Puolet minusta, tv - sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa teinityttö seurusteli ja oli silleen tietämättään velipuolensa kanssa. Vasta kun velipuoli kuoli onnettomuudessa, kävi pojan äiti repimässä miehen suunnilleen niskaperseotteella hautajaisiin, joihin teinityttö oli jo muutenkin osallistumassa. Ei tajunnut aluksi asianlaitaa, mutta joku seurustelusuhteesta tietämätön vanhempi nainen totesi että jos edesmenneen äidillä olisi ollut enemmän aikaa ja vähemmän työkaluja niin puolella kaupunginosan miehistä olisi lapsi naisen kanssa jos miestä väkevämpi maistui. Ja siihen miestä väkevämmästä johtuvaan se velipuolikin tavallaan menehtyi.

Mää en ymmärrä kuka oli mies jonka pojan (siis velipojan äiti)? kävi repimässä hautajaisiin🤔

Teinitytön ja kuolleen yhteinen isä. Isä oli aiemmin Suomessa miespuolinen, tässä tapauksessa teki pojan syrjähyppynä eikä ilmeisesti ole sekaantunut mitenkään siihen että omatekoiset lapset seurustelevat intiimisti keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on ihan suomalaistaustaisia adoptoituja, jotka ei tiedä omasta biologisesta taustastaan yhtään mitään. Eräskin nainen (oli juttu TV:ssä monta vuotta sitten) selvitteli äitinsä kuoltua tämän papereita ja löysi lääkärinpapereita joista selvisi että äidille oli tehty kohdunpoisto pari vuotta ennen päähenkilön syntymää. Mitään tietoa naisesta ei löytynyt ajalta ennen kuin hän tuli vanhempiensa (siis adoptiovanhempiensa) luo asumaan parivuotiaana.

Jos adoptio on kotimaassa tapahtunut, on vähintään biologisen äidin tiedot kyllä olemassa. Todennäköisesti Pelastakaa Lapset ry on hoitanut adoption ja heillä on myös asiakirjat. Oma asia on se, haluaako niitä selvittää.

Nainen yritti selvittää mutta kukaan ei tiennyt mitään. Tiedän useita tapauksia joissa adoptoitujen papereita "hukkui" kun

Ne ei ne tiedot mihinkään häviä, kun näkyy jo virkatodistuksessakin, jos adoptio on vanhan lain ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ensimmäisen jakson. Vastaava ohjelma oli muutama vuosi sitten mainoskanavalla, jolloin mm. Pete Parkkonen oli mukana ja löysi sukulaisia Karibialta. DNA-testaukset tehdään kaupallisen toimijoiden toimesta, eivätkä he kerro, miten käyttävät saamiaan tietoja. Tässä ohjelmassa häiritsi se, että näytettiin 1970-luvun tanssilavoja, autoja ja keskioluen juomista. Ikäänkuin vain näissä lavasteissa olisi syntynyt ei-toivottuja lapsia, jotka annettiin adoptioon. Yhtä hyvin kyseessä voi olla kaupunkilaiset nuoret, jotka rock-festareilla tapasivat ja erosivat ja kun raskaaksi tullut hyvän perheen abiturienttitytär ei voinut synnyttää aviotonta lasta, niin asia hoidettiin siististi ja salaa yksityissairaalassa.

Tämä nainen oli noin kolmekymppinen, kun sai kaksi adoptioon annettua lastaan. Ja hänellä oli alkoholiongelmia. Vaikka nuo toistuvat autokaljoittelukohtaukset oli kyllä minustakin turhat. 

Etnisyys kiinnostaisi, mutta tod.näk.tuollaisen testin tekeminen tuo elämään ylläri-ihmisiä joista on kivaa olla serkunkumminkaima ja ihan tarpeeksi on ollut tekemistä näissä jo olemassaolevissa sukulaisissa. Lisäksi vielä kaikkien sometilien stalkkaus ym. Uh, ei kiitos. 

Oli tosi ikävää kun tämä ratkaiseva henkilö kieltäytyi antamasta testiä ja lisäksi koko sen puolen suku lakkasi vastaamasta, mullekin tuli mieleen että varmaankin yhdessä sovittu juttu. Varmasti joku pelko taustalla tms mutta mitä siitä enää voisi koitua kun se isäehdokaskin oli jo siinä vaiheessa menehtynyt? Ihan kamalaa varmasti tälle JP:lle jäädä edelleen vaille vastauksia ja joutua lisäksi pahasti epätietoisuuteen senkin suhteen että miksi kaikki lakkasivat vastaamasta. Eihän sitä tarvitse alkaa sen kummemmin kaveeraamaan, luulisin että pelkkä tieto olisi riittänyt. 

Se toinen tarina oli onneksi ihana, tosi lämmin vastaanotto ja ihanat ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Minä suostuisin sen takia, että nämä saisivat varmuuden asiasta ja sitä kautta ehkä tietynlaisen rauhan. Varmasti ovat elämässään vähintään jonkin verran kärsineet asiasta (juurettomuudesta), jos ihan kyselemään asti ovat päätyneet. Ei olisi minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko teki DNA-testin. Siitä paljastui että ollaan isoäidin puolelta sukua erittäin oudolle alkoholistiperheelle jonka lapset oli jo yläasteiässä poliisin tuttuja.

Ne lapset oli myös mun ja siskon tuttuja koska olimme samassa koulussa. 

Harmi että tiedän tämän. Olisin halunnut olla täysin tietämätön.

Todennäköisesti tuon sukulaisuuden olisi voinut kertoa ilman geenitestiäkin jos olette samalta paikkakunnalta. Sukututkijana on aina hämmästyttänyt se ettei ihmiset yleensä tiedä suvustaan mitään. Isovanhemmat ja ehkä heidän vanhempansa etunimeltä mutta siinä se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Minä suostuisin sen takia, että nämä saisivat varmuuden asiasta ja sitä kautta ehkä tietynlaisen rauhan. Varmasti ovat elämässään vähintään jonkin verran kärsineet asiasta (juurettomuudesta), jos ihan kyselemään asti ovat päätyneet. Ei olisi minulta pois.

Et voi sanoa kun et ole ollut itse siinä tilanteessa. Helppohan se on huudella että minä kyllä suostuisin, kun ei koskaan tarvitse eikä ole joutunut esimerkiksi pelkäämään tätä biologista vanhempaa josta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosi ikävää kun tämä ratkaiseva henkilö kieltäytyi antamasta testiä ja lisäksi koko sen puolen suku lakkasi vastaamasta, mullekin tuli mieleen että varmaankin yhdessä sovittu juttu. Varmasti joku pelko taustalla tms mutta mitä siitä enää voisi koitua kun se isäehdokaskin oli jo siinä vaiheessa menehtynyt? Ihan kamalaa varmasti tälle JP:lle jäädä edelleen vaille vastauksia ja joutua lisäksi pahasti epätietoisuuteen senkin suhteen että miksi kaikki lakkasivat vastaamasta. Eihän sitä tarvitse alkaa sen kummemmin kaveeraamaan, luulisin että pelkkä tieto olisi riittänyt. 

Se toinen tarina oli onneksi ihana, tosi lämmin vastaanotto ja ihanat ihmiset. 

JP n taustan salaperäisyys vain lisäsi uteliaisuutta. Toisin kuin siskonsa, hänen tarinasa olisiinä, hyvinkin tavallinen . Ei mitään kummempaa.

JP stä voisi tehdä uuden jakson mitä kammottovuuksia löytyi, kun kaikki olivat outouksia.

Vierailija kirjoitti:

JP n taustan salaperäisyys vain lisäsi uteliaisuutta. Toisin kuin siskonsa, hänen tarinasa olisiinä, hyvinkin tavallinen . Ei mitään kummempaa.

JP stä voisi tehdä uuden jakson mitä kammottovuuksia...

Tai sitten JP:n oletettua velipuolta ei vaan yhtään kiinnostanut uusi sukulainen missään mielessä. Syyt eivöt tarvitse olla niin dramaattisia, pelkkä harmitus isän mahdollisista sekoiluista riittää. Hyvin todennäköisesti JP on saanut alkunsa vastaavasta yhden illan jutusta kuin siskonsakin. 

Vierailija kirjoitti:

Karmean kuuloinen ohjelma. Ihan puistattaa. Ikinä en tollaseen testiin menis. Älköön kukaan ottako minuun tällaisessa asiassa yhteyttä! Ei kirjeitse, ei puhelimella, ei tulemalla ovelle tms.

Ihan mielenkiinnosta, miksi jäin jyrkkä asenne asiaan? Toki sulla on oikeus kieltäytyä jos näin kävisi ei sillä. 

Itse tiedän että tuolla jossain on isän jäljiltä lehtolapsi sisarpuolia parikin, ja en kaavaile mitään ihkua sukulaisuussuhdetta heidän kanssaan jos haluavat joskus testin. Ei se testi sitä tarkoita. Mutta miksi haudata pää pensaaseen? Mitä ihmiset oikein pelkää tässä? Koitan vaan ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Minä suostuisin sen takia, että nämä saisivat varmuuden asiasta ja sitä kautta ehkä tietynlaisen rauhan. Varmasti ovat elämässään vähintään jonkin verran kärsineet asiasta (juurettomuudesta), jos ihan kyselemään asti ovat päätyneet. Ei olisi minulta pois.

Et voi sanoa kun et ole ollut itse siinä tilanteessa. Helppohan se on huudella että minä kyllä suostuisin, kun ei koskaan tarvitse eikä ole

Meni vähän metsään, itse asiassa kaksikin sisarpuolta + toisen näistä äiti on ottanut yhteyttä mesen kautta minuun isän kuoleman jälkeen. Ei tosin olla tehty testejä ja tuskin tehdään. Toisen kanssa jopa soitellaan välillä, ja olemme suunnitelleet tapaamista.

Ja jouduin kyllä isääni pelkäämään, minut huostaanotettiin lapsena kun ei heistä vanhemmiksi ollut (minua ei adoptoitu vaan jäin lasten/turvakotiin josta kävin koulussa ym). Mutta kuitenkin asuttiin samalla kylällä ja välit vanhempiin säilyi jonkinlaisena. Edelleen pidän äitiin yhteyttä silloin tällöin. 

Olipa tosi hyvä sarja. Katoin lähes putkeen kaikki jaksot. Hyvät kuvitukset ja musiikki vielä asian lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Minä suostuisin sen takia, että nämä saisivat varmuuden asiasta ja sitä kautta ehkä tietynlaisen rauhan. Varmasti ovat elämässään vähintään jonkin verran kärsineet asiasta (juurettomuudesta), jos ihan kyselemään asti ovat päätyneet. Ei olisi minulta pois.

Et voi sanoa kun et ole ollut itse siinä tilanteessa. Helppohan se on huudella että minä k

Meni vähän metsään, itse asiassa kaksikin sisarpuolta + toisen näistä äiti on ottanut yhteyttä mesen kautta minuun isän kuoleman jälkeen. Ei tosin olla tehty testejä ja tuskin tehdään. Toisen kanssa jopa soitellaan välillä, ja olemme suunnitelleet tapaamista.

Ja jouduin kyllä isääni pelkäämään, minut huostaanotettiin lapsena kun ei heistä vanhemmiksi ollut (minua ei adoptoitu vaan jäin lasten/turvakotiin josta kävin koulussa ym). Mutta kuitenkin asuttiin samalla kylällä ja välit vanhempiin säilyi jonkinlaisena. Edelleen pidän äitiin yhteyttä silloin tällöin. 

Se on sinun valintasi. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää että muut valitsevat eri tavalla kuin sinä.

Kyllä sille biologista vanhempaansa etsivälle voi kertoa ihan suoraan mikä mulkku se vanhempansa on ollut, jos niin on. En ymmärrä näitä kommentteja täällä joissa välteltäisiin yhteydenottajaa, koska vanhempi on ollut ikävä ihminen.

Katsoin ensimmäisen osan, oli mielestäni niin huono että en katsonut enempää. Pettymys. 

Luin aikoinaan kirjan , Kenen lapsi ja siitä jäi mieleen se, miten tärkeää on ihmiselle tietää taustansa ja juurensa. Oli sitten au- lapsina syntyneitä tai adoptoituja mutta se, keitä ovat vanhempani tai isä jne. Moni totesi kun oli edes sen yhden kerran saanut tavata isän/ äitinsä ja nyt on viimeinenkin palikka paikallaan. Sama tunne heilläkin, joiden vanhempi oli ns rappiolla tms mutta silti oli mielenrauhansa vuoksi hyvä selvittää ja tavata. En ole vielä katsonut tv ohjelmaa aiheesta, mutta katson.

Itse sain sattuman kautta selville biologisen äitini, joka oli hylännyt minut ollessani pieni vauva. Hän ei halua ottaa mitään yhteyttä, ei tavata tai edes jutella puhelimessa. Kun juttelin hänen sukulaistensa kanssa, sain häneltä jonkin ajan kuluttua viestin, jossa hän kehotti minua lopettamaan hänen asioidensa kaivelun. Tällaiseen toimintaan hänellä on toki täysi oikeus, mutta ihmetyttää, että mitä hän pelkää? Reilusti eläkeikäinen ihminen kuitenkin kyseessä jo. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kieltäytyä aina kun joku tuntematon lähestyy ja kyselee DNA-testausta. Ajatelkaa tällöin myös sukulaisianne tai lapsianne. 

Tuo asenne on nykyaikana kyllä hyvin vanhakantaista. Ihmettelen vaan. Itselle olisi mielenkiintoista saada uusia sukulaisia jos tuollaisen kautta löytyisi. Teemalta olen seurannut norjalaista/ ruotsalaista sarjaa, Kadonneet perijät tai Tuntematon perillinen  jossa jäljittävät perijöitä edesmenneen jälkeen, kun ei ole tuoreeltaan löytynyt lähisukua. Mitään tosi suuria perintöjä on ollut harvoin ja usein jakajia löytyi lukuisia. Erittäin kiintoisa sarja monessa mielessä. Ainakin se tuli esille, miten kaikki suhtautuivat luonnollisesti ja ilahtuneesti sukuun, josta eivät olleet tietoisia ja jatkoivat yhteydenpitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Luin aikoinaan kirjan , Kenen lapsi ja siitä jäi mieleen se, miten tärkeää on ihmiselle tietää taustansa ja juurensa. Oli sitten au- lapsina syntyneitä tai adoptoituja mutta se, keitä ovat vanhempani tai isä jne. Moni totesi kun oli edes sen yhden kerran saanut tavata isän/ äitinsä ja nyt on viimeinenkin palikka paikallaan. Sama tunne heilläkin, joiden vanhempi oli ns rappiolla tms mutta silti oli mielenrauhansa vuoksi hyvä selvittää ja tavata. En ole vielä katsonut tv ohjelmaa aiheesta, mutta katson.

En kyllä usko että kaikissa tapauksissa sen biologisen vanhemman selvittäminen tuo aina mitään mielenrauhaa. Hyvänä esimerkkinä tuolla keskustelun alkupuolella kommentoinut joka oli saanut tietää biologisen isänsä olleen joku inhottu rikollinen minkä seurauksena seurasi vuosien syvä kriisi ja itsetuhoisuutta.

Toki suurimmalla osalla se biologinen vanhempi on se neutraali peruspertsa, mutta kannattaa muistaa että kaikilla ei ole näin.