Mieheni lapsi on väkivaltainen
Miehen lapsi on 14 vuotias ja väkivaltainen. Saa raivokohtauksia, heittelee ja rikkoo tavaroita. Käy mieheen käsiksi ja haukkuu ja huorittelee minua. (Ei diagnoosia, lastensuojelu ei auta.) Meillä oli hoidossa kissa, jota teini suutuksissaan potki.
Olen yrittänyt olla hyvä bonusäiti, olen jaksanut ymmärtää ja peittää omat tunteeni. Muutettiin jopa erillisiin asuntoihin, jotta keho ei jatkuvasti olisi stressissä ja ahdistunut.
Parisuhde on täydellinen ja ollaan puhuttu perheenlisäyksestä. Ongelma vaan on se, että vauvaa ei voi hankkia noin arvaamattoman teinin kanssa samaan taloon.
Toivoisin mieheltä enemmän otetta. Nykyään vaan katsoo käytöstä läpi silmien ja puuttuu vain kaikista härskeimpiin temppuihin. Käytännössä teini saa tehdä mitä lystää kunhan ei ylitä tiettyä rajaa. Mies vain jatkuvasti venyttää rajaa kauemmas.
Meidän piti olla joulu kahdestaan, mutta teini ei halua olla äidillään ja ilmoitti tulevansa jouluksi miehelle. Mies sanoo ettei voi tehdä mitään, eikä uskalla jättää kotia valvomatta jos teini päättää tulla.
Mitä te tekisitte? Olen oikeasti aika loppu ja odotin joulua todella paljon :( Mä vaan en halua koko joulua istua kamalassa ja arvaamattomassa tunnelmassa, odottamassa että koska taas tavarat lentelee, kun teini ei saa mitä tahtoo.
Kommentit (68)
Potki kissaa?? Kai kissa vietiin kiireesti eläinlääkäriin ja kerroitte omistajalle? Miksi otitte hoitoon kun tiesitte millainen teini on?
Eroa. Tee lapsi jonkun muun miehen kanssa tai sitten lahjasoluilla itsellisenä äitinä. Puolisosi ei pärjää lapsensa kanssa eikä hoida osuuttaan vanhempana. Ei uuden vauvan kanssa sujuisi yhtään sen paremmin. Yritä ajatella asiaa järjellä.
Mulla oli teini kans aika pahana jotain 14 v. Nyt käyttäytyy kuin enkeli...16 v. Ongelma on että uusi vaimo ei pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi. Tämä on tyhmää koska en isänä voi hylätä hyvin nykyisin käyttäytyvää teiniäni. Äitipuolen energiat ja puheen äänensävy ovat tosi v-mäiset teiniä kohtaan. Varsinkin kun se oli lapsen oma äiti joka siellä takana provosoi teinin huonoa käyttäytymistä. Nyt olisi aika unohtaa ja aika antaa anteeksi puolin ja toisin. Ongelma on että äitipuoli ei näytä kykenevän tähän....on jotenkin tunteena jämähtänyt kiinni siihen teinin aiempaan törttöilyyn ja sen aiheuttamaan negatiivisiin fiiliksiin. Ja Ongelma tulee tätä kautta mun ja äitipuolen väliinkin...se häiritsee muuten täydellistä parisuhdettamme. Teini on oikeasti päässyt yli biologisen äitinsä otteesta ja suorastaan hyvittelee äitipuolta. Äitipuolen asenne pysyy kuitenkin koko ajan ikävänä. Ilmeisesti äitipuolilla on syvimmällä sisimmässään oletus tai tunne että isi hylkää lapsensa tiukan paikan ja valitsee hänet ja kun isä ei sitä tee niin kokee sen olevan väärin. Vaikka teinin huono käytös ei niin kauan kestänyt....oli ja meni. Ja isänä minun pitää olla lapseni tukena varsinkin huonoina hetkinä... teille äideille haluan sanoa että kyllä te pärjäätte....sen sijaan isän lapsi ei pärjää ilman isää. On hullua yrittää erottaa isää ja lasta toisistaan...etenkin kun olen hoitanut lapsia koko ikäni. Kuka äiti oikeasti vois kunnioittaa isää joka hylkäisi oman lapsensa jonkun naisen takia? Ja yks asia on selvä...minä en ikinä hylkäisi lapsiani. Jos toisella on lapsi edellisestä suhteesta niin pitää antaa aina mahdollisuus molemmille....sekä että. Ei joko tai. Vaikka yh-äiti rakastuisi kuinka pahasti niin koskaan hän ei ryhtyisi uuteen suhteeseen vastoin lapsensa hyvinvointia. En ymmärrä miksi naiset luulee että minä isänä olisin tässä äitiä huonompi?
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla teinille olisi useimmissa perheissä annettu remmiä tuollaisen käytöksen johdosta. Yllättäen siihen aikaan ei juurikaan ollut ongelmia väkivaltaisten lasten kanssa sen paremmin kodeissa kuin kouluissakaan.
Ja monet näistä remmistä saaneista hakkaa puolisoitaan ja lapsiaan ihan vaan jo siksi että voi ja esittää muille pulmusta samaan aikaan.
Mitään traumoja ei tullut kun niistä ei puhuta. Puolisokin opettamalla opetetaan siihen vaikka lattiaa pesemällä eikä sitä sitten tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Tee lapsi jonkun muun miehen kanssa tai sitten lahjasoluilla itsellisenä äitinä. Puolisosi ei pärjää lapsensa kanssa eikä hoida osuuttaan vanhempana. Ei uuden vauvan kanssa sujuisi yhtään sen paremmin. Yritä ajatella asiaa järjellä.
Ja sehän on sitten hienoa, kun oman erosi jälkeen joudut antamaan taaperon tuollaisen isän hoiviin, jonka luona todennäköisesti asustelee vielä teini edelleen.
Onko se lapsi aina ollut tuollainen vai onko jotain tapahtunut, että on muuttunut väkivaltaiseksi? Ei nimittäin kuulosta normaalilta. Hänet pitäisi viedä tutkimuksiin, vähintäänkin huumeseulaan, jos on uutta tuollainen oireilu. Esim. kannabiksen käyttö voi aiheuttaa aggressioita.
Mies kattoo vierestä kun poikansa hu*rittelee sua? Ja teillä on täydellinen suhde? Joopajoo.
Itse olin tuollaisessa suhteessa ja siitä lähteminen oli elämäni paras päätös. Kun lähdin ajoissa, niin traumatisoiduin vain vähän. Jos olisin venyttänyt lähtöä, olisin traumatisoitunut paljon.
Miksi muuten valehtelet itsellesi, että seurustelet hyvän isäehdokkaan kanssa kun on kuitenkin ilmeistä että näin ei oikeasti ole?
Hyi hitto. Ap, jätä tuo mies. Ihan kauheaa tuo kussankin kohtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen lopputulos. Näytä teinille mistä kana pissii eli kovaa kovaa vasten. Kyllä se siitä oppii tai itkee ja oppii
Se minkään vapaan kasvatuksen tulos ole. Vapaa kasvatus terminä on sellainen, että lapsi saa ikätasonsa mukaan tehdä omia pieniä itseä koskevia valintoja ja päätöksiä. Kuten, että kolmevuotias saa päättää itse, laittaako punaisen vai sinisen paidan. Laittaako yksiväriset, vai raidalliset sukat. Sen ikäinen ei sen sijaan saa päättää, mitä syödään, mennäänkö tänään hoitoon vai ei. Vapaa kasvatus ei ole välinpitämättömyyttä, kuten tarinan isä tekee. Tuo lopputulos on enemmänkin sitä, kun joko molemmat vanhemmat, tai vain toinen on ollut kaverivanhempi. Lapsi on saanut vapaasti pyörittää perheen arkea ja pompotella vanhempiaan. Vähitellen sellaisista lapsista tulee juuri tuollaisia, suusta tulee ihan sitä itseään, ja kaikki vanhempien yritykset saada lapsi käyttäytymään päättyvät lapsen raivariin. Sitä raivaria pelätään sitten niin paljon, että lapsen tietä siloitellaan entistä enemmän. Voihan tämä poika toki olla psykopaattikin, mutta niin tai näin, vanhemmat eivät häntä enää kuriin saa. Mieti hyvin tarkkaan, haluatko lisääntyä tuollaisen isäehdokkaan kanssa. Jos haluat, niin joudut elämään jatkuvassa hälytystilassa, ettei poika pääse vahingoittamaan vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin ja viettäisin itse jouluni muualla.
Näin juuri. Lähde jo vetämään siitä suhteesta, äläkä ala leikkiä äitipuolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen lopputulos. Näytä teinille mistä kana pissii eli kovaa kovaa vasten. Kyllä se siitä oppii tai itkee ja oppii
Se minkään vapaan kasvatuksen tulos ole. Vapaa kasvatus terminä on sellainen, että lapsi saa ikätasonsa mukaan tehdä omia pieniä itseä koskevia valintoja ja päätöksiä. Kuten, että kolmevuotias saa päättää itse, laittaako punaisen vai sinisen paidan. Laittaako yksiväriset, vai raidalliset sukat. Sen ikäinen ei sen sijaan saa päättää, mitä syödään, mennäänkö tänään hoitoon vai ei. Vapaa kasvatus ei ole välinpitämättömyyttä, kuten tarinan isä tekee. Tuo lopputulos on enemmänkin sitä, kun joko molemmat vanhemmat, tai vain toinen on ollut kaverivanhempi. Lapsi on saanut vapaasti pyörittää perheen arkea ja pompotella vanhempiaan. Vähitellen sellaisista lapsista tulee juuri tuollaisia, suusta tulee ihan sitä itseään, ja kaikki vanhempie
Näillä ikätaso-punainensukka-vanhemmilla ei ole tosiasiallisia keinoja estää sitä kolmevuotiastakaan pompottelemasta vanhempiaan. Jos lapsi laittaa kovan kovaa vastaan niin vanhemmat ovat avuttomia.
kuka hitto huolii jonkun toisen kakaroita kotiinsa?
Ota yhteyttä kouluun, onko siellä käytös ongelmia.
Jos käytös ei näy koulussa tai toisessa kodissa, niin lapsi voi oireilla myös koti oloja, koulukiusaamista yms. Te olette nyt ne turvalliset aikuiset joille hän yrittää näyttää että on joku hätä.
Puhu lapselle mikä on hätänä. Lupaa että auttaa häntä oli tilanne mikä tahansa. Kerrot että teihin voi luottaa ja pidätte hänen puoliaan.
Keroo aika paljon tuosta miehestä ettei osaa kasvattaa lastaan.
Pyytäkää huostaanottoa. Eihän tuollaisen kanssa voi kukaan asua. Laitokseen kuuluu
Vierailija kirjoitti:
Olette puhuneet perheenlisäyksestä - miksi ihmeessä? Näethän miten miehesi kasvattaa jo olemassa olevaa lastaan.
Plus millaiset geenit miehellä on? Onko tällaisia häiriöitä heillä suvussa? Miettisin todella kahdesti.
🇺🇦🇮🇱
Eikö se ole lapsen huoltajan asia olla yhteydessä kouluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen lopputulos. Näytä teinille mistä kana pissii eli kovaa kovaa vasten. Kyllä se siitä oppii tai itkee ja oppii
Se minkään vapaan kasvatuksen tulos ole. Vapaa kasvatus terminä on sellainen, että lapsi saa ikätasonsa mukaan tehdä omia pieniä itseä koskevia valintoja ja päätöksiä. Kuten, että kolmevuotias saa päättää itse, laittaako punaisen vai sinisen paidan. Laittaako yksiväriset, vai raidalliset sukat. Sen ikäinen ei sen sijaan saa päättää, mitä syödään, mennäänkö tänään hoitoon vai ei. Vapaa kasvatus ei ole välinpitämättömyyttä, kuten tarinan isä tekee. Tuo lopputulos on enemmänkin sitä, kun joko molemmat vanhemmat, tai vain toinen on ollut kaverivanhempi. Lapsi on saanut vapaasti pyörittää perheen arkea ja pompotella vanhempiaan. Vähitellen sellaisista lapsista tulee juuri tuollaisia, su
No daa, avuttomat vanhemmat ovat avuttomia ja kädettömiä vauvankin kanssa. En puhunut heistä, vaan tuosta iänikuisesta vapaakasvatusblaablaa -jankutuksesta, joka on jonkun aina ihan pakko käydä heittämässä tällaisiin keskusteluihin.
Samaa mieltä! Ei se teini ole teini kuin sen muutaman vuoden enää, tosin jos on jotain pershäiriö, tai nepsyvikaa, niin voi se väkivaltainen käytös jatkuakin, mutta se on miehesi ongelma, ei sinun.