Unettomuus saa minut välillä kirjaimellisesti raivon partaalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voih. Kyllä me tiedetään (no jotkut ei, mutta useat tietää).

Itse en varmaan eläisi ilman unilääkettä. Olen ollut lapsesta asti uniongelmainen, yläasteella ja ammattikoulussa se räjähti käsiin, mutta eihän tuon ikäistä oteta vakavasti. Jäi sit se ammattiin suorittamatta kun EN VAAN NUKKUNUT!!

Et sanonut oletko hakenut apua tuohon vai onko kaikki mahdollinen kokeiltu?

Miten pitkät unet saat lääkkeillä? Eikö unilääkkeet juuri haittaa unen laatua, jopa niin että uni voi olla lähes yhtä surkeaa kuin unettomuus? Nukahtamislääkkeet voi auttaa nukahtamaan, mutta uni voi jäädä muutamaan tuntiin, jos herää kesken.

Haittaaminen on pelkkää harhaanjojtamista. Noista lääkkeistä ei saa sanoa mitään positivista ja siksi se elää jokaisen typerämmän suussa automaattisena faktana. 

Toisilla voi haitata ja toisilla ei. 

Uni ei voi olla lähes yhtä surkeaa kuin unettomuus. Nisäkkäiden on nukuttava. Jokainen minuutti unta laskee elimistön ja mielen romahtamisen riskiä. 

Sama kuin sanoisi, että jos juo pelkästään kahvia, se on lähes sama kuin ei joisi ollenkaan koska kahvi on diureetti. Oikeasti janoiset tietävät tämän paskanjauhannaksi. 

Keskustelu on näköjään räjähtänyt käsiin kaikessa hiljaisuudessa. 

En ole koskaan kokeillut lääkkeitä, nyt minulla on ekaa kertaa resepti johonkin lääkkeeseen ja aion kokeilla sitä jossain vaiheessa. Melatoniinia olen kokeillut monta kertaa, myös vahvinta. Joskus auttaa, joskus ei.

Töiden aikana nukkuminen on lähes mahdotonta. Samoin kun asunnossa on lemmikki, joka mesoaa vähän väliä. Onneksi se on vain käymässä. Ei minulla pysyisi pää kasassa oman lemmikin kanssa enää. Ei ainakaan nyt. Koko ajan varautuu siihen, että kohta se ulvominen ja elämöinti alkaa taas, ja on vaikeaa nukahtaa.

Oli kyllä hermot riekaleina silloin, kun tämän ketjun aloitin. Nytkin väsyttää, mutta ainakaan ei tarvitse mennä töihin.

Kroonisesta uupumuksesta on tullut niin... noh... loputon kierre, ettei sitä enää edes huomaa kuinka hem-metin poikki on, kunnes sitten kerran nukkuu 8 tuntia ja virtaa riittää vaikka ja mihin. Silloin sitä havahtuu, että monet työskentelevät tällaisessa olotilassa. Levänneenä, samaan aikaan kun minä olen saanut unta ehkä kolme tuntia ja yritän jaksaa samalla energialla kuin se, joka sai taas nukuttua tarvitsemansa määrän eikä tiedä tuon taivaallista unettomuudesta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hoidatte oiretta vahvoilla lääkkeillä. Mikä on unettomuuden syy? Se pitäisi selvittää ensin, muuten lääkintä on pelkkää puoskarointia.

Minulla syy on stressi. Stressaan sitä, että tarvitsen 8 h unta jaksaakseni. 7 tuntiakaan ei riitä. Se on se tasan 8 tuntia, olen huomannut sen monta, monta kertaa. Stressaan sitä, että saadakseni nukutuksi 8 h, minun täytyisi nukahtaa luonnottoman aikaisin. Stressaan sitä, että minun täytyy jättää kaikki kiva kesken illalla ja alkaa väkisin "nukkumaan", vain todetakseni etten nukahda. Stressaan sitä, että minun on pakko herätä tiettyyn aikaan aamulla. En voi nukkua edes tuntia pidempään, vaikka kuinka väsyttäisi. On pakko vain alkaa toimimaan, vaikka energiaa ei vain ole. Stressaan huonoa ilmapiiriä töissä (jos sellainen on.) Stressaan mahdollista myöhästymistä, siitä seuraavia puhutteluja ja muita seuraamuksia, pommiin nukkumista, stressaan yleistä jaksamista. Työ aiheuttaa minulle valtavan määrän stressiä. Joka ikinen kerta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen väsynyt niin en kyllä edes jaksaisi raivota. Raivoaminen vaatii paljon enemmän energiaa kuin tyynenä oleminen.

Minä en ole väsynyt. Olen uupunut. Hienoa vähättelyä taas sellaiselta, joka ei tajua tästä olotilasta tuon taivaallista. 

Ap