IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen

Vierailija kirjoitti:

Saa pitää yhtä aikaa kyynikkona ja romanttisena hönönä. Mutta uskon että

1. Useasti luullaan rakkaudeksi sitä, että joku sattuu tarjoamaan juuri sitä, mitä on sillä hetkellä vailla. Heikossa ja etääntyneessä liitossa on kaikkein todennäköisintä äkkirakastua, sillä usein on jopa sinkkuaikoja vähemmän mahdollisuuksia saada positiivista huomiota ja läheisyyttä. Joku kun sattuu näiden kanssa paikalle, niin jo on elämää suurempi tarina tulilla. Etenkin kun realiteetit koetaan vain sen oman tympeän puolison kanssa ja saa kuvitella uuden olevan varmasti arjen romanttinen supersankari. Jos päätyy kiireellä vaihtamaan, lopputulos on ihan kolikonheittoa, sillä huomiohuurujen haihduttua niiden takana voi olla ihan vaikka mitä.

2. Tosirakkaus on kaunista. Jos oikea rakkaus tulee vastaan ja henkilöt ovat vielä suhteessa, se malttaa odottaa että erot on käsitelty rauhallisella tahdilla ja eksienkin tunteita kunnioittaen. Mikäli alku on s

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä sellaista rakkauskäsitystä josta himo on täysin erillään. Minusta romanttiseen ja eroottiseen rakkauteen kuuluu myös se himo, eikä se että alussa on lähes tai täysin mahdotonta pitää näppejä toisesta erossa.

Toki ruma alku tuo suhteeseen painolastia joka pitää käsitellä, mutta ei sekään minusta aitoa rakkautta poissulje, tekee siitä vaan asteen vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa pitää yhtä aikaa kyynikkona ja romanttisena hönönä. Mutta uskon että

1. Useasti luullaan rakkaudeksi sitä, että joku sattuu tarjoamaan juuri sitä, mitä on sillä hetkellä vailla. Heikossa ja etääntyneessä liitossa on kaikkein todennäköisintä äkkirakastua, sillä usein on jopa sinkkuaikoja vähemmän mahdollisuuksia saada positiivista huomiota ja läheisyyttä. Joku kun sattuu näiden kanssa paikalle, niin jo on elämää suurempi tarina tulilla. Etenkin kun realiteetit koetaan vain sen oman tympeän puolison kanssa ja saa kuvitella uuden olevan varmasti arjen romanttinen supersankari. Jos päätyy kiireellä vaihtamaan, lopputulos on ihan kolikonheittoa, sillä huomiohuurujen haihduttua niiden takana voi olla ihan vaikka mitä.

2. Tosirakkaus on kaunista. Jos oikea rakkaus tulee vastaan ja henkilöt ovat vielä suhteessa, se malttaa odottaa että erot on käsitelty rauhallisella tahdilla j

 

Kyllä petos poissulkee aidon rakkauden. Henkisen väkivallan tietoiset tekijät eivät kykene rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

"Jep, täyttä asiaa. Kyllä sille omallekkin puolisolle pitää antaa aikaa sopeutua eroon ja ehkä jopa yrittää pelastaa liitto, eikä vain jostain päähänpistosta lähteä jonkun tuurilla valitun mukaan. Kyllä se elämää suurempi rakkaus sen kestää että se pistetään hyllylle odottamaan vaikka puoleksi vuodeksi, kun selvitellään nykyisen liiton tilanne."

 

Juu, en minäkään ymmärrä sitä, että jostain päähänpistosta mullistetaan koko elämä käytännössä tuntemattoman ihmisen takia. Mutta en silti usko, että jos ihminen on rakastunut, hänellä olisi mitään aitoa motivaatiota alkaa "pelastaa" olemassa olevaa suhdettaan. Ja mitä oikein oletetaan tämän uuden kumppanin tekevän - ei ole realistista ajatella, että hän jäisi puoleksi vuodeksi olemaan "varalla", odottamaan kiltisti kun toinen vielä "yrittää pelastaa" vanhan suhteensa. Tuollainenhan olisi tosi epäkunnioittavaa ehdottaa hänelle, eikä kukaan itseään kunnioi

Ei se ole mitään rakastumista, jos kerran kännissä baarissa on nuoleskellut tuntemattoman kanssa. Ja jos nyt tilanne olisi se että sattuisi rakastumaan ihan oikeasti toiseen, niin sellainen rakkaus odottaa. Ei niitä sielunkumppaneita nyt ihan joka oksalla kasva, jos tosiaan sellaisesta kyse. Minusta kyllä vaikuttaa että tässäkin on ollut enemmän kyseessä tilanne *ihan kuka vaan kelpaa, kun olen kyllästynyt nykyiseen elämääni*. Sitten bongataan joku ensimmäinen vastaantulija ja kehitetään siitä oman pään sisällä joku vuodisadan rakkaustarina joka oikeuttaa millaisen perseilyn tahansa.

"En ikinä ehdottaisi kenellekään että odottelisi. Ihan samaa mieltä: jos ei olla yhdessä, ollaan erikseen ja vapaita etsimään mitä tarvitsee. Tarkoitan, että jos on todellakin Elämää Suurempi Tosirakkaus kyseessä, niin eikö se odota ihan pyytämättäkin? Muutenhan Suuri Rakkaus lähtisi jonkun huonomman matkaan, vaikka on löytänyt jo Sielunkumppaninsa?

Nämä suuret rakkaudet tahtovat vaan olla jännän äkkinäisiä liikkeissään, vaikka yhteys onkin niin vahva, että kertakaikkiaan ei voi elää ilman toista. Mutta jos ei elä toisen kanssa justhetinyt, niin se rakkaus onkin mennyt jo seuraavalla eteenpäin. -se kauniin rakkauden kaipailija"

Olen eri, mutta minusta se odottaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän on niitä tunteita pelissä. Yhdentekevässä jutussa on helpompi jäädä katselemaan rennosti mitä siitä tulee tai tuleeko mitään. Mutta epävarmuus on aivan helvetin repivää silloin, kun ne tunteet on vahvat. Jossain vaiheessa on pakko irrottautua ennenkuin rikkoo itsensä täysin.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ehdottaisi kenellekään että odottelisi. Ihan samaa mieltä: jos ei olla yhdessä, ollaan erikseen ja vapaita etsimään mitä tarvitsee. Tarkoitan, että jos on todellakin Elämää Suurempi Tosirakkaus kyseessä, niin eikö se odota ihan pyytämättäkin? Muutenhan Suuri Rakkaus lähtisi jonkun huonomman matkaan, vaikka on löytänyt jo Sielunkumppaninsa?

Nämä suuret rakkaudet tahtovat vaan olla jännän äkkinäisiä liikkeissään, vaikka yhteys onkin niin vahva, että kertakaikkiaan ei voi elää ilman toista. Mutta jos ei elä toisen kanssa justhetinyt, niin se rakkaus onkin mennyt jo seuraavalla eteenpäin. -se kauniin rakkauden kaipailija

Ai että sinäkö ajattelet, että tosirakkauden tuntomerkki on se, että antaa kohdella itseään huonosti ja suostuu vaikka alentamaan itsensä? Käytännössähän odottelija hyväksyy sen, että hän jäi kakkosvaihtoehdoksi, ja jos sitten avioliiton pelastaminen ei onnistukaan ja hänet "valitaan" jonotuspenkiltä, hän sitten kilttinä ja nöyränä on edelleen saatavilla? Ei tuo ole tosirakkauden merkki, vaan se on merkki huonosta itsearvostuksesta ja mahdollisesti jonkinlaisesta läheisriippuvuudesta tms. Ei ainoa vaihtoehto ole itse tyytyä huonompaan, vaan voi olla yksinkin.



Jos oma suuri rakkauteni ei valitsisi minua, vaan haluaisi ensin katsoa, saako suhteensa kuntoon, ja minä olisin vain kakkosvaihtoehto, jäisin mieluummin yksin kuin olisin tuollaisessa asemassa. Eihän se enää olisi minulle mikään unelmasuhde, sillä haluan kyllä olla toiselle ykkösvaihtoehto. Jos se ei ole mahdollista, niin mieluummin vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

"En ikinä ehdottaisi kenellekään että odottelisi. Ihan samaa mieltä: jos ei olla yhdessä, ollaan erikseen ja vapaita etsimään mitä tarvitsee. Tarkoitan, että jos on todellakin Elämää Suurempi Tosirakkaus kyseessä, niin eikö se odota ihan pyytämättäkin? Muutenhan Suuri Rakkaus lähtisi jonkun huonomman matkaan, vaikka on löytänyt jo Sielunkumppaninsa?

Nämä suuret rakkaudet tahtovat vaan olla jännän äkkinäisiä liikkeissään, vaikka yhteys onkin niin vahva, että kertakaikkiaan ei voi elää ilman toista. Mutta jos ei elä toisen kanssa justhetinyt, niin se rakkaus onkin mennyt jo seuraavalla eteenpäin. -se kauniin rakkauden kaipailija"

Olen eri, mutta minusta se odottaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän on niitä tunteita pelissä. Yhdentekevässä jutussa on helpompi jäädä katselemaan rennosti mitä siitä tulee tai tuleeko mitään. Mutta epävarmuus on aivan helvetin repivää silloin, kun ne tunteet on vahvat. Jossain vaihee

Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ehdottaisi kenellekään että odottelisi. Ihan samaa mieltä: jos ei olla yhdessä, ollaan erikseen ja vapaita etsimään mitä tarvitsee. Tarkoitan, että jos on todellakin Elämää Suurempi Tosirakkaus kyseessä, niin eikö se odota ihan pyytämättäkin? Muutenhan Suuri Rakkaus lähtisi jonkun huonomman matkaan, vaikka on löytänyt jo Sielunkumppaninsa?

Nämä suuret rakkaudet tahtovat vaan olla jännän äkkinäisiä liikkeissään, vaikka yhteys onkin niin vahva, että kertakaikkiaan ei voi elää ilman toista. Mutta jos ei elä toisen kanssa justhetinyt, niin se rakkaus onkin mennyt jo seuraavalla eteenpäin. -se kauniin rakkauden kaipailija

Ai että sinäkö ajattelet, että tosirakkauden tuntomerkki on se, että antaa kohdella itseään huonosti ja suostuu vaikka alentamaan itsensä? Käytännössähän odottelija hyväksyy sen, että hän jäi kak

Aikuiset ymmärtää että aikuisilla on sitoumuksia ja velvollisuuksia. Minä en henkilökohtaisesti hyväksyisi miestä joka on valmis yhden illan suutelun perusteella hajottamaan perheensä. Kyseessähän olisi täysin kypsymätön ikiteini.

"Kyllä petos poissulkee aidon rakkauden. Henkisen väkivallan tietoiset tekijät eivät kykene rakkauteen."

Sinulla on toki oikeus määritellä rakkaus omalla kohdallasi parhaaksi katsomallasi tavalla, kuten kaikilla muillakin. Tässä tapauksessa voidaan todeta, että sinun käsityksesi rakkaudesta on ahtaampi kuin joidenkin muiden. Eikä yksikään niistä käsityksistä ole mikään absoluuttinen totuus.

Jotenkin myös ne "once in a lifetime"-pettäjäparit joutuvat myöntämään itselleen muutaman vuoden päästä että uusi suhde on väljähtynyt. 

Joten miksi ei olisi voinut jäädä alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä oli "kaikki hyvin"?

Nyt on rikottu 2 perhettä ja pettäjäparin lopputulos on laimentunut "kaikki on hyvin". Eli kannattiko lähteä? Ei välttämättä.

"Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa."

Helppo oli tuossa ehkä väärä sanavalinta. Se helvetin repivä ehkä kuvasi paremmin. Elämän ei tarvitse olla helppoa, mutta sen ei myöskään pitäisi olla ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävää tuskaa. Joskus on pakko pelastaa itsensä ennenkuin on niin rikki, ettei ole enää mitään pelastettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva ainakin on näköjään innokas tunkemaan itseään lehtiin.

Ja häämatkakuvissa käsi patsaan pippelissä kiinni.

Nyt sai jättipotin ja ainakin huomiota

Sitten on toinen ääni kellossa kun mies vaihtaa kohta nuorempaan.

Äh, ei tuo mies mihinkään vaihda. Nyt jo mielistelee jonottamalla aamuyöstä muumimukeja ja siirtämällä harrastukset toiseen rakennukseen

onko se nyt niin vaikeaa uskoa, että he kenties löysivät matchinsä? ja aidosti viihtyvät yhdessä? Mieluummin luen tälläisiä tarinoita, kun metsässä nakuna hilluvista pariskunnista marjastajia säikyttelemässä. Joo edelliset liitot ei toimineet, exille tuli varmaan paha mieli, elämä nyt on välillä tällaista. tää "pysytään nuoruuden valinnan kanssa ikuisesti yhdessä" on kaunis satu, todellinen onnellisuusprosentti lienee ehkä 20 näissä, loput on muista syistä yhdessä. Ja se ilakointi että jos ne sattuu eroamaan, oikeastiko jonkun ero tuottaisi niin paljon iloa? Sitten kannattaa ehkä peilin edessä pohtia miksi. Live and let live. En ole asianosainen, hiukan jo naurattaa tää sivukaupalla bashaaminen..moderni yhteiskunta ja silleen.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa."

Helppo oli tuossa ehkä väärä sanavalinta. Se helvetin repivä ehkä kuvasi paremmin. Elämän ei tarvitse olla helppoa, mutta sen ei myöskään pitäisi olla ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävää tuskaa. Joskus on pakko pelastaa itsensä ennenkuin on niin rikki, ettei ole enää mitään pelastettavaa.

Tuossa nuo ns pelastivat itsensä intohimottomaan ihan kivaan suhteeseen jota lehtijutulla ilmeisimmin yritetään lämmittää.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sen pitäisi olla helppoa? Ei elämä ole aina helppoa."

Helppo oli tuossa ehkä väärä sanavalinta. Se helvetin repivä ehkä kuvasi paremmin. Elämän ei tarvitse olla helppoa, mutta sen ei myöskään pitäisi olla ihmisen psyykkisen sietokyvyn ylittävää tuskaa. Joskus on pakko pelastaa itsensä ennenkuin on niin rikki, ettei ole enää mitään pelastettavaa.

Vähän turhan dramaattista. Olen itse tuon kokenut, että naimisissa ollessa rakastuin toiseen. Se kyllä täytti ajatukset melko lailla täysin muutaman kuukauden, mutta kyllä ihminen sen kestää. Kestää paljon vaikeampiakin asioita. Elämä tuo eteen paljon vaikeampia asioita kuin joku rakastuminen joka ei heti ratkea johonkin suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä petos poissulkee aidon rakkauden. Henkisen väkivallan tietoiset tekijät eivät kykene rakkauteen."

 

Sinulla on toki oikeus määritellä rakkaus omalla kohdallasi parhaaksi katsomallasi tavalla, kuten kaikilla muillakin. Tässä tapauksessa voidaan todeta, että sinun käsityksesi rakkaudesta on ahtaampi kuin joidenkin muiden. Eikä yksikään niistä käsityksistä ole mikään absoluuttinen totuus.

Ahdasmielisin käsitys rakkaudesta on niillä jotka ovat lapsuudestaan saakka niiin epävakaita että rikkovat perheitään eivätkä kykene kulkemaan keskitietä. 

eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.

Vierailija kirjoitti:

eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.

Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.

Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.

ai joo, sori, se keskitie oli että ilmoittaa puolisolle puoli vuotta etukäteen, että saatan mennä pussailemaan jotakuta yökerhossa :D Jos liitossa on kaikki hyvin, ihminen ei salamaihastu toiseen, näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti edellisissä suhteissa ei ollut rakkautta, kun noin rakastuivat. Rakkaudettomassa liitossa eläminen tekee pidemmän päälle katkeraksi. Ainut mikä jutussa ihmetytti, oli näiden vauhti. Itse harkitsisin asiaa hieman pidempää. 

Jutussa ei sanottu mitään rakkaudettomista liitosta. Mieleltään epävakaat toki vaihtavat lennosta. Koska he eivät itse osaa rakastaa.

Jutussa puhuttiin vain, että suhteet oli ok. Suhde voi olla ok ilman suurta rakkauttakin. Harvoin ihminen pystyy kahta ihmistä samaan aikaan rakastamaan. Jos puolisoni rakastuisi johonkin toiseen, toivoisin hänen lähtevän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti edellisissä suhteissa ei ollut rakkautta, kun noin rakastuivat. Rakkaudettomassa liitossa eläminen tekee pidemmän päälle katkeraksi. Ainut mikä jutussa ihmetytti, oli näiden vauhti. Itse harkitsisin asiaa hieman pidempää. 

Jutussa ei sanottu mitään rakkaudettomista liitosta. Mieleltään epävakaat toki vaihtavat lennosta. Koska he eivät itse osaa rakastaa.

Jutussa puhuttiin vain, että suhteet oli ok. Suhde voi olla ok ilman suurta rakkauttakin. Harvoin ihminen pystyy kahta ihmistä samaan aikaan rakastamaan. Jos puolisoni rakastuisi johonkin toiseen, toivoisin hänen lähtevän. 

ja kuinkahan moni on näissä ihan ok-suhteissa, tälläkin palstalla näkyy näitä aprikointeja onko kannattavampaa lähteä vai jäädä, tunteita ei ole, mutta uusi pelottaa ja periatteessa muuten kaikki on ok. eikä siinä mitään, jos kummatkin ovat järkiliiton kannalta, kaikille se ei vain riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eli moni mieluummin jatkaisi kulissiliittoa tyypin kanssa joka on ihastunut/rakastunut toiseen kuin että eroaisi? Sehän nyt on melkein pahempi tapa hajottaa itsensä, kuin eron tuoma tuska vuoden/parin ajan kun tiedät että se toinen haluaa oikeasti olla jossakin muualla kun sun vieressä.

Missä noin on sanottu? Ei kaikkea kannata ääripäiden kautta ajatella. Muista keskitie. Sieltä löytyy rauha ja pääsee perille.

 

ai joo, sori, se keskitie oli että ilmoittaa puolisolle puoli vuotta etukäteen, että saatan mennä pussailemaan jotakuta yökerhossa :D Jos liitossa on kaikki hyvin, ihminen ei salamaihastu toiseen, näin se vain on.

Niin. Ja syyllinen löytyy siitä salamaihastujasta. Taustalla näissä lähes aina kumppanista täysin irrallisia syitä. Salamaihastuja on lähes poikkeuksetta pohjilmliltaan syvästi pahantahtoinen, rikkinäinen ja ilkeän itsekäs henkisesti väkivaltainen ihmiskuori.