Yliopiston ryhmätyöt..

Se kuule valmistaa sua siihen työelämään. Sitä se on. Valitettavasti.

No itse tulin yliopistoon oppimaan, tätä en kyllä laske opiksi.. 

Mikä vuosi on menossa? Ryhmätyöt kyllä vähenevät ajan mittaan, tai ainakin tulee useammin vaihtoehto tehdä asiat itsekseenkin.

Kasvatustiede on köykäisimpiä yliopistossa opiskeltavia tieteenaloja. Luokanopettajien valintaperusteetkin suosivat lähinnä urheiluopiston ja teatterikerhon priimuksia, joten ei ihme, että kimpassa leikitään vielä perusopintojen jälkeenkin.

Ole sitkeä ja siedä se, mitä et voi välttää.

Hyvä aloitus, joka ehkä vähän yllättää, mutta ei sitten kuitenkaan. Luulisi tulevien alakoulunopettajien olevan edes kilttejä, mutta että eivät edes sitä, on ihmeellistä. Yliopistossa yleensä käyttäydytään ihmisiksi eli aikuisiksi edes aluksi. Vaihda alaa, äkkiä.

Valitettavasti ryhmätyöt ovat nykyään normi kaikilla opintoasteilla. Niele kiukkusi ja tee vähimmäismäärä töitä, näin mielenterveytesi pysyy kasassa.

Ap, kun olet sitä mieltä, että osa porukasta on tieteestä aivan pihalla, niin kuunteletko sinä silti heitä? vai oletatko vaan, että heidän todennäköisesti aivan sama kokemus sinusta on automaattisesti väärä ja sinun oikea, joten heidän pitäisi kuunnella sinua?

Homman ydin on ehkä siinä, että et dinä työelämässäkään voi valita, kenen kanssa teet yhteistyötä, vaan tiimityöstä on osattava tehdä tomivaa myös niiden lusmujen ja eri lailla ajattelevien tyhmien kanssa.

Miten tämä sitten tapahtuu? No siten, että ensin sovitaan yhdessä tavoitteista ja sitten parhaasta tavasta toteuttaa ne. Sitten aletaan töihin. Lopuksi raportoidaan paitsi tulokset, myös se, mikä on ollut kunkin ryhmäläisen osuus niiden saavuttamisessa. Tämä täytyy tietysti tehdä suhteellisen rehellisesti, jotta siitä on mitään hyötyä.

Itsellä oli opintojen loppumetreillä kaameita kokemuksia ryhmätöistä, kun kaikki luennoitsijat yrittivät minimoida oman työmääränsä niillä. Joka kurssilla ryhmätyö, ja kun kaikilla osallisilla oli erilainen "lukujärjestys" (ts. suoritettiin eri kursseja, joissa oli läsnäolopakkoa yms.) oli suhteellisen haasteellista löytää aikaa yhteiseen JA omaan työskentelyyn.

Joku luennoitsija sössötteli perusteeksi ryhmätöiden teettämiselle tuota samaa, että työelämässä joudutte toimimaan näin. Noh, ikinä en ole joutunut. Työnantajan etu kun on se, että hommat valmistuvat, niin kyllä se yhteinen työaika ja -tila on varattu ihan siltä puolelta. Ja jos joku tai jokin on tökkinyt, niin siitä ei ole tehty minun henkilökohtaista ongelmaani, vaan on selvää, että työnantaja vastaa ratkaisuista.

Ei ole ikävä noita aikoja.

Tieteellisyys ei ole mielipide-asia.. 

Ja edelliselle, etkö sisäistänyt viestiä vai kirjoitteletko mitä sattuu? Pointti meni ainakin sinulta nyt ohi.. 

Siis nro 6:lle äskeinen viesti.. 

Minä tein itsenäisesti tehtäviä, koska mulla oli lapsia, joita mulla oli kiire hakemaan ja sitten vietin heidän kanssaan illat. Yhteisten aikojen sopimisesta ei siis tullut mitään. 

Lusmuryhmäläisistä suivaantuneena tajusin laskea omaa rimaa ja antaa ryhmätöille tasan saman verran omaa aikaa ja jaksamista kuin mitä muut ryhmäläiset antoivat. Jos joku ei tehnyt mitään, ilmoitin kurssin vetäjälle asiasta ja palautuksista dropattiin kyseisen opiskelijan nimi. Yleensä sieltä kuitenkin joku kolmonen napsahti niin eipä sinällään vaikuttanu mihinkään, mutta omasta mielestä täyttä paskaa on tuutattu palautuskansioon lukemattomat kerrat. Yliopisto oli kivaa :D

Noi ryhmätyöt pitäisi lopettaa heti! Ihan pas kaa, että pakotetaan "opiskelemaan" joidenkin tulevien koulupudokkaiden kanssa, eikä saa keskittyä omiin opintoihin. Ja siihen OPPIMISEEN. 

Vierailija kirjoitti:

Se kuule valmistaa sua siihen työelämään. Sitä se on. Valitettavasti.

Ei pidä paikkaansa. Töissä teet hommia ihmisten kanssa, jotka on valittu varta vasten omaan positioonsa, ja joilta löytyy asiantuntemusta. Hommat sujuu huomattavasti helpommin kuin yliopiston lastentarhalaisten kanssa. 

Toiset ovat etuoikutetussa asemassa ryhmätöissä. Heiltä voisi arvosanaa rokottaa tai edellyttää tekemään muita enemmän.