Jouluperinteitä lapsuudenkodeista! Kertokaa miten vietitte Joulua lapsuudenkodissa?

Normaalisti.

Nälissäni, kuten nykyäänkin.

70-luvulla: kinkun piti olla niin iso, ettei luukku mahtunut kiinni ennen kuin potkaa lyhennettiin rautasahalla, meitä oli siis kolmihenkinen perhe eikä tullut ruokavieraita. Faija söi ähkyyn ja siinä ohessa dokasi itsensä känniin ja sitten oksenteli seuraavan päivän.

Minä sain harvoin juuri sen lahjan, mitä toivoin, useimmiten sen halpisversion, jopa  pulkasta. Kerran paketissa oli sähköurut, olin niistä aavistuksen ällistynyt. 

Äiti oli aattona yleensä aina töissä.

Isän kanssa haettiin omasta metsästä joulukuusi ja koristeltiin se.

Kun äiti tuli töistä kotiin, syötiin jouluruoka. Ruokailun aikana äiti kertoi, että kuusi ei ole ollenkaan oikeanlainen ja koristeet on aseteltu väärin. Ruokailun jälkeen hän koristeli kuusen "oikein". Siinä vaiheessa isällä oli tapana avata viinapullo.

Sitten jaettiin lahjat.

Uusilla leluilla saatiin leikkiä kunnes isä sammui. Silloin äiti yleensä hermostui ja komensi lapset nukkumaan.

Kaikesta huolimatta minulle on jäänyt ihan hyviä joulumuistoja. Etenkin kuusenhakureissut olivat kivoja. Oli jännää etsiä kaunista kuusta ja yrittää arvata mikä niistä näyttää hyvältä sittenkin kun lumet on ravisteltu pois kodilta. Aika monta kuusta piti käydä aina läpi ennenkuin löytyi sopiva.

Meitä oli 5 henkeä ja äidin vimma leipoa ja kokata oli jotain älytöntä. Ei meillä jouluvieraita käynyt mutta piti olla niin paljon että pakkasessa oli laatikoita vielä loppukeväällä ja leipomuksia tuhottiin pitkään kun niitä ensin väännettiin hikihatussa. Aina vaihdettiin tekstiilit ja kyntteliköt sun muut kaivettiin esille. Siivous tiesi KOKO talon siivousta kattoa ja viimeistä nurkkaa myöten ja lopulta oltiin kiukussa ja mitään muuta ei saanut tehdä kun puunata tai kokata. Aatto meni aina samalla kaavalla samaan aikaan. En tiedä oliko äidillä joku tarve paikata lapsuutensa puutetta ja sotaoloja sillä älyttömällä varustautumisella. Lahjoja ei ylenmäärin ollut, jotain toivottua, jotain tarpeellista ja jotain kivaa yllätyksenä. Ihan riittävästi. 

1) Minä pilkon vihanneksia minkä kerkeän, äiti seisoo vieressä motkottamassa kun joutuu tekemään kaiken itse.

2) minä siivoan, silitän, katan, kannan.  Äiti kulkee perässä motkottamassa koska joutuu tekemään kaiken itse.

Sillä aikaa kun minä raadan keittiössä, isä ja veljet koristelee kuusta. Meillä on 1 ja 3v ikäeroa. Äiti käy välillä muistuttamassa miten huonosti kuusen koristelu sujuu.

3) lähdetään koko perhe hautausmaalle. Äiti valittaa miten kamala sinne on mennä. Samalla reissulla käydään joulurauhan

4)tullaan kotiin ja minut laitetaan tuomaan asentamaan ruokia tarjoiluastioihin ja laittamaan pöytä koreaksi. Äiti seisoo vieressä ja  valittaa miten hänen pitää tehdä kaikki.

5)istutaan syömään ja isä leikkaa äidin mielestä kinkun väärin.

6) Äiti saa raivarin yhtäkkiä kesken aterian ja poistuu pöydästä. 

7)odottelua, ehkä kahvia

8) illalla joskus 19 aikaan saunaan. Pukki käy tällä välin.

9)lahjojen avaamista. Kukaan ei näytä riittävän kiitolliselta.

10)Äiti käskee kaikki heti nukkumaan, huutaa miten huono joulu ja riipaisee kännit. Illalla kuunnellaan miten se huutaa isälle kuinka huono perhe on ja että oli viimeinen joulu tässä perheessä.

Tätä joka ikinen joulu ja on tänäkin vuonna. Siksi en viitsinyt tänään soittaa äidille. Joulupäivänä on varmaan pakko käydä kahvilla ja kuunnella miten huonosti joulu tänä vuonna sujui kun taas piti kaikki tehdä itse.

Aamulla äidin kanssa leivottiin ja siivottiin. Varoin äitiä, kun se oli pahalla päällä. Isä toi kuusen ja koristeli.

Sitten käytiin saunassa ja isä piilotti kossupullon sohvan taka. Syötiin ja jaettiin lahjat. Isä örisi jo tässä vaiheessa. Muutaman tunnin päästä isä heitti äitin ulos ja itse juoksin perässä , kun isä hajotti kuusen/ puhelimen tai mitä milloinkin.

Yhtenä jouluna yritti ampua minut hirvikiväärillä pihalla.

Äidin kanssa vietettiin yötä aitassa tai navetassa piilossa siihen asti, että isä sammui.

Jostain kumman syystä en ole jatkanut näitä jouluperinteitä

Lahjojen panttaaminen liian myöhään iltaan niin että lapset meni jo seiniä pitkin

Tässähän ne on aika hyvin kuvattu.

Joulukirkko, äiti raahasi väkisin mukaan niin kauan, että uskalsi jättää minut yksin kirkon ajaksi. Sen jälkeen en ole käynyt.

Äiti ja isä hermoaa ja stressaa heti aamusta että "pitäisi olla jo menossa".. isä vihaa joulua ja tekee sen selväksi pitkin päivää..

Ensin hautausmaalle. Sitten mummolaan äidin vanhempien työ joka n.15km päässä meiltä. Siellä hetki istutaan ja syödään ja isä hermoaa kun pitäisi jo kovaa olla menossa hänen vanhempiensa työ kun HÄNTÄ odotetaan jouluna.. siitä toiseen mummolaan isän vanhempien luo. Matkalla taas hautausmaalle ja edelleenkin isä hermoaa kuinka hänen vanhempansa odottavat HÄNTÄ (ja kuinka hän vihaa joulua). Automatkalla ei tietenkään saa kuunnella musiikkia, ei varsinkaan joululauluja.

Sinne matkaa n.50km. Siellä kun istutaan niin ei enää mikään kiire mihinkään. Paitsi äitiä ärsyttää kun hänen vanhempiensa luona istuttiin vaan hetken ja juuri ja juuri ehdittiin syödä.. Isän vanhempien luona ei ole jouluruokaa kun mumma ei ole laittanut, koska hänen poikansa ei tykkää joulusta ja jouluruoasta. Muita vieraita siellä ei ole. Isä juttelee ja istuu kaikessa rauhassa. Me lapset ollaan ihan hermona kun haluttaisiin jo kotiin. Tvstä saattaa tulla ehkä jotain lastenohjelmaa odotellessa.. 

Lopuksi lähdetään vihdoinkin. Me lapset ehkä nukahdetaan autoon. Kotona ollaan n.klo 19-20. Sitten meille tulee joulupukki. Kohokohta jota aamusta asti odotettu. Pukki jakaa lahjat ja isä tuumaa että lapset nukkumaan kun kello on jo niin paljon. Aamulla ehditte sitten leikkiä niillä uusilla leluilla, ei niitä enää tänään levitellä.. isä hermoaa kun HÄN ei saa koskaan rentoutua jouluaattona.. (mitä lie silläkin tarkoitti..)

Siinähän se jouluaatto taas meni. Monta vuotta sama kaava. Vanhemmat ei sentään juoneet alkoholia koskaan, ja toivottuja lahjojakin saatiin. 

Karjalaista ruokaa, koska sukumme juuret ovat karjalassa

Vanhemmat ryyppäs ja tappeli siihen asti että sammuivat. Yöllä sitten levittelivät ruoat pitkin keittiötä niin ettei jäänyt mitään syötävää. En vietä joulua

Meille ostettiin tähtisadetikkuja, joita me pennut poltettiin ja heiluteltiin sisällä ilman SUOJALASEJA. Nykyäänhän SWAT-tiimi rynnäköisi moisesta aattoiltan kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Lahjojen panttaaminen liian myöhään iltaan niin että lapset meni jo seiniä pitkin

Ei meillä: pukki tuli sopivasti juhlaillallisen jälkeen klo kuusi.

Kuusi ostettiin yleensä 20pvä joulukuuta ja minä ja siskoni koristelimme sen (isä laittoi kuusenvalot). Samaan aikaan äiti laittoi siskoni ja minun huoneiden ikkunoihin ne iki ihanat piikkivalot <3.

Aattona aamulla syötiin puuroa ja sen jälkeen laitettiin jotain juhlavampaa päälle. Sen jälkeen vaan lähinnä kuka teki mitäkin. Jossakin vaiheessa leivottiin äidin kanssa pipareita ja torttuja.

Pukki oli käynyt yön aikana jättämässä lahjat kuusen alle, saatiin valita niistä yhdet ja avata ne, loput lahjat avattiin illalla.

En muista mihin aikaan syötiin mutta se tapahtui ennen kun Samu sirkka tuli telsusta(nykyisinhän se tulee 7 aikaan mutta tuliko ysärilläkin? muistaako joku?). Samu sirkan jälkeen avattiin loput lahjat. Niin ja äiti oli kattanut joulupöydän tosi kauniisti ja oli tosi juhlavaa.

Lahjojen jälkeen minä ja siskoni leikimme uusilla leluilla/askartelimme/pelasimme tms tms.

Aattona saatiin valvoa niin pitkään kuin huvittaa.

Minun lapsuudessani jouluisin hiihdettiin kouluun, oli sitten kesä tai talvi. Töitä tehtiin ankarasti ja ruuaksi oli vain pettuleipää.

Vierailija kirjoitti:

Karjalaista ruokaa, koska sukumme juuret ovat karjalassa

Meillä syötiin arjalaista ruokaa.

J. Arjalainen

Täällä sama👆 Jopa nuo sähköurut😀

Jos isä oli kännissä,  äiti oli hermoraunio ja joulu oli pelkkää ahdistusta.  

Joinakin jouluina isä oli selvinpäin ja silloin oli ihan ok tunnelma.  

Perinteiset kinkut ja laatikot ym jouluruoat, sauna ja joulupukki,  hautausmaalla käynti iltapäivällä.  

Ne joulut on jääneet mieleen kun meille otettiin muutama possu joskus keväällä ja mä olin innoissani ja leikin niiden kanssa, juoksin siellä karsinassa ja ruokin niitä.  Annoin nimetkin.  

Siinä se ilo sitten pikkutytöllä katosi kun possukaveri syötiin jouluna ja muut possut myytiin muualle.  Vanhemmat veljet pilkkasivat,  että siinä uunipellillä se nyt makaa paistettuna, sun kaveri.  

Oli vähän irvokasta,  mutta sellaista se oli. Silloin tajusin,  mistä se kinkku tulee,  oli jotain alle 10v. 

Silti syön edelleen kinkkua.  Käy helpommin kun en ole leikkinyt sen kanssa:D. 

Tapahtui 1970-luvun lopulla.