Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Okei, minä voin olla se joka myöntää tämän (joulusta)
25.12.2023 |
Kaikki aina sanoo, että heille joulussa on tärkeintä yhdessäolo/lasten riemu/rauha/laulut/tunnelma/valmistelu/mikälie hyveellinen vastaus.
Minulle on tärkeää, että meillä ei riidellä jouluna ja ettei kukaan ole humalassa. Ja on myös hyvin tärkeää, että lapset kokevat että heitä on ajateltu ja kuunneltu. En ole koskaan halunnut, että meillä hukuttaisiin lahjoihin, eikä niin ole ollutkaan.
Tänään kuitenkin ajattelin tätä asiaa kerrankin ihan rehellisesti :D Ja tuon yllä olevan lisäksi minun on pakko myöntää, että minua mielelläni ottaisin edes kerran vastaan kasan lahjoja :D Sain viiniä ja suklaata mieheltäni, ja anopilta laudeliinan. Muita lahjoja en saanut, enkä ole saanut muinakaan vuosina kirjaa kummempaa. Ja tänään myönsin itselleni, että kyllä muuten v*tuttaa.
Jotkut asiat teen aina mielelläni, kuten jouluruoat mummini vanhan keittokirjan ohjeilla, ja koristelen meillä ihan mielelläni, ja lahjojen paketointi on minusta aina kivaa. Mutta jostain syystä tämä lahjattomuus on alkanut ottaa päähän. Tiedän että se on pinnallista, ja tiedän että pitäisi ajatella jotenkin syvällisemmin. Jos yhtään ketään lohduttaa, niin olkoot tämä vertaistukena kaikille ketkä ajattelee samoin.
(Minulla on muutan takana rikkinäinen, lasinen lapsuus ja ennen joulua kävin veljeni ja äitini haudoilla itkemässä. Että turha tulla toivomaan minulle mitään vastoinkäymisiä, että "oppisin olemaan").
Kommentit (25)
Minusta tuo on ihan normaali asia. Siskoni rakastaa lahjojen saamista ja antamista, ja siksi panostan aina hänen lahjaansa eniten. Tiedän, että häneltä tulee joka joulu tosi ihana ja persoonallinen lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niiiin samaa mieltä!
Ottaa päähän ihmisten syyllistäminen siitä, että he kehtaavat sanoa ääneen lahjojen toimivan juuri sillä tavalla kuin niiden tarkoitus on: ilahduttaa ja saada tuntemaan itsensä huomioiduiksi.
Minulle on tärkeää tarjota tämä tunne muille, ja panostan siihen mielelläni. Mutta TOTTAKAI sama tunne tuntuu hyvältä minullakin.
Ensi vuonna sitten erilainen joulu. Et tee jouluruokia, et koristele, ostat kaikille jonkun pienen ja tylsän lahjan (esim. patalaput, saunatuoksu tai led-kynttilä). Sitten kaikilla on yhtä paska olo kuin sinulla, ja voitte lillua koko joulun siinä olotilassa yhdessä joko mököttäen tai huutamalla riidellen tai vaikka molempia vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain kummipojalta joulukukan ja kerrankin uskalsin kiittää vuolaasti ja hymyillä. Aiemmin olen voivotella että ei olis tarvinnut yms. Nyt lahjanantajakin näki iloisen reaktion heti.
Ratkaisu Ap:lle. Osta itsellesi lahja ensivuonna. Sellainen kunnollinen josta todellakin tykkäät ja iloitset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut sinulle, aloittaja, että olet onnistunut pääsemään irti lapsuudestasi ja suomaan omille lapsillesi toisenlaisen lapsuuden. Se on jo itsessään saavutus, josta voit joka päivä olla ylpeä.
En tietenkään voi tulla ulkopuolisena neuvomaan, mutta kuulostaa siltä kuin kantaisit hieman liikaa vastuuta joulustanne. Mitä jos miehesi osallistuisi tasapuolisesti valmisteluihin ja lapset kukin ikätasoisesti? Pystyisitkö silloin nauttimaan joulusta ilman lahjakasaa?
Tietenkin jos sinusta tuntuu, että lahjakasa on juuri sitä, mitä eniten tarvitset lääkkeeksi vanhoihin haavoihin, sinun täytyy ottaa härkää sarvista ja kertoa aikuisille läheisillesi, että pidät hirveästi joululahjoista ja että tämä osittain liittyy turvattomuuteesi. Varmasti tämän moni ymmärtäisi. Voit myös opettaa jo alakouluikäiset tekemään lahjaostoksia, jos haluat opettaa heille lahjojen antamisen taidon. Kunhan sitten olet varauksettoman ihastunut kaikkeen krääsään, mitä sieltä tulee!
Olet aikuinen ja voit järjestää tämän asian ihan miten itse haluat. Mutta kannattaa tosiaan hetki miettiä, onko kysymys lahjoista vai jostain muusta.
Kaikkea hyvää sinulle!
Mä ostan itselleni lahjat, ja toisille sen, mitä he toivovat. En ole jouluihminen, joten en ole ymmärtänyt pettyä tähän järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahja on lahja, siitä ollaan kiitollisia ja siitä että joku on muistanut! Kaikki eivät saa lahjoja eikä edes ruokaa.
Olen aikuisten lasten yksinhuoltajaäitinä lopultakin tajunnut, mikä minulle on joulussa kaikkein tärkein periaate: se, etten pilaa kenenkään muun joulua. Oma jo edesmennyt äitini oli legendaarinen joulumarttyyri. Lapsena tuntui, ettei joulusta edes saanut olla iloinen, koska sekin oli syystä tai toisesta äidin mielestä väärin, Sitten päädyin naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa joutui aina olemaan varpaillaan, ettei hän kilahda yhtäkkiä. Joulut jouduin aina järjestämään alusta loppuun yksin, mikä tietenkin kutkutti omaakin marttyyrikytkintäni.
Nyt en vaadi keneltäkään muulta jouluna mitään. Lapset saavat viettää sitä niin kuin haluavat. En loukkaannu, jos joku lapsista haluaa viettää aaton puolisonsa kanssa, voimme tavata jonain muuna päivänä. En tee jouluvalmisteluja yhtään enempää kuin mikä itsestäni tuntuu hauskalta, etten horjahtaisi marttyyripuolelle. Teen ne jouluruuat joista itse tykkään ja tiedän muiden tykkäävän. Yritän ostaa mieluisia lahjoja, mutta en stressaa siitäkään kohtuuttomasti. Minusta on ihanaa saada lahjoja, mutta jos haaveilen jostain aivan erityisestä, ostan sen itse itselleni lahjaksi. Niin ei tarvitse ikinä pettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä opetin lapseni pienenä ostamaan mulle lahjoja ja siitä on tullut ihan mahtava tapa, saan joka joulu tosi kivoja mulle sopivia juttuja, mitä toki annan myös takaisin. Ei tartte olla arvokkaita tietenkään, vaan juurikin lämmöllä ajateltuja. Yhtenä jouluna sain esim älyttömän hyvän kirjaston kirjan, jonka opiskeleva lapseni oli mulle lainannut <3
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut sinulle, aloittaja, että olet onnistunut pääsemään irti lapsuudestasi ja suomaan omille lapsillesi toisenlaisen lapsuuden. Se on jo itsessään saavutus, josta voit joka päivä olla ylpeä.
En tietenkään voi tulla ulkopuolisena neuvomaan, mutta kuulostaa siltä kuin kantaisit hieman liikaa vastuuta joulustanne. Mitä jos miehesi osallistuisi tasapuolisesti valmisteluihin ja lapset kukin ikätasoisesti? Pystyisitkö silloin nauttimaan joulusta ilman lahjakasaa?
Tietenkin jos sinusta tuntuu, että lahjakasa on juuri sitä, mitä eniten tarvitset lääkkeeksi vanhoihin haavoihin, sinun täytyy ottaa härkää sarvista ja kertoa aikuisille läheisillesi, että pidät hirveästi joululahjoista ja että tämä osittain liittyy turvattomuuteesi. Varmasti tämän moni ymmärtäisi. Voit myös opettaa jo alakouluikäiset tekemään lahjaostoksia, jos haluat opettaa heille lahjojen antamisen taidon. Kunhan sitten olet varauksettoman i
Ihana ajatus tuo miehen osallistuminen tasapuolisesti, mutta ajatukseksi se jää. Mies ei takuuvarmasti osallistu, koska hänelle asia ei ole tärkeä. Eikä mies yleensä välitä vähääkään siitä, että asia on vaimolle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy tehdä lahjalista mitä toivot joululahjaksi. Lahjat tulevat sitten siltä listalta. Jos lapset eivät usko joulupukkiin enää, niin hekin voivat ostaa pienen lahjan listalta sinulle.
Miksi ihmeessä et ole sanonut tuota läheisillesi? Meillä on aina lahjatoivelista, jonka pohjalta lahjat ostetaan kaikille. Se joka ei kerro mitä haluaa saa sitten yllätyslahjoja.
Yksi parhaista joululahjoista oli luopuminen suvun kesken jaetuista lahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu Ap:lle. Osta itsellesi lahja ensivuonna. Sellainen kunnollinen josta todellakin tykkäät ja iloitset
Suosittelen. Ostin itselleni kolme lahjaa, paketoin ne ja olin "mr Bean:mäisen" iloinen, kun avattiin lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään voi tulla ulkopuolisena neuvomaan, mutta kuulostaa siltä kuin kantaisit hieman liikaa vastuuta joulustanne. Mitä jos miehesi osallistuisi tasapuolisesti valmisteluihin ja lapset kukin ikätasoisesti? Pystyisitkö silloin nauttimaan joulusta ilman lahjakasaa?
🤣 ai hitsi nää on aina niin huvittavia neuvoja! Voin sanoo. Ei tuu tapahtumaan! Ohis
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisten lasten yksinhuoltajaäitinä lopultakin tajunnut, mikä minulle on joulussa kaikkein tärkein periaate: se, etten pilaa kenenkään muun joulua. Oma jo edesmennyt äitini oli legendaarinen joulumarttyyri. Lapsena tuntui, ettei joulusta edes saanut olla iloinen, koska sekin oli syystä tai toisesta äidin mielestä väärin, Sitten päädyin naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa joutui aina olemaan varpaillaan, ettei hän kilahda yhtäkkiä. Joulut jouduin aina järjestämään alusta loppuun yksin, mikä tietenkin kutkutti omaakin marttyyrikytkintäni.
Nyt en vaadi keneltäkään muulta jouluna mitään. Lapset saavat viettää sitä niin kuin haluavat. En loukkaannu, jos joku lapsista haluaa viettää aaton puolisonsa kanssa, voimme tavata jonain muuna päivänä. En tee jouluvalmisteluja yhtään enempää kuin mikä itsestäni tuntuu hauskalta, etten horjahtaisi marttyyripuolelle. Teen ne jouluruuat joista itse tykkään ja tiedän muiden tykkäävän. Yr
Amen, sisko, aamen!
Alue: Aihe vapaa
up