Millaisia Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat?

Puhutaan liikaa ja hiljaiset hetket pitää täyttää jonninjoutavilla höpinöillä. Huumori on itseironista vähättelyä, oikeesti toki ajatellaan olevamme tärkeimpiä maan päällä. 

Muualle olen muuttanut, ja teen töitä länsisuomalaisten kanssa. Vasta nyt ovat oppineet sulkemaan korvansa, kun tulen paikalle. Itsekin yritän olla tuppisuuna, mutta ihan tosi vaikeeta on. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisiä, iloisia, mukavia. Lempi-ihmisiäni Suomessa. -Muualta sinne muuttanut

Samaa mieltä. Mukaan toki mahtuu monenlaista eläjää ja kullakin on omat taustansa, mutta valtaosin lämminsydämisiä, ystävällisiä, auttavaisia, puheliaita ja vieraanvaraisia. Ei ole etelässä sama meininki.

Vierailija kirjoitti:

Kaisa Mäkäräinen, Mari Eder jne. Upeita naisia ja aivan mahtavia tyyppejä. Onkohan Kaisa vielä vapaa? Pitää yrittää jallittaa treffeille jos on.

Mäkäräinen on Kainuusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

y myöntää Itä-Suomessa kasvaneena, että hieman järkytyin aikuisena kun ekan kerran tutustuin pohjanmaalaisiin. Jotenkin hyvin vakavaa ja rauhallista porukkaa, kyllä tässä selvästi on eroja Suomen sisällä. 

Lisäksi puheet on aivan helvetin isot mutta sitten kun pitäisi alkaa toteuttamaan ja etenkin maksamaan niin tulee todella hiljaista. Tosin pohojalaaset naiset on aivan upeita. Saan aina semierektion kun joku nainen puhuu sillä murteella.

Vierailija kirjoitti:

Semierektio on synonyymi semi-impotensille. Mutta onnea positiivisesta asenteesta.

Jos joku saa semierektion helposti, se ei todellakaan tarkoita että hänellä olisi semi-impotenssi :D

Se on just päinvastoin.

Haaskoja, hyvin haaskoja ja kovia ovat haastammaan.

Iloisia, maanläheisiä, avoimia, helppo tutustua ja lojaaleja. Mun mielestä suurissa kaupungeissa myös paljon modernimpeja kuin esim pohjalaiset lännessä kaupungeissakaan. Joensuuhun Länsi-Suomesta muuttaneena en voi kuin olla tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyvät hakemassa pensansa Putininmaasta ja vaimonsa myös.

Vain pensa, vain pensa. Isänmaallisempaa väkeä et takuulla Suomesta löydä.

Itse asiassa Pohjois-Karjala ja Joensuu ovat tilastoykkösiä aasialaisten vaimon tuonnissa. Tästä löytyy tilasto.

Miten isänmaallisuus siihen liittyy?

Pitääkö Pohjois-Karjalan syrjäkylällä asuvan miehen olla yksin koko ikänsä jos hän ei kelpaa tai kelpuuta niitä harvoja alueelle jääneitä kantisnaisia. Rakastaako omaa maataan vähemmän jos vaimona on joku pingpong joka rymyää miehensä kanssa metsissä ja soilla marjankeruussa, leipoo karjalanpiirakat ja pitää pirtin ja sängyn lämpimänä?

Ihania ihmisiä ja ihana paikka. Meillä on mökki siellä. Pari kuukautta kesän aikana ollaan Pohjois-Karjalassa.

Vierailija kirjoitti:

Ahneita ja ilkeitä. Melkein kuin savolaiset.

Joita he oikeasti ovatkin. Oma sikäläinen liperiläinen sukuhaara on peräisin Savon rajalta, vaikka siihen Rääkkylää ja Kainuuta sekä muinaista Pohjanmaata onkin sekoittunut.

Ihmiset ovat rajaseudulla usein tietyn tyyppisiä, itärajalla esiintyy ja menestyy ns.arktinen luonne. Siellä metsästetään, keräillään, kalastetaan ja ollaan enemmän omatoimisia kuin lännen peltovyöhykkeellä. Pitää olla iso perhe kaiken varalta.

Kaikki ovat suunnilleen samaa heimoa ja sukua toisilleen. Palvotaan vahvaa johtajaa. Ollaan uskonnollisia, usein samalla myös taiteellisia ja herkkiä.Toiselle kumarretaan, kun toiselle pyllistetään. Kateus ja kiukku on voimavara.

Vieraille ollaan aidon ystävällisiä, ainakin edessä päin. Omat syödään elävältä. (Tämä tapa hyppää slaavilaisen Venäjän yli, mutta on ihan normi kaukoidässä. Meillähän on yhteiset esi-isät läntisessä Siperiassa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneita ja ilkeitä. Melkein kuin savolaiset.

Joita he oikeasti ovatkin. Oma sikäläinen liperiläinen sukuhaara on peräisin Savon rajalta, vaikka siihen Rääkkylää ja Kainuuta sekä muinaista Pohjanmaata onkin sekoittunut.

Ihmiset ovat rajaseudulla usein tietyn tyyppisiä, itärajalla esiintyy ja menestyy ns.arktinen luonne. Siellä metsästetään, keräillään, kalastetaan ja ollaan enemmän omatoimisia kuin lännen peltovyöhykkeellä. Pitää olla iso perhe kaiken varalta.

Kaikki ovat suunnilleen samaa heimoa ja sukua toisilleen. Palvotaan vahvaa johtajaa. Ollaan uskonnollisia, usein samalla myös taiteellisia ja herkkiä.Toiselle kumarretaan, kun toiselle pyllistetään. Kateus ja kiukku on voimavara.

Vieraille ollaan aidon ystävällisiä, ainakin edessä päin. Omat syödään elävältä. (Tämä tapa hyppää slaavilaisen Venäjän yli, mutta on ihan normi kauko

Olisitpa alapeukuttaja tuntenut sikäläisen isoäitini  noin alkajaisiksi. Hänen lähipiiriinsä kuului tietysti eri luonteisia ihmisiä, mutta oli arkkityyppinen pohjoiskarjalainen monissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Luonto on kaunis ja monipuolinen, samoin ihmisten mielenmaisema.

Helevetin tylsää ja tasaista ja tikkuista mäntykangasta silmänkantamattomiin Jsuun seudulla. Samanlaisia myös ihmiset.

 Kauempana  Lieksassa sitten ne the vaaramaisemat.  Jotka täynnä karhuja ja susia 

Pohjoiskarjalaiset naiset ovat kyllä hankalia ja viinaanmeneviä. En ihmettele yhtään jos miehet siellä hakevat vaimoja muualta

Tulipa nyt tässä eteen tiukka kysymys. Millaisia ihmisiä me P-K:ssa syntyneet olemme. Havahduin ajattelemaan etten ole henkilökohtaisesti itseäni lukenut kyseessä olevaan viiteryhmään. Omat sukujuuret ovat todellakin alueen pohjoisosissa josta sitten ukki muutti pesueineen Eno Kontiolahti akselille. Hyvin nuorena pois muuttaneena ei ehkä ehtinyt tarttua ihan niitä piintyneimpiä piirteitä joita voi kuvitella alueelle liittyvän. Jotakin on kuitenkin jäänyt, nimittäin murre joka pulpahtaa pintaan sisaruksia tavatessa. Se on yksi hassu juttu kun muuten puhumme normaalia kirjakieltä. Hyötyliikunta, marjastaminen, sienestäminen ja kalastaminen ovat luontevasti kuuluneet omaan aikuiselämään, sillä se karjalainen sanonta jota mummoni viljeli -vie mennessäs tuo tullessas on istunut hyvin. Laiskana ei saanut kädet sylissä olla.

Vierailija kirjoitti:

Haaskoja, hyvin haaskoja ja kovia ovat haastammaan.

Tiällä kyllä huastettaan. Jätetään nuo haastamiset ja haaskuutukset savolaisille, hyö varmaan osovaa ne paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on kaunis ja monipuolinen, samoin ihmisten mielenmaisema.

Helevetin tylsää ja tasaista ja tikkuista mäntykangasta silmänkantamattomiin Jsuun seudulla. Samanlaisia myös ihmiset.

 Kauempana  Lieksassa sitten ne the vaaramaisemat.  Jotka täynnä karhuja ja susia 

Et sitten liene käynytkään Joensuusta itään päin olevilla kylillä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyvät hakemassa pensansa Putininmaasta ja vaimonsa myös.

Vain pensa, vain pensa. Isänmaallisempaa väkeä et takuulla Suomesta löydä.

Itse asiassa Pohjois-Karjala ja Joensuu ovat tilastoykkösiä aasialaisten vaimon tuonnissa. Tästä löytyy tilasto.

 

Miten isänmaallisuus siihen liittyy?

Pitääkö Pohjois-Karjalan syrjäkylällä asuvan miehen olla yksin koko ikänsä jos hän ei kelpaa tai kelpuuta niitä harvoja alueelle jääneitä kantisnaisia. Rakastaako omaa maataan vähemmän jos vaimona on joku pingpong joka rymyää miehensä kanssa metsissä ja soilla marjankeruussa, leipoo karjalanpiirakat ja pitää pirtin ja sängyn lämpimänä?

 

En pidä geeniperimän vaihtoa kovin isänmaallisena.

En tiedä muusta, mutta kyllä Pohjois-Karjalassa on hienot maisemat. 

Lieksa mainittu. Entä Nurmes, eikö se ole ihan pohjois-karjalan sydän.

Vieraanvaraisia ja puheliaita. maanläheisiä ja nauravaisia. Huonona puolena olen havainnut, että ovat usein tosi kateellisia ja puhuvat pahaa selän takana.