Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin myös ne "once in a lifetime"-pettäjäparit joutuvat myöntämään itselleen muutaman vuoden päästä että uusi suhde on väljähtynyt.
Joten miksi ei olisi voinut jäädä alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä oli "kaikki hyvin"?
Nyt on rikottu 2 perhettä ja pettäjäparin lopputulos on laimentunut "kaikki on hyvin". Eli kannattiko lähteä? Ei välttämättä.
Eiköhän sitä pidä kysyä niiltä lähtijöiltä. Joitakin kaduttaa, joitakin ei. Eikä minulla ainakaan olisi ollut edes pokkaa jäädä vanhaan suhteeseen tilanteessa jossa olen vuosikausia rakastunut toiseen, kyllä exäni ansaitsi enemmän. Enkä itsekään haluaisi olla se, jonka luokse jäädään velvollisuudesta kun sydän on toisaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.
Jaa mikä se keskitie lähtemisen ja jäämisen välillä on? Pettäminen? Avoin suhde?
Tuo nainen vaikuttaa jyrältä, ja mies on tossun alla.
Tai tuntuu että mies sanoo sen, mitä nainen haluaa miehen sanovan, mutta salaa saattaa kaivata vanhaa puolisoa.
Ei tule hyvä vaikutelma.
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Aika harva täällä on sanonut ettei saisi tai kannattaisikin jopa erota. Mutta se miten sen tekee ja millä kiireellä. Itse nyt en ylipäätään usko että yhden kännisen baarisuutelun perusteella voi sanoa että olisi rakastunut, että jos oma mieheni tulisi tuollaista sanomaan niin sanoisin kyllä että rauhoittuu. Aivan sekopäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.
Jaa mikä se keskitie lähtemisen ja jäämisen välillä on? Pettäminen? Avoin suhde?
Kannattaa tehdä työtä itsensä kanssa että on ylipäätään kyvykäs parisuhteeseen. Omat lapsuuden traumat pitää olla hoidettu. Psyyken pitää olla kunnossa ennen perheen perustamista. Avioliitton ei pidä koskaan mennä saadakseen jotain hyväksyntää joka jäi lapsena saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa."
Helppo oli tuossa ehkä väärä sanavalinta. Se helvetin repivä ehkä kuvasi paremmin. Elämän ei tarvitse olla helppoa, mutta sen ei myöskään pitäisi olla ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävää tuskaa. Joskus on pakko pelastaa itsensä ennenkuin on niin rikki, ettei ole enää mitään pelastettavaa.
Vähän turhan dramaattista. Olen itse tuon kokenut, että naimisissa ollessa rakastuin toiseen. Se kyllä täytti ajatukset melko lailla täysin muutaman kuukauden, mutta kyllä ihminen sen kestää. Kestää paljon vaikeampiakin asioita. Elämä tuo eteen paljon vaikeampia asioita kuin joku rakastuminen joka ei heti ratkea johonkin suuntaan.
Eli sinulla ei ole mitään käryä mistä puhut. Jos se kesti muutaman kuukauden, niin sinä sekoitat rakastumisen nyt ihastumiseen. Ihan ymmärrettävää, jos ei ole koskaan tosissaan rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tuo aloite on ollut seksuaalista ahdistelua. Ei noin vaan käyttäydytä.
Ajattelin myös, että aivan järkyttävää käyttäytymistä, nainen tunkee pussaamaan suulle lähes tuntematonta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Aika harva täällä on sanonut ettei saisi tai kannattaisikin jopa erota. Mutta se miten sen tekee ja millä kiireellä. Itse nyt en ylipäätään usko että yhden kännisen baarisuutelun perusteella voi sanoa että olisi rakastunut, että jos oma mieheni tulisi tuollaista sanomaan niin sanoisin kyllä että rauhoittuu. Aivan sekopäistä.
nää odotti kuukauden ennen kun ns. alkoi tapahtumaan. ei sitä kaunista erotapaa ole olemassa kun on joku kolmas/neljäs osapuoli mukana, aina tulee se että väärin tehty. Eikä muutenkaan erot ole koskaan kivoja, ihan sama miten näitä sokerikuorruttaa. Eihän kumppanille sanota että kahden kuukauden päästä voisimme erota, kun tunteet ovat loppu ja sitäkin on kunnioitettava ettei se toinen osapuoli halua enää yrittää virkistää vanhaa suhdetta, se kun on saattanut olla telakalla jo vuosikausia, mutta molemmat ovat olleet vähän horroksessa vaan siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.
Jaa mikä se keskitie lähtemisen ja jäämisen välillä on? Pettäminen? Avoin suhde?
Kannattaa tehdä työtä itsensä kanssa että on ylipäätään kyvykäs parisuhteeseen. Omat lapsuuden traumat pitää olla hoidettu. Psyyken pitää olla kunnossa ennen perheen perustamista. Avioliitton ei pidä koskaan mennä saadakseen jotain hy
Joskus se itsensä kanssa työskentely nimenomaan johtaa sen ymmärtämiseen, että kumppani on väärä ja ero paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa."
Helppo oli tuossa ehkä väärä sanavalinta. Se helvetin repivä ehkä kuvasi paremmin. Elämän ei tarvitse olla helppoa, mutta sen ei myöskään pitäisi olla ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävää tuskaa. Joskus on pakko pelastaa itsensä ennenkuin on niin rikki, ettei ole enää mitään pelastettavaa.
Vähän turhan dramaattista. Olen itse tuon kokenut, että naimisissa ollessa rakastuin toiseen. Se kyllä täytti ajatukset melko lailla täysin muutaman kuukauden, mutta kyllä ihminen sen kestää. Kestää paljon vaikeampiakin asioita. Elämä tuo eteen paljon vaikeampia asioita kuin joku rakastuminen joka ei heti ratkea johonkin suuntaan.
Eli sinulla ei ole mitään käryä mistä puhut. Jos se kesti muutaman kuukauden, niin sinä sekoitat
Ei se rakkaus ole mihinkään loppunut. Se sekopäinen olotila kesti kuitenkin vain sen muutaman kuukauden, jonka jälkeen elämää pystyi kyllä taas suunnittelemaan ihan järki edellä. Ja muutoksia kyllä tapahtui, mutta rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva ainakin on näköjään innokas tunkemaan itseään lehtiin.
Ja häämatkakuvissa käsi patsaan pippelissä kiinni.
Nyt sai jättipotin ja ainakin huomiota
Sitten on toinen ääni kellossa kun mies vaihtaa kohta nuorempaan.
Äh, ei tuo mies mihinkään vaihda. Nyt jo mielistelee jonottamalla aamuyöstä muumimukeja ja siirtämällä harrastukset toiseen rakennukseen
onko se nyt niin vaikeaa uskoa, että he kenties löysivät matchinsä? ja aidosti viihtyvät yhdessä? Mieluummin luen tälläisiä tarinoita, kun metsässä nakuna hilluvista pariskunnista marjastajia säikyttelemässä. Joo edelliset liitot ei toimineet, exille tuli varmaan paha mieli, elämä nyt on välillä tällaista. tää "pysytään nuoruuden valinnan kanssa
Minä luulen, että tällä palstalla pyörii joitakin niin vaikeasti eron katkeroittamia ihmisiä, että he pysyvät kasassa ainoastaan tällaisten "jättäjällä on p*ska elämä" -fantasioiden avulla. Eivät he pysty käsittelemään sellaista mahdollisuutta että joskus ero on oikea päätös ja uusi suhde toimii paremmin kuin vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.
Aika harva täällä on sanonut ettei saisi tai kannattaisikin jopa erota. Mutta se miten sen tekee ja millä kiireellä. Itse nyt en ylipäätään usko että yhden kännisen baarisuutelun perusteella voi sanoa että olisi rakastunut, että jos oma mieheni tulisi tuollaista sanomaan niin sanoisin kyllä että rauhoittuu. Aivan sekopäistä.
nää odotti kuukauden ennen kun ns. alkoi tapahtumaan. ei sitä kaunista erotapaa ole olemassa kun on joku kolmas/neljäs osapuoli mukana, aina tulee se että väärin tehty. Eikä muutenkaan erot ole kos
Jos keskustelen jonkun kanssa, jonka mielestä kuukausi on pitkä aika, niin ehkä parempi lopettaa tämä tähän. Elämme aivan eri todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tuo aloite on ollut seksuaalista ahdistelua. Ei noin vaan käyttäydytä.
Ajattelin myös, että aivan järkyttävää käyttäytymistä, nainen tunkee pussaamaan suulle lähes tuntematonta miestä.
Nössykkä siitä villiintyy ja alkaa palvomaan rohkeaa ja estotonta naista. Näin tekisi suurin osa kiltti miehistä ja jättäisi kiltin tyttö ystävän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei se rakkaus ole mihinkään loppunut. Se sekopäinen olotila kesti kuitenkin vain sen muutaman kuukauden, jonka jälkeen elämää pystyi kyllä taas suunnittelemaan ihan järki edellä. Ja muutoksia kyllä tapahtui, mutta rauhallisesti"
No good for you. Minulla se kesti kolme vuotta, kunnes tajusin etten voi jatkaa vanhaa suhdettani enää. Sen jälkeen odotin liki puolitoista vuotta, että toinen osapuoli saisi hoidettua omat asiansa. Ei ne tunteet ole edelleenkään mihinkään loppuneet, mutta enää ei pää tai sydän tai itsekunnioitus kestä odottamista. Sattuneesta syystä vastustan ajatusta, että olisi pitänyt odottaa ikuisesti tai muuten ei ollut tunteidensa kanssa tosissaan.
Ja ihmiset on erilaisia. Joillekin se järki edellä eläminen on helpompaa kuin toisille. Jotkut tuntee vahvasti ja silloin nämä asiat koetaan aika dramaattisina. Joidenkin on luonnostaan helpompi saada se niskalenkki tunteistaan kuin toisilla. Minusta on vaan kummallinen oletus, että tunteiden helpompi hallittavuus tekisi niistä jotenkin suurempia ja todellisempia kuin niillä joiden on jotenkin vaikeampi saavuttaa sen zen-olotila.
Vierailija kirjoitti:
"Ei se rakkaus ole mihinkään loppunut. Se sekopäinen olotila kesti kuitenkin vain sen muutaman kuukauden, jonka jälkeen elämää pystyi kyllä taas suunnittelemaan ihan järki edellä. Ja muutoksia kyllä tapahtui, mutta rauhallisesti"
No good for you. Minulla se kesti kolme vuotta, kunnes tajusin etten voi jatkaa vanhaa suhdettani enää. Sen jälkeen odotin liki puolitoista vuotta, että toinen osapuoli saisi hoidettua omat asiansa. Ei ne tunteet ole edelleenkään mihinkään loppuneet, mutta enää ei pää tai sydän tai itsekunnioitus kestä odottamista. Sattuneesta syystä vastustan ajatusta, että olisi pitänyt odottaa ikuisesti tai muuten ei ollut tunteidensa kanssa tosissaan.
Ja ihmiset on erilaisia. Joillekin se järki edellä eläminen on helpompaa kuin toisille. Jotkut tuntee vahvasti ja silloin nämä asiat koetaan aika dramaattisina. Joidenkin on luonnostaan helpompi saada se niskalenkki tunteistaan kuin toisilla. Minusta on vaan kummallinen
Jos puhutaan vuosista, niin äkkiliikeistähän ei mitenkään ole kohdallasi kyse. Nämä is:sin sankarit jaksoivat parin pusun jälkeen joitakin viikkoja hillitä itsensä, eri asia kyseessä.
Oikein. Ja sitäpaitsi ei ne kakdoi perheen jättänyttä ole kans vielä varmaa siit, kauanko niiten uusi suhde tulee kestämää. Kuka niin helppokätisesti jättä yhden, se teke sitää möys toisen kanssa. Luonne on luonne.
"Jos keskustelen jonkun kanssa, jonka mielestä kuukausi on pitkä aika, niin ehkä parempi lopettaa tämä tähän. Elämme aivan eri todellisuudessa."
Olen eri, mutta kuinka kauan sitä kolmatta osapuolta pitäisi puolison selän takana pyöritellä? Tämä vain todistaa edellisen kirjoittajan pointin, että mikään vaihtoehto ei näissä tilanteissa ole hyvä.
"Jos puhutaan vuosista, niin äkkiliikeistähän ei mitenkään ole kohdallasi kyse. Nämä is:sin sankarit jaksoivat parin pusun jälkeen joitakin viikkoja hillitä itsensä, eri asia kyseessä."
En tiedä onko sillä aikajanalla nyt oikeasti niin paljon väliä. Kuten tästäkin ketjusta näkee, joidenkin mielestä pitäisi pohtia pidempään, joidenkin mielestä lähteä heti ja joidenkin mielestä ei ehkä saisi lähteä ollenkaan (ainakaan toiseen rakastumisen vuoksi). Minä olen tavallaan sitä mieltä, että terveen itsekunnioituksen omaava ihminen ei olisi odottanut näin kauan kuin minä, oli miten rakastunut tahansa. En tekisi samaa uudelleen enkä neuvoisi ketään muuta tekemään. Ratkaisut pitäisi pystyä tekemään ja toteuttamaan suht lyhyellä aikajänteellä, ja jos ei pysty, niin ehkä se ei sitten ollut niin suurta että sen eteen kannattaisi kovin mullistavia elämänmuutoksia tehdä.
Kyllä minulla olisi 16 vuotiaana hävettänyt lukea iltiksestä, kuinka äiti veti kapakassa viinaa ja syöksyi pussailemaan jotain vierasta jätkää ja sitten imutteli koko illan. Sitten käytiin kuksimassa sen kanssa ja ilmoitettiin isälle, että nyt tapasin paremman. Sitten hehkutetaan, että minä ja siskoni ollaan aivan ihku pihku onnellisia aamusta, jonka tyttöjä me nyt ollaan.
Kiva mennä lomalta kouluun, kun kaikki luokkakaveritkin on lukeneet äidin "iskin kännissä mieheen kiinni kuin sika kimppuun" stoorin
kuulostatpa toisi ihastuttavalta tyypiltä(pun intended) :D