Puolet minusta, tv - sarja

Vierailija kirjoitti:

Voihan käydä myös niin, että biologisia sukulaisia tai isää etsiessään huomaakin, että tämä tieto riittää. Tai se mitä löytyy, onkin jotain, mitä ei kaipaa, tarvitse. Matka tietoon riittää.

Kaikki ei välttämättä etsi mitään yhteydenpitoa, vaan ihan vaan se tieto riittää. Kirjoitin pari sivua sitten, että avustin 40-luvun lasta löytämään isänsä. Kaikille osapuolille tuntuu riittävän se, että asiat on nyt selvitetty. Iän myötä ihminen joskus pehmenee näille asioille. Tämäkin asia oli vaiettu kuoliaaksi aina, kunnes tuli ajatus että mitäpäs jos kuitenkin vielä yrittäisi selvittää. Nuorempana tähän olisi liittynyt ehkä katkeruutta yms mutta nyt he ovat ihan sinut. 

Se oli ihan mielenkiintoinen tieto, että löydetty isä oli kuollut samaan sairauteen, mikä tällä lapsellaan on,  jokseenkin saman ikäisenä kuin mitä lapsi on nyt. 

Biologinen isäni kuoli 39v. kun teki kamapäissään itsemurhan. Olen itse nyt kolmekymppinen. Pitääkö huolestua?

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isäni kuoli 39v. kun teki kamapäissään itsemurhan. Olen itse nyt kolmekymppinen. Pitääkö huolestua?

En keksi mitään syytä miksi pitäisi. Mitäpä itse ajattelet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä biologisen isän sairauksia muka enää saa selville jos biologinen isä on kuollut jo aikoja sitten? Eikä niitä terveystietoja toki luovuteta kenellekään vaikka olisi elossakin.

Lisäksi jäin miettimään että minkälaisia sairauksia tässä tarkoitetaan? Ei sairaudet yleensä periydy suoraan vanhemmaltaa lapselle.

Onko tullut mieleen, että sillä bioisällä voi olla elossa olevia sukulaisia, jotka tietää suvun sairauksista? Monet sairaudet ovat perinnöllisiä. Goohlaa vaikka perinnölliset sairaudet.

Onko tullut mieleen että ne biologisen isän sukulaiset ei välttämättä edes tiedä niistä sairauksista, saati halua keskustella niistä muiden kanssa? Heillä kun ei ole siihen mitään velvollisuutta.

Muutenkin, tosi harvat sairaudet on sellaisia että niihin tarvittaisiin sukuselvit

Kerrotko vielä, miten hoidat lapsella ilmenevän, kuolemaan johtavan perinnöllisen sairauden? Et mitenkään, kun lääketiedekään ei siihen pysty. Eikä mikään sikiöseulonta seulo useimpia näistä sairauksista, jos ei edes tiedetä mitä etsiä. Siksipä niistä olisi syytä tietää etukäteen eikä jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä biologisen isän sairauksia muka enää saa selville jos biologinen isä on kuollut jo aikoja sitten? Eikä niitä terveystietoja toki luovuteta kenellekään vaikka olisi elossakin.

Lisäksi jäin miettimään että minkälaisia sairauksia tässä tarkoitetaan? Ei sairaudet yleensä periydy suoraan vanhemmaltaa lapselle.

Onko tullut mieleen, että sillä bioisällä voi olla elossa olevia sukulaisia, jotka tietää suvun sairauksista? Monet sairaudet ovat perinnöllisiä. Goohlaa vaikka perinnölliset sairaudet.

Onko tullut mieleen että ne biologisen isän sukulaiset ei välttämättä edes tiedä niistä sairauksista, saati halua keskustella niistä muiden kanssa? Heillä kun ei ole siihen mitään velvollisuutta.

Muutenkin, tosi harvat sairaudet on sellaisia että niihin tarvittaisiin sukuselvit

Tämä osoittaa, ettet edes ymmärrä, millaisista sairauksista puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään antaisi vapaaehtoisesti omaa DNAtani kaupallisille yrityksille, kuten esim Israeliin. En ikinä. 

Mutta voisin yrittää auttaa joillain muilla keinoin. 

Aha, juutalaisten salaliitto-hullu täälläkin :D

Miksi pitää tehdä tästä jokin uskontokysymys?

Aika tyhmä ja yksinkertainen olet.

Eri

Koska geenitestifirmojen Israelinyhteyksistä vaahtoaa nimenomaan salaliittohysteerikot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä biologisen isän sairauksia muka enää saa selville jos biologinen isä on kuollut jo aikoja sitten? Eikä niitä terveystietoja toki luovuteta kenellekään vaikka olisi elossakin.

Lisäksi jäin miettimään että minkälaisia sairauksia tässä tarkoitetaan? Ei sairaudet yleensä periydy suoraan vanhemmaltaa lapselle.

Onko tullut mieleen, että sillä bioisällä voi olla elossa olevia sukulaisia, jotka tietää suvun sairauksista? Monet sairaudet ovat perinnöllisiä. Goohlaa vaikka perinnölliset sairaudet.

Onko tullut mieleen että ne biologisen isän sukulaiset ei välttämättä edes tiedä niistä sairauksista, saati halua keskustella niistä muiden kanssa? Heillä kun ei ole siihen mitään velvollisuutta.

Muutenkin, tosi harvat sairaude

Kerrotko vielä, miten hoidat lapsella ilmenevän, kuolemaan johtavan perinnöllisen sairauden? Et mitenkään, kun lääketiedekään ei siihen pysty. Eikä mikään sikiöseulonta seulo useimpia näistä sairauksista, jos ei edes tiedetä mitä etsiä. Siksipä niistä olisi syytä tietää etukäteen eikä jälkikäteen.

Miten hoidat sairauden mitä ei voi hoitaa? Jaa-a, sitäpä voivat miettiä ihan keskenään. Ensinnäkin nuo ovat hyvin harvinaisia sairauksia. Yleensähän noista sairauksista ei toki edes tiedetä koko taudista ennenkuin pariskunnan lapsi sairastuu periessään molemmilta vanhemmilta virhegeenin. Vanhemmat itsehän eivät edes tiedä olevansa kantajia, koska ketään ei automaattisesti ilman syytä testata. Sukulaisilla ei kyseistä virhegeeniä välttämättä edes ole, joten miksi ihmeessä heitä pitää edes liittää asiaan?

Nuo sairaudet ovat juuri niitä perinnöllisiä sairauksi, mitkä johtuu pienestä populaatiosta. Se taas on ihan oma valinta kenen kanssa lisääntyy.

Kolme vuotta sitten minulle soitti kaksi naista, äänestä päätellen nuoria. Puhuivat yhtä aikaa joten olivat varmaan kaiuttimessa toisessa päässä. Nuoremman oloinen kysyi olenko se-ja-se sieltä-ja-sieltä ja vastasin että juu, olen. Olin kuulema hänen isänsä. Kysyin nimen ja syntymäajan ja äidinnimen. Nimet eivät sanoneet mitään ja syntymäaajasta tiesin jo etten voi olla isänsä. Sitten kertoivat kyselijän äidin tyttönimen. Joo, tuttu oli. Oltiin samoilta nurkilta kotoisin ja vieläpä kaukaista sukua.

Kun sanoin etten voi olla isä koska tiesin etten alullepanoaikana ollut harrastanut seksiä kuin puolisoni kanssa ja en ollut tyttösen äidin kanssa ollut ikinä missään suhteessa sekä olin viimeksi ollut fyysisesti tyttösen äidin kanssa huutoetäisyydellä joskus 90/80-lukujen vaihteessa, vanhemman oloinen ääni hermostui ja alkoi painostaa. Vähän aikaa jankkasivat.

Puhelu päättyi. Eivät ottaneet ikinä uudelleen yhteyttä.

Tuli vaan nyt mieleen olivatkohan näitä tuntemattomia isiä työkseen etsiviä, siis ainakin se vanhemman kuuloinen.

Pikkuserkullani oli jncl, kuoli siihen parikymppisenä. Vanhempansa olivat molemmat kantajia ja valitettavasi perheen ainoa lapsi sairastui, vaikka todennäköisempää olisi ollut olla terve tai kantaja.

Pikkuserkun molemmat vanhemmat on kantajia, eli siis äitini serkku. Sitähän ei sitten tiedä onko kyseinen geeni äidin serkun isän vai äidin puolelta. Muita jncl-tapauksia ei ole suvussa ollut, eikä ketään muita ole testattu. En ole koskaan ollut huolissani asiasta, koska toinen vanhempani on kotoisin muualta kuin Suomesta, kuten myös omien lasteni isä. Minulle ei siis toisi mitään lisäarvoa tietää edes koko asiasta. Vaikka tällä äidin serkulla joka on kantaja olisi sisaruksia, olisi epätodennäköistä että hekään olisivat saaneet sairastuneita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

JP n olis kannattanut samanlailla lähestyä mahdollisia sukulaisiaan kuin sisarpuolensakin.

Eli, kirjoittaa paperille ensin mitä on sanottavaa, ja sitten soittaa vasta vento vieraalle .

Kyllä minäkin säikähtäisin , jos minulle soittaisi joku jokseenkin sekavia puhuva mies.

kaikella rakkaudella JP llä oli hiukka sekava ulostuonti.

Minulle tuli enemmän mieleen se, että miehen isä on voinut olla aivan kauhea tyyppi ja hän pelkäsi, että velipuolensa on samanlainen. Mitään muuta järjellistä syytä en kyllä asiaan löydä.

Aikoinaan vanhuksia hoitaneena minulle yksi mies sanoi isänpäivänä, että olisi onnenpäivä saada isäinpäiväkortti edes kerran elämässään tai vaikka koko lapsikin paikalle vielä kun henki pihisee.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Voi sieltä tulla esiin vaikkapa harvinaista tautiperimää. Niissä tapauksissa pyritään yleensä saada koko joukko testatuiksi, että ongelma hoidetaan ennen kuin menee liian vaikeahoitoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

On tosi helppoa etukäteen uhota että itse tekisi dna-testejä ja tekisi kaikkensa selvittääkseen biologisen isänsä ja esimerkiksi löytääkseen biologiset sisaruksensa. Mutta se on ihan eri homma olla itse siinä tilanteessa.

Olen lapsesta asti tiennyt että isäni ei ole biologinen isäni. Biologinen isä ei ole koskaan kuulunut elämääni ja lapsena tiesin vain sen että on tehnyt sellaisia asioita minkä vuoksi oli vankilassa. Teininä halusin tietää lisää ja sain tietää että tämä oli vankilassa henkirikosten vuoksi. Mietin vuosia sitä haluanko tietää lainkaan biologisen isän henkilöllisyyttä.

Sain tietää hänen henkilöllisyytensä parikymppisenä ja voin sanoa, että olisi ollut paljon helpompaa jos en olisi tiennyt. Jos saisin valita uudelleen, valitsisin että en halua tietää henkilöllisyyttään. Kyseinen ihminen oli tehnyt niin kauheita asioita mitä ei voi oikein edes ymmärtää. Luin asiaan liittyvät uutiset, lehtijutut, o

En halua mitenkään väheksyä kokemaasi ahdistusta asiasta, mutta on kuitenkin hyvä muistaa että ei se dna tee mitään rikoksia, vaan se on sen ihmisen oma valinta. Eli ei se peritty dna sinua mitenkään "pahenna" tai tee vastuulliseksi biologisen vanhemman teoista. Ja jos ei edes ole ollut tekemisissä rikollisen biologisen vanhemman kanssa, niin ei ole mitenkään voinut joutua tämän traumatisoimaksi tai muuten käyttäytymismallien vaikutuksen alaiseksi, joten ei sitä kauttakaan ole vaaraa että ajautuisi samoille teille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Voi sieltä tulla esiin vaikkapa harvinaista tautiperimää. Niissä tapauksissa pyritään yleensä saada koko joukko testatuiksi, että ongelma hoidetaan ennen kuin menee liian vaikeahoitoiseksi.

Voi tai ei. Todennäköisesti ei. Harvinaisemmat perinnölliset sairaudet ovat esimerkiksi tietyillä paikkakunnilla elävien ihmisten keskuudessa yleisempiä, mitkä pompsahtaa esiin kun ihmiset ovat kaukaista sukua toisilleen. Jos tällaista ei omassa suvussa ole, on enemmän turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Voi sieltä tulla esiin vaikkapa harvinaista tautiperimää. Niissä tapauksissa pyritään yleensä saada koko joukko testatuiksi, että ongelma hoidetaan ennen kuin menee liian vaikeahoitoiseksi.

Ihan turhaa jossittelua. Tuskin kenelläkään 6-vuotiaalla on tietoa biologisen isän sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Voi sieltä tulla esiin vaikkapa harvinaista tautiperimää. Niissä tapauksissa pyritään yleensä saada koko joukko testatuiksi, että ongelma hoidetaan ennen kuin menee liian vaikeahoitoiseksi.

Ihan turhaa jossittelua. Tuskin kenelläkään 6-vuotiaalla on tietoa biologisen isän sairauksista.

Harva 6-vuotias harkitsee vielä omaa lisääntymistään, jolloin tiedolla voisi olla merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä biologisen isän sairauksia muka enää saa selville jos biologinen isä on kuollut jo aikoja sitten? Eikä niitä terveystietoja toki luovuteta kenellekään vaikka olisi elossakin.

Lisäksi jäin miettimään että minkälaisia sairauksia tässä tarkoitetaan? Ei sairaudet yleensä periydy suoraan vanhemmaltaa lapselle.

Onko tullut mieleen, että sillä bioisällä voi olla elossa olevia sukulaisia, jotka tietää suvun sairauksista? Monet sairaudet ovat perinnöllisiä. Goohlaa vaikka perinnölliset sairaudet.

Onko tullut mieleen että ne biologisen isän sukulaiset ei välttämättä edes tiedä niistä sairauksista, saati halua keskustella niistä muiden kanssa? Heillä kun ei ole siihen mitään velvo

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia on vaikka kuinka paljon ja niitä nimenomaan selvitetään niiltä ihmisiltä, joiden suvussa näitä sairauksia on. 

Vierailija kirjoitti:

Tulikohan nyt varmasti oikea isä? Tämä ei millään muista kohdanneensa Anna-Liisaa. 

On miehellä tainnut flaksi käydä sen ajan tansseissa. Mies saattoi olla matkalla ja yöpyä vaikkapa paikkakunnalla. Ennenkin on hotelleihin ja matkustajakoteihin luvattomia vieraita viety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Voi sieltä tulla esiin vaikkapa harvinaista tautiperimää. Niissä tapauksissa pyritään yleensä saada koko joukko testatuiksi, että ongelma hoidetaan ennen kuin menee liian vaikeahoitoiseksi.

Ihan turhaa jossittelua. Tuskin kenelläkään 6-vuotiaalla on tietoa biologisen isän sairauksista.

Harva 6-vuotias harkitsee vielä om

Kuinka moni yleensäkään käy jossain perinnöllisyysselvityksissä enne lastenhankintaa? Hyvin harva. Lähinnä ne joiden suvussa on tiedossa jotain erityistä. Jos biologinen isä on kuollut jos vuosikymmeniä aiemmin niin eihän sitä edes saa enää mitenkään selville vaikka se biologinen isä olisi ollut minkä virhegeenin kantaja. Eli siis aivan täysin turhaa jossittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tää hitaasti kulkeva ja tyhmä sarja. Naurettavia nää DNA-etsivät tietokoneineen. 

Huono kopio Kadonneen jäljillä sarjasta

 

Surullinen sarja jossa elämän potkimat yrittävät selvittää syitä kohtalolleen. Itse olisin jättänyt tekemättä ja yrittäisin arvostaa enemmän kasvatusvanhempia. He ovat pystyneet kasvattamaan eheän henkilön. 

Eivät he ole lähteneet prosessiin ilman kasvatusvanhempiensa hyväksyntää. Selvästi rakastettuja lapsia ovat molemmat, ilman konkreettisia verisiteitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulikohan nyt varmasti oikea isä? Tämä ei millään muista kohdanneensa Anna-Liisaa. 

On miehellä tainnut flaksi käydä sen ajan tansseissa. Mies saattoi olla matkalla ja yöpyä vaikkapa paikkakunnalla. Ennenkin on hotelleihin ja matkustajakoteihin luvattomia vieraita viety.

Geenitesti osoitti että mies oli Helin isä. Asiasta ei ole epäilystäkään. Vanhemman ja lapsen geneettinen suhde on läheisin mitä voi olla eikä siinä ole välissä yhtään ylimääräistä sukupolvea mikä olisi voinut lisätä sattuman vaikutusta. Koska dna ei voi vanhempi-lapsi-suhteessa kadota eikä sitä voi tulla muissa suhteissa mistään lisää, tulos on epäämätön.