Lue keskustelun säännöt.
Puolet minusta, tv - sarja
Onpa hyvä sarja.
toivottavasti hälventäisi pelkoja DNA testejä kohtaan.
Kummastutti miksi ihmiset eivät halua testiä jo ihan uteliaisuuttaan mistä päin suomea tai muualta ovat kotoisin.
Selvästi ohjelman eräs testistä kieltäytyjä pelkäsi valtavasti. Ei tainnut olla omat asiat ihan putipuhtaana, koska laittoi vielä tekstarin älä ota ikinä yhteyttä. Todella tylyä käytöstä .
Vaikenemisen kulttuuri pesii syvällä, mitä ne ihmiset häpeää.
Itse olen testannut ja eipä sieltä mitään ihmeellistä löytynyt. Ei ollut edes sitä Amerikan tätiä..
Itselleni testi oli aikalailla viihdettä ja uteliaisuutta , mutta jos tekisin testin lapselleni, olisiko se oikein ? Varsinkin kun tiedän, että hänen isän puoleinen isoisä on tuntematon.
suosittelen katsomaan 10+
https://areena.yle.fi/1-66874402
Katso lähetysajat : Puolet Minusta - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1122)
Heti ekasta jaksosta näki että JP on homo. Puhui ensin neutraalisti avopuolisosta, sitten lipsautti jopa nimen Timo. JPon ammatiltaan floristi 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä neuvoa? Äidin äidin suvusta ei juurikaan ole tietoa, mikä olisi paras testi? My Heritage? Vai joku muu?
Nyt en hae sukulaisia tai isiä vaan sitä, mistäpäin Suomea suku on.
Itse olen 70-vuotias, osaanko tulkita testin tulokset?
Eiköhän sinne tule ihan nimet näkyviin ainakin.
Samoin maantieteelliset alueet missä on osumia.
Juuri näin. Toinen on homo ja toinen lesbo!
Ei tainnut olla elämäsi mies? 😂
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ymmärrän kyllä oikein hyvin heitä jotka ei testaukseen halua osallistua. Ulkopuolelta on helppo huudella että no mutkun mä haluan tietää kuka mun isä on, mutta se joka on lapsuudessaan joutunut sen kyseisen isän kaltoinkohtelemaksi, pahoinpitelemäksi, hyväksikäyttämäksi jne., on jo kertaalleen joutunut läpikäymään sen helvetin.
En oikein tajua tätä pointtia, mitä joutuu uudestaan käymään läpi jos antaa näytteen ja joku toinen saa selville oikean isänsä? Kuten ohjelmassa todettiin, myös lakiteitse ilman lähisukulaisen näytettä asian voi selvittää. Ihmisellä on oikein tietää, ketkä vanhemmat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon ja ymmärrän ettei tarvitse suostua. En ole missään vaiheessa väittänyt että tarvitsee.
Mutta kun sitä suostumisesta kieltäytymistä perusteltiin sillä ettei halua käydä läpi menneisyyttään. Eli peruste on asiaankuulumattoman ja suorastaan hölmö, kun kyse on pumpulipuikon pyöräyttämisestä nenässä eikä oman henkilöhistoriansa kertaamisesta. Ja kyllä kyllä, tiedän senkin ettei kieltäytymistään tarvitse perustella. Ja kun sitä ei tarvitse perustella, niin eikö olisi yksinkertaisempaa jättää kokonaan perustelematta eikä puhua höpöjä menneisyyden kertaamisedta, kun siitä ei ole edes kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ymmärrän kyllä oikein hyvin heitä jotka ei testaukseen halua osallistua. Ulkopuolelta on helppo huudella että no mutkun mä haluan tietää kuka mun isä on, mutta se joka on lapsuudessaan joutunut sen kyseisen isän kaltoinkohtelemaksi, pahoinpitelemäksi, hyväksikäyttämäksi jne., on jo kertaalleen joutunut läpikäymään sen helvetin.
En oikein tajua tätä pointtia, mitä joutuu uudestaan käymään läpi jos antaa näytteen ja joku toinen saa selville oikean isänsä? Kuten ohjelmassa todettiin, myös lakiteitse ilman lähisukulaisen näytettä asian voi selvittää. Ihmisellä on oikein tietää, ketkä vanhemmat ovat.
Kyllähän yleensä näytteen pyytäjällä on ajatus myös siitä, että saisi isästään tietää vähän muutakin kuin vain sen nimen. Onhan se täälläkin tullut moneen otteeseen selville. Ja ethän sinä tai se pyytäjä voi tietää millaisia haavoja tuollaisten asioiden esille ottaminen voi avata. On siis todella vähättelevää suhtautumista sinulta, kun et yhtään yritä edes ajatella asiaa muusta kuin tuosta omasta näkökulmastasi käsin.
Ja kun tieto on kerran mahdollista saada myös niitä tiedossa olevia jälkeläisiä häiritsemättä, niin turvautukoot sitten siihen konstiin. Ei siis pitäisi olla ongelma eikä mikään se kielteinen vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se helppoa arvostella taustaansa selvittäviä ihmisiä, jos itsellä on eheä perhe ja kaikki tieto. Tätä ketjua kun lukee, niin huomaa miten vähän ihmisillä on ymmärrystä ja empatiaa. Itsekkäitä ovat ne jotka eivät auta, jos toisella on näin isosta asiasta kysymys. Viittaan nyt JP. Joo, ei varmaan ole mitään velvollisuutta auttaa, mutta onko nyt ihmisiä muutenkaan velvollisuus auttaa sitten yhtään missään.
JP:n lähestymisyritykset olivat kankeita, mutta puheluiden ulkopuolella huomasi että kyseessä oli lämmin ja hyvä tyyppi, jolla ei ole ollut ihan helppoa.
Olen itsekin ollut tilanteessa jossa olen etsinyt isääni. DNA tosin oli varmistettu isyystestillä aikoinaan, mutta ei ollut ollut elämässäni ja koko suku minulle täysin vieras. Ymmärrän täysin että haluaa selvittää tällaiset asiat. Tämä on yksi osa sitä, miten ihminen rakentaa identiteettiään. Lapsella on oikeus tietää omat vanhempan
Joo, varmasti on tosi eheä esimerkiksi tuolla aiemmin mainittu perhe missä biologinen isä on käyttänyt hyväksi toista lastaan. Eiköhän kaikki haluaisi mieluummin elää ilman sitä kokemusta ja tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon ja ymmärrän ettei tarvitse suostua. En ole missään vaiheessa väittänyt että tarvitsee.
Mutta kun sitä suostumisesta kieltäytymistä perusteltiin sillä ettei halua käydä läpi menneisyyttään. Eli peruste on asiaankuulumattoman ja suorastaan hölmö, kun kyse on pumpulipuikon pyöräyttämisestä nenässä eikä oman henkilöhistoriansa kertaamisesta. Ja kyllä kyllä, tiedän senkin ettei kieltäytymistään tarvitse perustella. Ja kun sitä ei tarvitse perustella, niin eikö olisi yksinkertaisempaa jättää kokonaan perustelematta eikä puhua höpöjä menneisyyden kertaamisedta, kun siitä ei ole edes kyse?
Mistä sinä tiedät mistä kenellekin siinä asiassa on kyse? Ja jos joku haluaa täällä kertoa perustelunsa (mahdolliselle) kieltäytymiselle, niin se on aivan ok. Ja tuo edelle mainittukin peruste on aivan validi eikä mikään höpöjuttu, kuten itse väität. Sinähän et kenenkään perusteluja ole mikään arvioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.
Joo, eihän sinun tarvitse olla yhteydessä. Kummallinen asenne vain sinulla ja monella tässä ketjussa; ikäänkuin lapset olisivat syyllisiä omien vanhempiensa tekoihin.
Ihanko tosissaan ihmettelet ettei joku halua testiä tuossa tilanteessa?
Minä ihmettelen. Ei tuo sisarpuoli ole yhtään sen rikollisempi tai syyllisempi isänsä tekoihin kuin kyisenen kirjoittaja itsekään. Että jos pitää hyljeksiä ihan ketä tahansa ihmistä vanhemman rikoksen takia, niin silloinhan tuotakin ihmistä sisarineen pitäisi hyljeksiä.
Tai entä jos kyseinen kommentoija ei olisikaan koskaan elänyt sisarensa kanssa, vaan kuullut hänestä vasta myöhemmin, niin sittenkö hän myös kieltäytyisi koskaan olemasta yhteydessä, vaikka nyt suostuukin, koska sattuivat asumaan yhdessä lapsina? Eikö näiden sisarten pitäisi ajatella toisistaan ihan samalla tavalla, eli hyi, sinun isäsi on rikollinen?
Huvittavaa tuo testeihin painostavien jankutus. Löpölöpölöö. Kukaan ei ole teille mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se helppoa arvostella taustaansa selvittäviä ihmisiä, jos itsellä on eheä perhe ja kaikki tieto. Tätä ketjua kun lukee, niin huomaa miten vähän ihmisillä on ymmärrystä ja empatiaa. Itsekkäitä ovat ne jotka eivät auta, jos toisella on näin isosta asiasta kysymys. Viittaan nyt JP. Joo, ei varmaan ole mitään velvollisuutta auttaa, mutta onko nyt ihmisiä muutenkaan velvollisuus auttaa sitten yhtään missään.
JP:n lähestymisyritykset olivat kankeita, mutta puheluiden ulkopuolella huomasi että kyseessä oli lämmin ja hyvä tyyppi, jolla ei ole ollut ihan helppoa.
Olen itsekin ollut tilanteessa jossa olen etsinyt isääni. DNA tosin oli varmistettu isyystestillä aikoinaan, mutta ei ollut ollut elämässäni ja koko suku minulle täysin vieras. Ymmärrän täysin että haluaa selvittää tällaiset asiat. Tämä on yksi osa sitä, miten ihminen rakentaa identitee
Ei se ole yksinkertaisesti itsekkyyttä, jos ei halua sitä dna-näytettään antaa. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia perusteita ja syitä siellä takana, eikä heillä ole mitään velvollisuutta niitäkään lähteä avaamaan sille vieraalle. Sinä tässä et näytä osaavan ajatella asiaa yhtään muista näkökulmista kuin siitä omastasi ja sitä mitä sinä/testin pyytäjä haluaa, se on itsekkyyttä. Sinun kommenttisi huokuu itsekkyyttä.
Kaikkihan ovat vieraita, kunnes tutustuvat.
Vai olivatko sinun vanhempasi, isovanhempasi ja kaikki muutkin esivanhempasi lähisukulaisia samalta kylältä, kun kehenkään uuteen ei saa koskaan tutustua, vaan kaikki pitää tuntea syntymästä asti?
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tuo testeihin painostavien jankutus. Löpölöpölöö. Kukaan ei ole teille mitään velkaa.
Entä jos hyvä ystäväsi kertoisi saaneensa selville, että on isäsi avioton lapsi? Laittaisitko välit poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvusta paljastui tänä syksynä tieto ettei Isäni isä olekaan se joksi on luultu. Isälläni siis sukunimi joka ei hänellä kuuluisi olla samoin jälkeläisillä. Dna-testin teki yksi sisaruksistamme. Isä on ollut kuolleena kaksi vuotta joten ei tullut tietämään tätä. Ukkioletettuni kuollut jo kauan sitten. Dna-testit tulee paljastamaan paljon petollisia suhteita. Mummoni kaikki lapset eri isille tämä tiedetään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tuo testeihin painostavien jankutus. Löpölöpölöö. Kukaan ei ole teille mitään velkaa.
Entä jos hyvä ystäväsi kertoisi saaneensa selville, että on isäsi avioton lapsi? Laittaisitko välit poikki?
En tietenkään, mutta pitäisin edelleen vain ystävänä, en sisaruksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ollut tilanteessa jossa olen etsinyt isääni. DNA tosin oli varmistettu isyystestillä aikoinaan, mutta ei ollut ollut elämässäni ja koko suku minulle täysin vieras. Ymmärrän täysin että haluaa selvittää tällaiset asiat. Tämä
Ei se ole yksinkertaisesti itsekkyyttä, jos ei halua sitä dna-näytettään antaa. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia perusteita ja syitä siellä takana, eikä heillä ole mitään velvollisuutta niitäkään lähteä avaamaan sille vieraalle. Sinä tässä et näytä osaavan ajatella asiaa yhtään muista näkökulmista kuin siitä omastasi ja sitä mitä sinä/testin pyytäjä haluaa, se on itsekkyyttä. Sinun kommenttisi huokuu itsekkyyttä.
Kaikkihan ovat vieraita, kunnes tutustuvat.
Vai olivatko sinun vanhempasi, isovanhempasi ja kaikki muutkin esivanhempasi lähisukulaisia samalta kylältä, kun kehenkään uuteen ei saa koskaan tutustua, vaan kaikki pitää tuntea syntymästä asti?
En ymmärrä ajatuksen juoksuasi, mutta puhut nyt lapsellisesti ihan aiheen viesrasta, ja tuo vika kysymyksesi ei liity mitenkään mihinkään.
Mutta uskallan kyllä väittää, että todella harva dna-testin pyytäjä ensin hankkiutuu näiden testattavien elämään ja tutustuu heihin ennen sitä testin pyytämistä. Eli kyllä he ovat ventovieraita näille testattaville.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvusta paljastui tänä syksynä tieto ettei Isäni isä olekaan se joksi on luultu. Isälläni siis sukunimi joka ei hänellä kuuluisi olla samoin jälkeläisillä. Dna-testin teki yksi sisaruksistamme. Isä on ollut kuolleena kaksi vuotta joten ei tullut tietämään tätä. Ukkioletettuni kuollut jo kauan sitten. Dna-testit tulee paljastamaan paljon petollisia suhteita. Mummoni kaikki lapset eri isille tämä tiedetään nyt.
Millä tavalla ei kuuluisi olla? Sukunimi määräytyy aina juridisin perustein, ei pelkän biologian mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.
Joo, eihän sinun tarvitse olla yhteydessä. Kummallinen asenne vain sinulla ja monella tässä ketjussa; ikäänkuin lapset olisivat syyllisiä omien vanhempiensa tekoihin.
Ihanko tosissaan ihmettelet ettei joku halua testiä tuossa tilanteessa?
Minä ihmettelen. Ei tuo sisarpuoli ole yhtään sen rikollisempi tai syyllisempi isänsä tekoihin kuin kyisenen kirjoittaja itsekään. Että jos pitää hyljeksiä ihan ketä tahansa ihmistä vanhemman rikoksen takia, niin silloinhan tuotakin ihmistä sisarineen pitäisi hyljeksiä.
Tai entä jos kyseinen kommentoija ei olisikaan koskaan elänyt sisarensa kanssa, vaan kuullut hänestä vasta myöhemmin, niin sittenkö hän myös kieltäytyisi koskaan olemasta yhteydessä, vaikka nyt suostuukin, koska sattuivat asumaan yhdessä lapsina? Eikö näiden sisarten pitäisi ajatella toisistaan ihan samalla tavalla, eli hyi, sinun isäsi on rikollinen?
Siinähän sitten ihmettelet.
Eikä tuossa ketään hyljeksitä. Kyseisen henkilöt eivät vain halua suostua dna-testiin. Se on heidän asiansa eikä asian taustat kuulu muille.
Selkeästi ihmiset ei käsitä mitä sen taustalla voi olla ettei halua osallistua testiin. Isyys ja vanhemmuus on paljon muutakin kuin pelkkää biologiaa, vaikka jotkut biologisia vanhempiaan etsivät muuta kuvittelisikin.
Biologinen isäni tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni kun olin teini. Yritti myös vastustaa esimerkiksi sitä että isäni adoptoi minut, mutta onneksi oikeus katsoi että adoptio on parasta siinä tilanteessa. Kun on aikoinaan jo tehnyt sen henkisen työn mikä kaikkeen tuohon tapahtumaan liittyy ja selvinnyt elämässä eteenpäin, niin asiaan ei kyllä ole mitään syytä tai halua tai palata uudestaan millään tavalla. Ei edes sen vuoksi vaikka kyseinen henkilö olisi vielä myöhemmin mennyt lisääntymään ja sen seuraus olisi kiinnostunut selvittämään biologista isäänsä.
Niinhän ne perivät, mutta perinnöstä voi aina luopua ja on syytäkin jos on vain sen tiedon biologisesta isänstään perässä. Ei sen puoleen, en kyllä ymmärrä mikä sen tietämisessä niin autuaaksi tekee. Minut on adoptoitu vauvana ja tiedän kyllä tämän siittäjän nimen, mutta minulla ei ole ollut ikinä tarvetta tietää mitään roikaleesta joka jätti raskaana olevan naisen ja häipyi. Ainoa missä biologia oikeastaan ikinä tulee esiin on lääkärissäkäynti, jos kysytän onko suvussa ollut sitä tai tätä. Sairauden voi kuitenkin saada vaikkei ole altistusta geeneissä ja voi olla saamatta vaikka on. Suurin osa ihmisetsä on kuitenkin muuta kuin biologiaa, se on kasvatuksen ja ympäristön tuotetta enemmän kuin perimän. Kun on ollut hyvä elämä, hyvät vanhemmat ja suku ei ole tarvetta mennä televisoon kertomaan kuinka ihmeellistä onkaan tavata joku kummin kaiman serkku jossain parkkipaikalla.
Muuten tässä tuli viime vuonna femmalta vastaava ohjelmasarja Ruotsista. Se oli huomattavasti parempi, tiiviimpi, ei niin paljon tyhjäkäyntiä kaiken maailman iskelmien kuuntelusta feikatuilta taksimatkoilta, jossa se nainen (äiti?) näyttää tosi halvalta vampilta. Yksi jakso riitti minulle, aikaansa voi käyttää paremminkin.