, mutta jotain kuitenkin. Mielentila ja joulun ilo oli tärkeää. Vuosien ilkkuminen ja mollaaminen tappoi ilon. Se on surullista itseni kannalta. En nyt pääse tunnelmaan vaikka mies on muuttunut myötämieliseksi ja laittaa joulua vapaaehtoisesti. Lapset ei usko silmiään, mitä täällä tapahtuu. Mä olen rikki joulun suhteen.

Sain kirjan, lempisuklaatani ja pyjamahousut. 

Mun insinöörimies ostaa aina jonkun laitteen tai konserttiliput lahjaksi. Tänä vuonna sain Applen monitoimilaturin johon saa puhelimen, kellon ja Ipodit.

Mies on sikäli ihana että tekee kaikki jouluruuat kun muutenkin vastaa meillä ruuanlaitosta.

Minä siivoan, sisustan, laitan jouluvalot, pesen pyykit ja hankin joka vuosi joulukuusen.

Lumoavan Aika-korusarjasta kaulakoru + korvikset. 

Airamin käsityö/lukulampun. Olin sellaisen toivonut.

Käsilaukun (juuri sellaisen, josta olin pitkään haaveillut, vaan mitä en ollut raaskinut ostaa).

Timanttisormuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseeni liittyvän hupparin (mies oli tarkkaan kuunnellut, mitä puhun, jotta sai painatetun tekstin täsmälleen oikein), pitkän toppaliivin (jota olin ihaillut kaupassa pari kuukautta sitten) ja kotimaisen leikkuulaudan (just sitäkin olin ihaillut).

Mun mies on loistava lahjanostaja. Ja tämä pätee myös lasten lahjoihin, ei vain minuun. Kirjaa pitkin vuotta ylös asioita, joista on puhetta ja joista joku sanoo tykkäävänsä/olevansa kiinnostunut, ja hankkii sitten lahjoja sen perusteella. Yleensä napakymppiin.

Mies sai minulta pari tarkkaanharkittua vaatekappaletta ja jokajouluisina elementteinä sarjakuvakirjan & lempiherkkujaan. Lisäksi käärin pakettiin uuden löylymittarin hajonneen tilalle, vaikka se ei mikään henkilökohtainen lahja ollutkaan.

Ja leikkuulauta sitten on henkilökohtainen lahja?

Kateellinen piipittää? Kyllä leikkuulautakin voi olla henkilökohtainen, kun se on just tietty, hieno leikkuulauta eikä mikään tusinatuote. Ja erityiseksi sen tekee se, että juuri sitä olin mieheni kuullen ihaillut. Siksi toisekseen - leikkuulauta oli vain pieni lisuke muiden loistavien lahjojen päälle.

Sain mieheltä lahjakortin kasvohoitoon, keikkalipun, kasvorasvoja. Itse annoin urheilutakin ja kirjoja kolme. Aina ollaan annettu lahjoja ihan nimipäiviä myöten. Yhdessä 32 vuotta ja aikuiset lapset.

Dyson imurin, jota olin toivonut. Kylpytakin, yöpaidan ja pörrösukat.

Ei oo miestä joten en mitään.

Työpaikalla saatiin "torttukahvit ja glögiä"... miettikää, ei mitään muuta, ei edes joululounasta tarjottu vaikka firma tekee reipasta katetta.

Muiltakaan sukulaisilta, ystäviltä tai tutuilta en saanut mitään, 2 joulukorttia tuli. Kiitos niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puisen korun ranteeseen. Aivan ihana. Mieheni oli ostanut sen työmatkaltaan syksyllä. Muut olivat käyneet ostoksilla koruliikkeissä, hän torilla.

Hyvä, jos tyydyt puukoruun. Ilmeisesti nuuka mies

Nyt meni ilkeilysi ainakin saajan suhteen hukkaan. Olen aina pitänyt puukoruista enemmän kuin kulta- tai hopeakoruista. Suvussani on vahva taipumus metalliallergiaan, puhkeaa yleensä kolmen-neljänkymmenen korvissa. 

Nuukuudestakaan ei ole kyse. Jos se, mitä tarvitaan, hankitaan silloin kun on tarve, lahjan tarkoitus on vain ilahduttaa. Itse annoin lahjaksi ompelemani pyjaman. Paljon kalliimpi siitä tuli kuin tavallinen peruspyjama ja aikaakin siihen kului enemmän kuin ostosreissuun. 

Miniäni oli kerran tuhlannut palkkansa. Hän nauroi loppukuusta vitsaillen, että tässä kuussa on pitänyt hymyillä niin paljon, että poskilihaksia kiristää. Minulla hymyily on perusilme yksin ollessanikin, mutta liian kalliilla lahjalla senkin saa häviämään. Lahja ei ole maksu eikä korvaus mistään, vaikka monet tuntuvat kuvittelevan niin.

Korusetin Lumoavalta. Hän oli nähnyt minun niitä ihailevan aiemmin.

Sain mieheltäni kirjan sekä erään lempinäyttelijäni personalisoidun ääniviestin jossa toivotti hyvää joulua.

En minäkään, miksi aikuinen nainen ei osta itse kukkia jos kerran niitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikka5 oli paketissa, kiitos vaimo! Lupasin viedä roskat joka kerta vuoden ajan 👍

Mä en ymmärrä. Miksei aikuinen mies osta itse pleikkaa, jos sellaisen haluaa?

En minäkään, miksi aikuinen nainen ei osta itse kukkia jos kerran niitä haluaa?

liukasta emätineköisygeeliä. en tajua mihin se on tarkoitettu

Sain hajuveden (osoitettu miehelle että tämä, osta tämä, ja täältä saat sen edullisimmin), sekä sitten yllärinä suurehko lahjakortti suosimaani nettikauppaan.