Jouluperinteitä lapsuudenkodeista! Kertokaa miten vietitte Joulua lapsuudenkodissa?

Muistan sen, että naapurin Kalevi esitti aina joulupukkia. Vanhempani varmaan luulivat etten huomaa sitä. No kyllä huomasin, mutta en sanonut mitään, olin juonessa mukana.

Lähinnä aina tarkkailin, miten se suoriutuu tehtävästään. 

Kaikki oli aina vaiheessa, siivoukset tekemättä ja lahjoja sukulaisille väsättiin vielä aattona. 

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin tähtisadetikkuja, joita me pennut poltettiin ja heiluteltiin sisällä ilman SUOJALASEJA. Nykyäänhän SWAT-tiimi rynnäköisi moisesta aattoiltan kotiin...

Meilläkin oli tähtitikkuja. Pelkäsin niitä ihan hirveästi. Kaiheinta oli jos joutui pitämään sellaistukädessä 

Sukulaismies toi kuusen omasta metsästään ja se sitten koristeltiin aattoaamuna. Lapsuudessani oli vielä oikeat kynttilät, lippunauha, koristenauhaa ja kuusenkarkkeja. Ylimmällä oksalla heti latvatähden alapuolella oli lasinen lintu, jota muuten säilytettiin seinäkellon sisällä. 

Iltapäivällä lämmitettiin sauna, sitten puettiin paremmat vaatteet ylle ja syötiin kinkkua ja tykötarpeita, niin että maha paukkui. Ruuan jälkeen tuli pukki. Nuoret enot olivat pitäneet huolen, etten uskonut pukkiin kai koskaan, mutta sittenkin oli jännittävää, kun verannalta alkoi kuulua kopina. Me kaikki istuimme puolikaaressa pukin edessä, siinä välissä oli iso pyykkikori, jossa oli värikkäitä paketteja. Olin pitkään ainut lapsi, joten pukki jututti minua ja sai kerran höynäytettyä minut laulamaankin. Lauloin ja tuijotin lahjakoria. Pakettien päällä oli kirjoitusta ja yhtäkkiä hoksasin, että minähän osaan lukea, mitä niissä lukee. Olin viisivuotias. Lahjat jaettiin ja niitä sitten tutkittiin pitkin iltaa.

Aamulla herättiin erittäin varhain, koska lähdettiin kirkkoon. Juuri ennen kirkkoa tien molemmin puolin oli hautausmaa ja monilla haudoilla oli kynttilöitä. Matkan varrella monissa taloissakin oli kynttilöitä ikkunoilla. Kirkko oli täpötäynnä. Usein jouduin seisomaan, kun piti antaa paikka jollekin vanhukselle tai ylipäänsä aikuiselle. Kirkon jälkeen kotona juotiin aamukahvit ja syötiin kinkkuvoileipiä. Kirkossa joillakin pitkämatkalaisilla oli mukana eväitä, että lapset pysyivät rauhallisina. Iltapäivällä joko tuli sukulaisia päiväkahville tai sitten me menimme kyläilemään papan veljen perheen luo. Joskus oli jouluvieraita, esim. mamman sisko pääkaupunkiseudulta. 

Tällaista oli 50-luvun joulu. Ei kovin harras, mutta ihan mukava. Alkoholi ei meidän jouluun kuulunut, vaikka pappa sai yleensä vuokralaiselta joka joulu putelin. Tämän päivän yltäkylläisiin jouluihin verrattuna meidän juhlamme oli aika vaatimaton, mutta ei köyhä.