Lue keskustelun säännöt.
Millaisia Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat?
21.12.2023 |
Millaisia Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat? Kertokaapa kuka tietää?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juukalainen mummini oli ahkera, perfektionisti, siivousintoilija, puhelias, vieraanvarainen, hyvä myymään, hauska, supliikkimummi, kurinpitäjä ... Siinä olikin tekemistä, kun olen Etelä-Pohjanmaalta, josta isän puolelta suku. Hyvä hybridi siis
Juu mun isän puoli on Juuasta ja olen superpuhelias ihminen.
Mikä sukunimi? Mummi oli Tanskanen
Ok. Ollaan ehkä samaa sukua.
Juuan Taalasmaalta.
Ok. Mummi (s. 1912) oli Polvijärven tien läheltä Tanskasia. Joku vaara siinä paikan nimessä oli, mutta en muista mikä 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryccän läheisyys näkyy.
Kyseessä on on/off suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mutkattomia, rentoja ja iloisia.
Vastakohta pohjanmaalle.
Opiskelin Joensuussa (en ollut alunperin sieltä kotoisin) ja muutin myöhemmin Pohjanmaalle. Surukseni jouduin luopumaan vieraille ihmisille jutustelusta esim. bussipysäkillä tai irtokarkkihyllyllä tai vastaavissa tilanteissa, johon olin Joensuussa oppinut. Vieläkin harmittaa, kun tekisi mieli vaihtaa ajatuksia tai jakaa jokin tapahtuma siinä toisen kanssa, mutta ei viitsi, kun säikäyttää vaan ja ihmiset siirtyvät epäluuloisina muutaman metrin kauemmas. :(
Ihmisiä on joka paikassa niin mukavia kuin ei niin mukaviakin. Mutta Suomen Karjalassa (rajan takana en ole käynyt) on jotakin taikaa. Vaikka tulis vastaan jokin ränsistynyt rakennus tms, niin silti siellä on taikaa. Tai ehkä just sen vuoksi, että siellä ei ole niin kauttaaltaan sliipattua kuin länsi-Suomessa? Perussiistiähän sielläkin on kuten Suomessa joka paikassa. En tiedä kokeeko kukaan muu samoin? Mikä se taika siellä on en osaa määrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutkattomia, rentoja ja iloisia.
Vastakohta pohjanmaalle.
Opiskelin Joensuussa (en ollut alunperin sieltä kotoisin) ja muutin myöhemmin Pohjanmaalle. Surukseni jouduin luopumaan vieraille ihmisille jutustelusta esim. bussipysäkillä tai irtokarkkihyllyllä tai vastaavissa tilanteissa, johon olin Joensuussa oppinut. Vieläkin harmittaa, kun tekisi mieli vaihtaa ajatuksia tai jakaa jokin tapahtuma siinä toisen kanssa, mutta ei viitsi, kun säikäyttää vaan ja ihmiset siirtyvät epäluuloisina muutaman metrin kauemmas. :(
Mutta sympaattista miten huomasit sen eron että jonkun kanssa voi puhua jonnin joutavasta ja niin se elämä menee.
Se on elämämme filosofiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juukalainen mummini oli ahkera, perfektionisti, siivousintoilija, puhelias, vieraanvarainen, hyvä myymään, hauska, supliikkimummi, kurinpitäjä ... Siinä olikin tekemistä, kun olen Etelä-Pohjanmaalta, josta isän puolelta suku. Hyvä hybridi siis
Juu mun isän puoli on Juuasta ja olen superpuhelias ihminen.
Mikä sukunimi? Mummi oli Tanskanen
Ok. Ollaan ehkä samaa sukua.
Juuan Taalasmaalta.
Ettei kuitenkin Paalasmaalta..?
Sieltä kyllä. Kirjoitin bussissa niin meni väärin.
Kirjoitetaan "pohjoiskarjalaiset".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä saa rupatella vaikka miten paljon ihmisten kanssa ja se yllättää aina miten ihan ventovieraatkin alkavat jutustelemaan vaikka ihan jonninjoutavastakin. Joensuussa asuva.
Ei sen erilaisempia kun suomalaiset yleensäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi heidän kanssaan on kommunikoida kuin täällä Uudenmaan alueella asuvien kanssa.
Sukua siellä Pohjois-Karjalassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muusta, mutta kyllä Pohjois-Karjalassa on hienot maisemat.
Kolin maisema kieltämättä on yksi Suomen parhaista. Mutta muuten Pohjois-Karjala on pitkälti sitä samaa vesakkoa ja lepikkoa mitä muukin Suomi Kuusamon korkeudelle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikseen ovat savolaistyyppiset, karjalaiset ja karjalanevakot. Näissäkin kolmessa luonteessa on suuria eroja keskenään. Rauhallisista vilkkaisiin ja levottomiin, vakaista vaihtelunhaluisiin, maltillisista herkkiin ja nopeast reagoiviin. Aivan kuten muuallakin rauhallisia talonpoikaissukuja, vilkkaampia kauppiassukuja, virkamiehistöä, luterilaisia ja ortodokseja, kuten Markku Pölösen "Karjalan kunnailla"-sarja kertoo. Matkailuyrittäjiä, muusikoita, yliopiston väkeä, siis aivan kaikenlaisia kuten muuallakin.
Kuten aiemmin on kerrottu, juttuseuraa saa lähes jokapuolella helposti. Varsinkin jos osoittautuu mukavaksi ihmiseksi, tutustuminen on helppoa. Tulijan ylimielisyys, tylyys, yrmeys, säälittely tai kummallisuuksiin keskittyminen ei tietysti luo otollisinta maaperää yhteistyölle, kuten ei missään muuallakaan eivätkä iänikuiset stereotypiat ja niiden viljely luo mukavaa ilmapiiriä välttämättä. Suuremmissa kaupungeissa elo on erilaista eikä sen ole tarkoituskaan olla samanlaista, siinähän se rikkaus juuri onkin.
Lapin lisäksi Suomen ankarimmat sää- ja eliolosuhteet. Muuten aivan samalla tavalla hyvin erilaisia ihmisiä kuin kaikkialla. Itä on vaikuttanut ja vaikuttaa hyvin suuresti uhkineen, ihmisineen, rajan yli liikkuvine eläimineen,(siksihän sudetkaan eivät ikinä kuole sukupuuttoon, aivan turha pelätä), sekä tauteineen, tauteja levittävine eläimineen ja muine riskeineen aivan kuten pohjoisempana ja eteläkarjalaisella alueella ja maisemassa.
Kaikkialla Suomessa suuremmissa kaupungeissa erikoiset hukkuvat helpommin massaan kuin pienemmissä kaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla.
Jo Pielisen ympäri kiertäessään huomaa eroja murteessa, sanonnoissa, huumorissa ja vitseissä. Leveämmät vokaalit, sanoilla leikittely, uuden hienon sanonnan keksiminen tai uusi vitsi houkuttaa monia kilpailuun, se on sitä "sanan rieskaa", herkuttelua lauseparsilla ja sanoilla, kuka osaa sanoa hauskimmin, mukavimmin, osuvimmin jotain uutta ja piristävää. Siitähän se juttu syntyy ja puhetta piisaa.
Varkaita ja puol venäläisiä kieroja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varkaita ja puol venäläisiä kieroja
Ja teitähän riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ahneita ja ilkeitä. Melkein kuin savolaiset.
No ainakin savolaiset on niin helvetin kieroa sakkia, että joutuvat piponkin laittamaan kiertämällä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on joka paikassa niin mukavia kuin ei niin mukaviakin. Mutta Suomen Karjalassa (rajan takana en ole käynyt) on jotakin taikaa. Vaikka tulis vastaan jokin ränsistynyt rakennus tms, niin silti siellä on taikaa. Tai ehkä just sen vuoksi, että siellä ei ole niin kauttaaltaan sliipattua kuin länsi-Suomessa? Perussiistiähän sielläkin on kuten Suomessa joka paikassa. En tiedä kokeeko kukaan muu samoin? Mikä se taika siellä on en osaa määrittää.
Rajan toisella puolen on ainakin se taika, että siellä ei ole viemäriverkko, sähköverkko eikä muu läntinen hapatus haitoilla. Voi ottaa votkoo rauhassa ja paskoa "keittiönsä" nurkkaan manuaalisesti, ilman että kukaan tulee asiaa päivittelemään. Ja saa tuikkukuppeja töniä rauhassa kirjahyllyn laidasta toiseen, ilman ett TE-toimisto painostaa joka välissä.
Puheliaita ovat eivätkä liian totisia. Töitäkin tehdään hymy huulessa eikä naama irvessä kuten esim. Pirkanmaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muusta, mutta kyllä Pohjois-Karjalassa on hienot maisemat.
Kolin maisema kieltämättä on yksi Suomen parhaista. Mutta muuten Pohjois-Karjala on pitkälti sitä samaa vesakkoa ja lepikkoa mitä muukin Suomi Kuusamon korkeudelle asti.
Ei oo. Maisemat ovat heti paljon kiinnostavammat kun ihan joka puolella on järviä. Järvi-Suomi on tämän takia lempi-maisema-alueeni Suomessa
Laiskoja ovat.