Mulla on niin ikävä exää että olen ihan raivona

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tuo avausviestini antaa teinimäisen kuvan musta, ja totta se onkin, olen tietyllä tavalla jäänyt kehittymättä kun olin jo niin varhaisessa vaiheessa masentunut ja masennus jatkui ja jatkui. Kun muut meni elämässä eteenpäin, kävi koulut, saivat töitä omalta alaltaan, hankkivat kumppanin jonka kanssa muuttivat yhteen ja perustivat perheen, minä olin edelleen se omien päänsisäisten ongelmieni kanssa taisteleva ongelmatapaus, joka haki jatkuvasti uutta seuraa täyttääkseen sitä valtavaa tyhjyyttä ja hyväksynnänkaipuuta. Lopulta aina suhteen edetessä tajusi, että ei tämä v...u ole sitä mitä kaipaan.

Nyt kun vihdoin löysin ihmisen jonka kanssa koin olevani kokonainen ja että hän on se oikea minulle vikoineen kaikkineen, en saakaan olla hänen kanssaan. Kysyn koko ajan mitä pahaa olen tehnyt ja tajuan että olenhan minä paljon pahaa tehnytkin. Ehkä olen vaan ansainnut tämän.

 

Ap

Hmm ehkä sun pitäis kokea olevasi kokonainen ihan yksin ensin? Jos siis et koe yksinäsi olevasi kokonainen. Suhteeseen tulee kaksi kokonaista ihmistä, ei kaksi puolikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tuo avausviestini antaa teinimäisen kuvan musta, ja totta se onkin, olen tietyllä tavalla jäänyt kehittymättä kun olin jo niin varhaisessa vaiheessa masentunut ja masennus jatkui ja jatkui. Kun muut meni elämässä eteenpäin, kävi koulut, saivat töitä omalta alaltaan, hankkivat kumppanin jonka kanssa muuttivat yhteen ja perustivat perheen, minä olin edelleen se omien päänsisäisten ongelmieni kanssa taisteleva ongelmatapaus, joka haki jatkuvasti uutta seuraa täyttääkseen sitä valtavaa tyhjyyttä ja hyväksynnänkaipuuta. Lopulta aina suhteen edetessä tajusi, että ei tämä v...u ole sitä mitä kaipaan.

Nyt kun vihdoin löysin ihmisen jonka kanssa koin olevani kokonainen ja että hän on se oikea minulle vikoineen kaikkineen, en saakaan olla hänen kanssaan. Kysyn koko ajan mitä pahaa olen tehnyt ja tajuan että olenhan minä paljon pahaa tehnytkin. Ehkä olen vaan ansainnut tämän.

Kai sitä pitäisi. En vaan jaksaisi enää. Koko elämä ollut tällaista taistelua miten saisi päänsä kuntoon. Puolet elämästä mennyt hukkaan. Toivon joka päivä etten heräisi enää aamulla.

Ap

Johtunee siitä että muut miehet olet itse jättänyt mutta tää yks ottikin ja lähti itse jääden mielen sopukoihin vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tuo avausviestini antaa teinimäisen kuvan musta, ja totta se onkin, olen tietyllä tavalla jäänyt kehittymättä kun olin jo niin varhaisessa vaiheessa masentunut ja masennus jatkui ja jatkui. Kun muut meni elämässä eteenpäin, kävi koulut, saivat töitä omalta alaltaan, hankkivat kumppanin jonka kanssa muuttivat yhteen ja perustivat perheen, minä olin edelleen se omien päänsisäisten ongelmieni kanssa taisteleva ongelmatapaus, joka haki jatkuvasti uutta seuraa täyttääkseen sitä valtavaa tyhjyyttä ja hyväksynnänkaipuuta. Lopulta aina suhteen edetessä tajusi, että ei tämä v...u ole sitä mitä kaipaan.

Nyt kun vihdoin löysin ihmisen jonka kanssa koin olevani kokonainen ja että hän on se oikea minulle vikoineen kaikkineen, en saakaan olla hänen kanssaan. Kysyn koko ajan mitä pahaa olen tehnyt ja tajuan että olenhan minä paljon pahaa tehnytkin. Ehkä olen vaan ansainnut tämän.

Mutta kun musta on kiva ajatus että olen puolikas ja se toinen täydentää mut. Miksihän ajattelen näin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä että muut miehet olet itse jättänyt mutta tää yks ottikin ja lähti itse jääden mielen sopukoihin vaivaamaan.

Itse asiassa suurin osa on jättänyt mut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että tuo avausviestini antaa teinimäisen kuvan musta, ja totta se onkin, olen tietyllä tavalla jäänyt kehittymättä kun olin jo niin varhaisessa vaiheessa masentunut ja masennus jatkui ja jatkui. Kun muut meni elämässä eteenpäin, kävi koulut, saivat töitä omalta alaltaan, hankkivat kumppanin jonka kanssa muuttivat yhteen ja perustivat perheen, minä olin edelleen se omien päänsisäisten ongelmieni kanssa taisteleva ongelmatapaus, joka haki jatkuvasti uutta seuraa täyttääkseen sitä valtavaa tyhjyyttä ja hyväksynnänkaipuuta. Lopulta aina suhteen edetessä tajusi, että ei tämä v...u ole sitä mitä kaipaan.

Nyt kun vihdoin löysin ihmisen jonka kanssa koin olevani kokonainen ja että hän on se oikea minulle vikoineen kaikkineen, en saakaan olla hänen kanssaan. Kysyn koko ajan mitä pahaa olen tehnyt ja tajuan että olenhan minä paljon pah

Itse ajattelen samoin ja olin pitkään sinkku ja ihmiset sanoi "Nauti sinkkuudestasi ja vapaudestasi". En ymmärtänyt mitä noi tarkoittaa, kun en nauttainut. Tykkään halailusta ja läheisyydestä. En silti ole läheisriippuvainen koska osaan olla yksin. 

Mutta en tiedä paljon tästä suhteestasi, oliko sillä miehellä jokin persoonallisuushäiriö tai vastaavaa? Oletko varma, ettei hän tunne sinua kohtaan enää samoin? Miksi ero tuli. kaikki nämä asiat selventäisi paljon. 

Oliko sillä miehellä persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Oliko sillä miehellä persoonallisuushäiriö?

Uskoisin näin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Merkurius perääntyy ja sekottaa pakkaa, loppuu 1.1.2024, joten sinnittele sinne asti niin helpottaa. Voi tuntuu erityisen vahvana jos sun astrokartalla on kaurista tai jousimiestä

T:hihhuli

Astrologia tuo tietyssä mielessä turvaa silloin kun asioita ei voi järjellä ja tieteellä selittää. Kiitos kivasta kommentistasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko sillä miehellä persoonallisuushäiriö?

 

Uskoisin näin.

 

 

Ap

Varmaan sitten tulee takaisin

Oikeastaan haluan kiittää kaikkia kommentoineita. Yllättävän asiallisia ja ystävällisiä vastauksia tuli. Jotenkin ajattelin että tulisi päinvastaisia, kun itse luin vielä uudestaan avausviestini lähettämisen jälkeen ja ajattelin kuulostavani tosi ärsyttävältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan haluan kiittää kaikkia kommentoineita. Yllättävän asiallisia ja ystävällisiä vastauksia tuli. Jotenkin ajattelin että tulisi päinvastaisia, kun itse luin vielä uudestaan avausviestini lähettämisen jälkeen ja ajattelin kuulostavani tosi ärsyttävältä.

 

Ap

rakkaus on ihana tunne ja eihän sitä haluaisi menettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko sillä miehellä persoonallisuushäiriö?

 

Uskoisin näin.

 

 

Ap

Varmaan sitten tulee takaisin

Kunpa tulisikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko henkistä väkivaltaa?

Oli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tunteet on sallittuja ja ne pitää tuntea, mutta kertomasi perusteella minulle tulee vaikutelma, että olet koukussa enemmänkin siihen tunteeseen. En tiedä kauan olitte yhdessä, jos olitte vain pari vuotta niin siinä ajassa ei ehdi tulla semmoista syvää pitkäkestoista kiintymystä, joka on pitkäkestoisen syvän rakkauden pohjavireenä. Vielä on alkuhuumaa jäljellä ja se ei perustu todellisuuteen. Jos suhteessanne oli paljon ongelmia niin suhde ei vain toiminut ettekä te toimineen yhdessä niin hyvin, että olisitte oikeita toisillenne. Hyvä parisuhde on aika ongelmaton ja helppo. Helppous ei tarkoita sitä etteikö rakkaus ja tunteet olisi tosi syviä. Pääset tästäkin suhteesta eteenpäin jos niin haluat.

Siis anteeks mitä? Parissa vuodessa ei ehdi tulla syviä tunteita. Voi kiesus. Kukaan ei ensinnäkään voi määritellä jotain aikaa milloin voidaan tuntea mitäkin toista kohtaan, jonkun kanssa jo muutamassa kuukaudessa voi saada aikaan erittäin syviä tunteita, ei kaikilla ihastumisesta rakastumiseen mene samaa aikaa. Lisäksi jos joku suree ja kaipaa todella syvästi toista vaikka 1/2 v seurustelun jälkeen nii  se on hänelle ihan oikea tunne eikä kukaan muu voi määritellä onko se tunne oikea ja kaipaako sitä toista ihmistä vai vain rakastumisen tunnetta.  Kiesus tätä yksinkertaisuutta.

Tiedän tunteen. Eikä tuo tunne liity mitenkään mt ongelmiin vaan on ihan meidän jokaisen herkkätynteisen ihan normi tunne kun tulee jätetyksi jonkun sellaisen toimesta kehen oli oikeasti rakastunut ja avannut tunteensa. 

Monilla meistä on takana useita pitkiäkin suhteita ja vain jonkun kanssa on päässyt sille leveille että häntä jää kipeästi kaipaamaan. Näin se vaan menee.

Anna tunteen tulla, itke, itke vaikka väkisin, se helpottaa ainakin hetkeksi.

Valitettavasti ei ole antaa mitään vinkkejä, sillä olen itse samanlaisesta suhteesta eronnut pari vuotta sitten. Exä on edelleen päivittäin mielessä. Itselläni varmasti taustalla jonkinlainen läheisriippuvuus ja exällä alkoholiongelmaa ja jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Parisuhde oli haastava, siinä oli paljon hyvää, mutta se myös kuormitti molempia valtavasti henkisesti. Sellaista jatkuvaa väärinymmärrystä molemmin puolin. Olimme yhdessä vuosia.

Yritän ajatella asiaa niin, että nuo molempien omat riippuvuudet eivät ole oikeaa rakkautta, vaan kaksi ihmistä nyt sattui osumaan omine heikkouksineen yhteen. Tosiaan sitä en tiedä, miten tästä pääsee yksin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko henkistä väkivaltaa?

 

Oli.

 

 

Ap

Kumpi oli se henkisen väkivallan käyttäjä, ja kumpi oli kohde?

Tommi S. Mitä saat tästä nettikiusaamisesta. Oikeesti. Kerro! Tiedän, että sä oot aktiivisesti sekä täällä että muualla netissä koittanut ladella tarinoita. Noinko kovasti ottaa etten aio huolia miestä? Sanon toistamiseen. Asun mielummin metsässä purkkiruokia syöden kuin muutan yhdenkään miehen luokse. Otan metsään säänkestävän sumutteen. 

Pelkästään aika taitaa auttaa