Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita parisuhteessa olevia, ketkä ei välitä ihan kauheasti läheisyydestä (ja teillä menee silti hyvin)?
20.12.2023 |
Mieheni tykkäisi todella paljon läheisyydestä ja kaikesta, pussailusta, halailusta, kaikenlaista hempeilystä ja kylässä ollessa vähän hipsuttaisi kättä ja näin. Osaa puhuakin todella kauniisti.
Itse esim lapsuudenperheessä meillä vanhemmat eivät ole koskaan näyttäneet romanttisesti pitävän toisistaan, ja muutenkaan perheessämme ei ole ollut tapana osoittaa läheisyyttä kosketuksin tai kehuen.
Miehen kanssa pussaamme ainoastaan sellaisia pikkusuukkoja melkein toisen lähtiessä. Mies haluisi, että tulisin useamminkin pusuttelemaan miestä. Tässä onkin ollut itselle ihan oppimisen paikka, joskus, jos mies on tehnyt jonkin kivan eleen, normaalisti sanoisin "kiitos, että teit näin ja näin" niin päätän, että menen luokse, annan pusun ja kiitän. Se on ollut yllättävän vaikeaa, koska se ei tule luonnostaan.
Kehuminen on myös yllättävän vaikeaa. Sekin harmittaa, koska mies kehuu usein. Usein, jos mies kehuu vaikka ihanaksi, saatan jopa vaan mumista jotain epämääräistä tai hymähtää. Joskus sitten päätän, että nyt sanot joskus vastaavaa takaisin ja muussakin tilanteessa, että hän kehuisi ensin.
En tiedä, onko kyse vaan tavoista tai opituista malleista esim lapsuuden kodissa. Onko kyse jopa ujoudesta? Sisaruksenlapsiani kyllä kehun taas vuolaasti ja hukutan heidät pusuihin, mutta toisaalta rakkaus heitä kohtaan on erilaisempaa. Vai onko kyse vaan luonteenpiirteestä. Joskus katselen vähän jopa kadehtivalla silmällä vaikkapa joidenkin someihmisten parisuhdearkea instagramin storyissa, missä läheisyyttä, kehuja satelee ja tuntuu, että vuosienkin jälkeen näyttävät todella rakastuneilta. Toisaalta vertailu on totaalisen turhaa, kaikki parisuhteet ovat ainutlaatuisia omalla tavallaan.
Sitten mietin, mistä edes tietää, että on rakastunut riittävästi? Ei ole aikaisempia parisuhteita ja aiemmat suhteet ovat loppuneet jo alkuhuumassa, missä himoa riittää ja ovat antaneet jopa valheellisen kuvan suhteesta.
Jotkut sanovat, että oikean kohdatessa pakahtuu vaan rakkaudesta toista kohtaan. Itsellä rakkaus tuntuu vain arkisemmalta.
Kysymys kuuluukin, millaista läheisyyttä on teidän parisuhteessa ja kuinka paljon? Tulevatko kehut ja huomion, rakkauden osoitukset sinulta luonnostaan vai onko ne pitäneet opetella?
Kommentit (3)
Minä ja mieheni olemme molemmat kotoisin perheistä joissa ei halattu, ei kehuttu eikä sanottu rakastavansa. Kumpikaan meistä ei ole ikinä nähnyt minkäänlaista hellää koskettamista vanhempiemme välillä. Omassa lapsuusperheessäni oli väkivaltaa, miehen perheessä ei ollut.
Aikuisiällä molemmat koimme koskettamisen, kehumisen ja rakkauden tunnustamisen vaikeaksi. Molempien aiemmat parisuhteet myös päättyivät tämän takia. Itse tein sitten tietoisen päätöksen että opettelen koskemaan, opettelen kehumaan ja opettelen sanomaan rakastavani jne, koska en halua enää yhdenkään parisuhteeni kaatuvan näiden asioiden puutteeseen.
Kun aloimme olla yhdessä 15v sitten, mieheni, joka ei ollut tehnyt tietoista päätöstä opetella näitä asioita, oli hämmentynyt siitä miksi otan kädestä kiinni, miksi sanon joka päivä rakastavani jne. Mies hämmentyi vielä lisää kun kerroin että olen opetellut tekemään näin, että mikään tästä ei ns. tule luonnostaan.
Mies koki kuitenkin että on ihanaa kun on hellyyttä, kehuja ja rakkautta, joten hän alkoi myös opetella tähän. Nykyään molemmat halaavat, ottavat kädestä kiinni, pusuttelevat jne. Mies kokee edelleen hankalaksi tehdä noin muitten ihmisten nähden, joten hän osoittaa hellyttä sitten vain kotona, mikä on minulle ihan ok, koska pystyn ymmärtämään miksi hän kokee sen hankalaksi.
Pointtini tässä tekstissä on siis se että näitä asioita ei ole koskaan liian myöhäistä opetella tekemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@2 kiitos kivasta kommentista ja se antoikin ajattelun aihetta. Ehkä kyse ei tosiaankaan ole luonteestani, vähästä rakkaudesta vaan yksinkertaisesti, etten ole saanut mallia perheestä ja myös ujoudesta.
Itsekin ihan säikähdin ensimmäisiä kertoja, kun mies julkisella paikalla esim perheeni kanssa, kosketti kättäni ja silitti nopeasti. Se tuntui jopa nolottavalta, kun ajattelin, että perheenikin näkee nyt tämän hellyyden osoituksen. Sitten mietin, miksi asia nolottaa. Ehkä vanhemmatkin saavat ajattelun aihetta, että näinkin voi olla. Ja mitä noloa siinä olisi, jos toinen tykkää ja näyttää sen kivasti?
Tosiaan oppia ikä kaikki. Täytyy vaan rohkaistua kehumaan, aloittaa pienistä asioista. Ja täytyy mennä useammin antamaan pusuja tai haleja. Vaikka se olisi vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies ei pidä koskettamisesta eikä läheisyydestä. Arjessa iltaisin nopea halaus läpy-läpy ja kuiva suukko.
Ihan helvettiähän tämä on! Mulle läheisyys kaikissa muodoissaan on rakkauden kaunein muoto, lohtu, kipujen helpotus, intohimoa ja parisuhteen liimaa seksin ohella.
Ja mieheni varmaan kuvittelee että kaikki on hienosti!
Tästä on puhuttu vuosia mutta ei muutu mihinkään. Kun toinen ei vaan kaipaa eikä tarvitse itse sitä niin miten osaisi huomioida toisen??
Jos suhteemme ja kumppanuutemme ei muuten olisi vahvaa ja hyvää olisin varmaan pettänyt tai jättänyt jo vuosia sitten.