Kiva kun kävitte kylässä... argh!!!
Huh huh mikä päivä. Tuttavaperhe kävi pitkästä aikaa kylässä.
Heillä on kaksi poikaa, 3 ja 5 vuotiaat ja muutaman kuukauden ikäinen tyttö.
He eivät kunnolla edes sisälle kerenneet kun nämä lapset jo saivat eteisen sotkettua, kumpparit lensivät pitkin seiniä ja pillimehu ruiskutettiin koiran ruokakuppiin joka vielä kaadettiin.
Olin jo aivan kauhuissani, ne pojat oli todella villillä päällä. Aloin laittelemaan kahvia ja syötävää pöytään kun nämä meni jo jääkääpille ja ottivat lautaselta pasteijat. Sanoin että saavat odottaa että saan katettua pöydän ja laitoin pasteijat lautaselle odottamaan. Tällä välin pojat menivät koiran kimppun ja antoivat läpsyjä kuonoon. Koira rupesi vinkumaan peloissaan joten katsoin parhaaksi laittaa koiran ulos siksi aikaa.
Sain kahvin katettua ja itse en pöytäänkään kerennyt kun puolet pöydän antimista oli jo näiden poikien lautasilla, ja osa pöydällä. Ei siinä mitä mutta halusivat sohvalle syömään niitä. Kerroin että meillä ei saa syödä olkkarissa mutta mitä sitten tapahtui!?! Äiti otti kahvinsa ja meni sohvalle je pojat perässä. Olin äivän ällikällä lyöty. Siinä ne sitten porsasteli.
Meidän vauva makoili olkkarin lattialla kaikessa rauhassa. Yhdenäkin toinen pojista meni hyppimään sen päälle hajareisin. Juma että säikähdin, korotin ääntä jo huomattavasti. Sain porukan keittiön puolelle ja laitoin turvaportin kiinni. Vauva jäi isän ja isäntä vieraan kanssa olkkariin. Eipä mennyt aikaakaan kun pojat oli sen portin kimpussa. Eipä siinä paljon tarvittu kun saivat kalliin portin vääntymään piloille. Aloin olla jo ihan hermoraunio ja sanoinkin että nyt meidän vauva menee päikkäreille, kämppä saa hiljetä nyt.
Sen verran tajusivat että lähtöä alkoivat tekemään. Sitä ennen kerkesivät potkia keittiön vitriinin lasioven särölle. Siis potkimalla! En yleensä polta mutta silloin repes. Menin edeltä ulos tupakalle ja nämä saapuu sitten perästä. Ihan pokilla meidän auton viereen ja alkoivat potkimaan sitä. Silloin kävin jo ottamassa hartioista kiinni ja ohjasin pojat kauemmaksi. Seuraavan kerran kun näin pojat ne oli meidän auton katolla. Siinä vaiheessa mies jo hermostui sen verran että riuhtaisi pojat siltä alas. Menin sisälle, sanomatta sanaakaan, kenellekkään...
Siis voi luoja, vanhemmat ei koko aikana edes huomannut mitään. Rikkoutunut lasikin kuitattiin vain kommentilla että eipä meillä kestäis tuollaiset, siinä teille esimakua tulevasta!
Mulla ei riitä edes sanat kertomaan miten pöllämystynyt olen koko tilanteesta. Varsinkin vanhempien käytöksestä joka oli ei yhtään mitään, ihan kuin eivät olisi edes huomanneet.
Nyt kun sain siivoiltua kämpän entiselleen niin huomasinpa muutakin kivaa. Vauvan sänkyyn oli viety suklaakeksi, kaikki lelut levitelty ja jopa pojan haalari joka roikkui naulakossa oli suklaassa. Makuuhuoneesta oli auottu kaappeja ja työtuoli aivan töhnässä. Sohva aivan järkkyttävässä siivossa samoin keittön lattia ja tuolta eteisestä sai pestä seinätkin. Vessapaperirulla oli pöntössä.
Olikohan tämä vain unta, ei kai oikeasti kukaan anna lasten käyttäytyä noin, edes kotonaan???
Melkein itkettää... miten voin koskaan ikinä kutsua/vastaanottaa heitä kylään?
Miten sinne uskaltaa mennä?
Kommentit (69)
lapset ovat poikia vaan siitä, että VANHEMMAT eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Mulla on 3 ja 6 vuotiaat pojat ja koskaan eivät oel tuolla tavalla käyttäytyneet. Ovat rauhallisia, siistejä ja eivät riko mitään. Mutta meillä on kuri ja käytöstavat opetettu pienestä pitäen.
Sen sijaan sukulaisellani on kaksi samanikäistä TYTTÖÄ ja juma mitä villiapinoita ovat! Toinen nisstä laittoi melkein säpäleiksi meidän portaiden lapsiportin ym mukavaa =( Mutta...he antavat lapsilleen vapaan kasvatuksen, koska lapset on tehty hoidoilla ja ovat siksi niiiiiiin spesiaaleja. Come on!!
Meidän luomupojat onneksi osaavat käyttäytyä kauniisti ja olen siitä ylpeä.
Eli ap:n tapauksessa kyse on vanhempien kykenemättömyydestä kasvattaa lapsia, ei siitä että lapset ovat poikia!
Minulla on saman ikäiset lapset, kuin ap:n luona kyläilleessä perheessä. He EIVÄT IKINÄ KÄYTTÄYTYISI NOIN! Meillä on liuta ystävä- ja tuttavaperheitä enkä IKINÄ ole kokenut / nähnyt ap:n kuvailemaa tilannetta.
Meillä ei mikään lasiovi tms. mene rikki. Lapset EIVÄT käyttäydy meillä noin. Heidät laitetaan järjestykseen. Pihalla toki saavat riehua mielin määrin. Tuon ikäiset kyllä saa kuriin, jos ihan normaalisti kehittyneitä ovat. Tuon ikäiset jo ymmärtävät, että esineitä pitää käsitellä varoen jne.
Meilla on yksi tuttavaperhe jossa kaksi erittain energista lasta (4.5 v ja 3 v) ja viela 1.5 vuotias. Kun he kayvat meilla kylassa on heidan ja omien lasetn aikaansaama sekasotku (lelut on kaikki pitkin lattioita, siis ihan kaikki), mutta ei mitaan rikota, eika sotketa. Siis vilkkaatkin lapset tietavat etta lelut ovat lapsia varten, eika esim. makuuhuoneisiin edes menna, saatika availla kaappeja, tai tarjoilla ruokaa itselleen, tai viela vahemman POTKIA AUTOJA! Niin, ja jos lapsilla (meidan tai heidan) menee vahan yli niin vahemmat ovat heti neuvomassa/komentamassa, ja tarpeen tulle lapsi laitetaan vahan rahottumaan jonnekin, tai yritetaan ohjata rauhallisempaan leikkiin (palapelin teko tms).
Uskomattomat vanhemmat noilla lapsiparoilla. Vaikka tiedan etta on hankala pitaa kuria vilkkaille lapsille, ja vahinkojahan VOI sattua, niin kylla vanhempien pitaisi edes yrittaa puuttua asiaan!!
Jos sinulla vain pokka kestää, niin kerro ihmeessä näille vanhemmille ainakin mitä kaikkea lapsensa saivat aikaan tuolla kyläreissulla.
Noita lapsiahan ei oikeastaan voi syyttää tuosta. Kyllähän rauhallisemmatkin (saati sitten vilkkaat)lapset tekee mitä sattuu, jos ei kukaan kerro mitä saa tehdä ja mitä ei.
Olen sitä mieltä, että on ihan normaalia, että lapset höpöttää, liikkuu, sotkee ja sekoittaa. Lapsilla on myös hyvin yleistä se että joukossa tyhmyys tiivistyy ja korvat on hukassa, mutta ei nyt ihan mitä vain voi kuitenkaan tehdä. Viimeistään raja menee siinä, että ketään ei saa satuttaa eikä mitään rikkoa.
Voihan kyllä olla, että tällä perheellä on tosiaan aivan erilainen käsitys siitä mitä saa tehdä. Silloin voi olla ajanhukkaa yrittää selittää heille, kuinka hirveä heidän vierailunsa oli. Saattavat vain syyttää teitä liiasta nipoudesta. Siinä tapauksessa suosittelen kyllä unohtamaan tämän perheen tai ainakin vähentämään tapaamiset aivan minimiin ja mielellään vielä järjestämään tapaamiset jossain muualla kuin kotona.
Mitä hassua siinä on jos ne ei sulle raivoa? Minusta se on ihan luonnollista ja hyväkin jos lapsi raivoaa sille tutulle (vanhemmilleen) kuin jollekin vieraalle. Tämähän on ihan selvä?[
i]Oman kaverini tytöt ovat kanssa tosi raisuja. Puhuvat päälle, huutavat samaan aikaan, saavat älyttömiä raivareita jolloin potkivat ja heittelevät tavaroita. Äitinsä yrittää kyllä ojentaa mutta on mielestäni turhan lepsu kuitenkin. Onneksi kaverini ei pistä pahaksi jos minä ojennan hänen tyttöjään kun ovat meillä. Heillä on kanssa tapana tuollainen kaiken räpeltäminen ja kaappeihin kurkkiminen yms. Mutta todellakin olen ottanut sen linjan että meillä se on kiellettyä ja sanon kyllä siitä. Hassua tässä on se että tytöt eivät saa minulle raivaria jos sanon asiasta vaan toteavat ehkä "ok" mutta auta armias jos heidän oma äiti sanoo...
Eipä silti ole lähelläkään tuota ap:n kuvailemaa porukkaa.
[/quote]
uupuneita? Ei kuulosta käytös normaalilta!
Mutta kun he ovat ystäviä, emme ole panneet välejä poikki.
Nyt kun on kulunut muutama vuosi ja heidän lapsensa ovat jo isoja ja osaavat käyttäytyä, niin heidän vanhemmiltaan kuulee jos jonkinlaista kasvatusvinkkiä ja kauhistelua siitä, kun toiset ihmiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Saan purra kieltäni ahkerasti, ettei tule sanottua mitään tyyliin "ettekö muista, kun teidän meillä käydessä silloin aikoinaan teidän muksut teki sitä ja tätä".
Tyttäreltäni mm. katosi harvinainen keräilykortti yhden tuollaisen vierailun aikana. KUn olemme käyneet heillä kylässä, niin kortti on kauniisti isäntäväen pojan kansiossa. Tyttäreni sanoo, että mullakin oli tuommoinen kerran, mutta en tiedä, mihin se joutui...
Taidan olla vähän nössö äiti. Pitäisi varmaan ottaa tiukempi asenne ystäviini!
Ainakin hajonneesta vitriinin lasista ja turvaportista.
Aivan kamalaa käytöstä - niiltä vanhemmilta varsinkin. Lapset on vielä pieniä ja niin se metsa vastaa kuin sinne huudetaan. Syyttäisin ennekaikkea vanhempia.
Jos heillä on laaja kotivakuutus niin se korvaa myös lasten vieraissa aiheuttamat vahingot. Ellei ole kotivakuutusta niin sitten saavat mielestäni maksaa koko laskun lasin vaihtamisesta.
Minä olen ollut aika samassa tilanteessa: jouduin laittamaan kaverilleni laskun dvd-soittimesta, jonka hänen poikansa tiputti lattialle. Tosin kaverillani oli sen verran älliä, että hän itse tarjoutui maksamaan uuden soittimen.
Luultavimmin siinä menisi tosin välit, mutta olisiko sitten iso menetys? Eikä rahojakaan varmaan koskaan tulisi näkymään, mutta ehkä (huom. _ehkä_) edes vähän miettisivät asiaa.