Miksi ihmiset haluavat tietää äo:nsa?

Olen tutkitusti erittäin älykäs mm. matemaattis-loogisesti ja saattaisin hyvin päästä mensaan. Mutta eipä sen tarkan lukeman tietäminen mun elämää mitenkään muuttaisi, enemmänkin ehkä huonompaan suuntaan, kun leimautuisi vielä pahemmin älyköksi. Joten en ainakaan toistaikseksi aio käydä testauttamassa. Minulle riittää, että itse ja minut tuntevat tietävät minun olevan älykäs.

Siis ns. oikeat testit, ei Cosmopolitanin ja netit hömppätestit (joita on toki joskus hauska tehdä ajankuluksi).

[b]Minä itse[/b] -kiinnostaa. Millainen olen jne.



Hankala selittää.

Olin aina pärjännyt koulussa tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa (mm. muutaman " huonomman" open vuoksi) musta kasvoi alisuoriutuja. Työelämässäkin tää rasitti mua: usein koin, että musta olis paljon enempäänkin, mutta alisuoriuduin, kun se tuntui helpommalta ja turvallisemmalta.

Aloin epävarmuuksissani miettiä, että olenko oikeasti fiksu ollenkaan vai oliko hyvä koulumenestykseni vain sitä, että olin kiltti, kunnollinen, tunnollinen ja ahkera.

Testin tulos oli, että olen oikeasti älykäs. Tuloksen saaminen oli itselleni tärkeää, ja sen jälkeen elämäni on helpottunut :-) Nyt tiedän, että pystyn oikeasti suoriutumaan myös isommista haasteista ja olen alkanut edetä urallani ja pystynyt oppimaan pois alisuoriutumisesta. En ole kertonut testitulostani kenellekään muulle kuin puolisolleni enkä aio kertoakaan.

Haluan suhtautua elämään kokonaisena pakettina, johon sisältyy lahjakkuutta monilla eri alueilla. Eihän perinteinen älykkyystesti mittaa älykkyyttä kuin joissakin asioissa. En halua kenenkään määrittelevän, missä olen teoriassa " hyvä" ja missä en. Se ikään kuin asettaisi ehdot sille, missä voin ylipäätään kehittyä ja missä en.



Älykkyystestit eivät kerro mitään rikkaan ja merkityksellisen elämän kannalta olennaista.

Vierailija:

Haluan suhtautua elämään kokonaisena pakettina, johon sisältyy lahjakkuutta monilla eri alueilla. Eihän perinteinen älykkyystesti mittaa älykkyyttä kuin joissakin asioissa. En halua kenenkään määrittelevän, missä olen teoriassa " hyvä" ja missä en. Se ikään kuin asettaisi ehdot sille, missä voin ylipäätään kehittyä ja missä en.

Älykkyystestit eivät kerro mitään rikkaan ja merkityksellisen elämän kannalta olennaista.

Kaikki me olemme yksilöllisellä tavalla tärkeitä ja hyviä jossain asioissa.

silti olen mittauttanut älykkyysosamääräni. Mun tapauksessa älykkyys oli lapsuuden perheessäni yliarvostettua. Veli mm. kuului Mensaan. Kävin testissä, kun hän kannusti. En kävisi enää nykyään, sillä asialla ei ole minulle merkitystä. Niin moni muukin asia vaikuttaa siihen, millainen ihminen on. Veli ei tosiaankaan ole aina oikeassa, vaikka onkin huippuälykäs. Jokainen on arvokas sellaisena kuin on, ja jokainen on hyvä jossain.

Merkityksellistä on miten itse suhtautuu tulokseensa.

Koulut olen käynyt lukematta ja yliopistonkin jollain tavalla laiskasti läpi. Kaikki on mennyt helposti ja ilman kunnollista panostusta.



Osasin lukea täysin sujuvasti jo kouluun mennessäni ja siihen aikaan minut vain pistettiin tavaamaan ja opettelemaan aakkosia, vaikka ihmettelin, että miksi pitää, jos kerran osaa jo ihan kunnolla lukea. Opin lukemaan itsekseni jo 4-vuotiaana.



ÄO:ni on mitattuna neron tasolla. Sitä en ole vain ikinä päässyt oikeasti hyödyntämään. Ja mittautin sen ihan sen vuoksi, kun kaikki tuntui olevan niin helppoa. Siis opiskelut, työelämä jne. Kehuttiin kuinka hyvä olen ja itse tein kaiken sen kummemmin panostamatta.