****SYYSäipät2004Weekend****
Kommentit (38)
Katottii leffa ni piti tulla vielä kurkkimaa.
Keilin:Voi hurja mikä tauti!Onneks ohi!!!
TYöjutuista..Mä tahtosin sellasen työn ettei tarvis edes ajatella sitä kotona!!
Ei mua nyt työjutuilla ahdistella työajan ulkopuolella mutta kyllä ne välillä päässä seuraa enempi ja vähempi :-/ Ja jos työpaikka on lähellä kotia ni sitten niihin " työasioihin" törmää kaupssa ja puistosa ja lenkillä jne.jne.
Hassua kun joskus lapset on ihmetelleet että mullakin on koti ja todellakaan en asu tarhassa...
Öitä!
jatu
Viimeaikoina on pinoutuminen kärsinyt kovasti, ei ole ns. omaa aikaa. :-( Eli Mimmuli, kyse ei ole siitä etten haluaisi asiasta puhua, mutta kun tuntuu ettei koskaan koneelle ehdi. Ja kun ehtii niin sitten tulee kerrottua vain ne akuuteimmat uutiset. :-) Eli nyt äidin ja minun stooria!
Äiti oli nyt toisen kerran saamassa solumyrkkyjä uusiutuneeseen munasarjasyöpäänsä. Etäpesäkkäitä löytyi ainakin vatsan alueen imusolmukkeista. Äiti oli ensimmäisellä hoitokerrallaan pyytänyt lääkäriltään 4 päivän sairaslomaa, hoidon jälkeen (äiti on tehnyt puolta viikkotunti määrää töissä Tk:n vuodeosastolla). Lääkäri oli katsonut äitiä pitkään ja hitaaaasti ja sanonut että sinä et muuten töihin mene ennen ensi heinäkuuta. :-D Se kuvannnee paljon äitini asennetta ja oloa. Mutta äitini on ollut heikommassa kunnossa näiden toisten hoitojen jälkeen. Kertoi puhelimessa että kun isälle lihakeittoa teki, niin haju kuvotti ja niin väsytti. Oli sitten lähdössä pyörällä oman äitinsä kauppa-asioita hoitamaan..
Minä voin hyvin. Toivon parasta huonosta äitini ennusteesta huolimatta. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Minä en voi tehdä muuta kuin jäkättää äidilleni koko maailman hoidosta, suku, isä, ystävät ja potilaat tulevat kyllä jonkun toimesta hoidettua vaikka äitini lepäisikin laakereillaan silloin kun on heikko olo. Ei aikuinen mies nälkään kuole ja isäkin osaa kyllä kokata. Jokuhan aina munasarjasyövänkin selättää, otaksuisin että äitini, duracell-pupu, on yksi taudin selättäjistä. Ja jollei ole, niin minun tehtäväkseni jää se että äitiä hoidetaan hänen tahtonsa mukaisesti. Jos siihen tilanteeseen joudutaan niin minulla menee siskon ja isän kanssa sukset ristiin. Äitini on toiveensa tehnyt meille kaikille selväksi. Mutta jos tosi paikka tulee niin tiedän että perheeni on vaatimassa suonen sisäistä nesteytystä, mahd. henkeä uhkaaviin tulehduksiin suonensisäisiä antibiootteja, nenämaha-letkuja yms. elämää pitkittävää hoitoa, joka ei paranna perustautia, vaan lisää viimeisiä tuskaisia elinpäiviä/viikkoja. Olen luvannut äidilleni pitää huolen siitä, että en anna muiden polkea hänen tahtoaan. Sen teen jos täytyy. Olen minä miettinyt mahd. hautausjärjestelyt, muistopuheet, hautakivet ja kukkasuunnitelmat yms valmiiksi. Jos niin käy, että joudun äidistäni luopua, niin sitten niin käy. Olen kiitollinen siitä että olen saanut äitini pitää näinkin vanhaksi asti ja äitini ehti nähdä ainakin kaksi lapsenlastaan. Moni on joutunut oman äitinsä haudata paljon nuorempana. Äiti on lääkäreiden ja Herran hallussa. Toivottavasti he tietävät mitä tekevät!
Sitten muuta lyhyesti. Oli mukava ilta. Taannoin Tayssissa eräs nainen mutisi prick-testailuissa pitkää matkaa ja ikuista siellä ramppaamista. Tuumasin siihen että meidän täytyy sitten varmaankin alkaa kulkea kimpassa nämä matkat. Hän katsoi hölmistyneenä, eikä ollut uskoa että olemme samalta paikkakunnalta, vihdoinkin vertaistukea omalta paikkakunnalta! Molemmat alkoivat kaivaa mitään puhumatta käsilaukkuaan ja olimme sitten yksissä tuumin raapustaneet numeromme paperille ja ne myös vaihdoimme. Kävivät koko perheen kera tänään meillä ja meillä on todella paljon yhteistä, mm. molemmat ovat hurahtaneet koiriin ja hevosiin, samanikäiset allergigot, saman ikäiset terveet esikoiset, koirista luopuminen jne.. Oli oikein mukava ja pulinan täyttämä ilta.
Nyt nukkumaan. Anteeksi taas pelkkä omanapaisuus! Olette ajatuksissa, hyvine patteineen. sairasteluineen, etenevät raskaudet, vaativat vauvat ja taaperot yms..
Ai niin, yleensä työt pysyy työpaikalla. En kelaa juttuja kotona. Tai sitten täytyy olla jotain todella järkkyä sattunut, jos ajomatkalla kotiin kelaan vielä työasioita. Jotain sellaista saatan miettiä ensimmäiset 5minuuttia että teinkö varmasti sen ja sen pikkunippelijutun ennenkuin lähdin töistä.
Lila75
Lila, kyyneleet tuli silmiin, kun luin viestiäsi. Toivottavasti äitisi suurella energiallaan tosiaan selättää taudin! Sulla on mahtava suhtautuminen tulevaan, oli se sitten mitä tahansa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin äitisi tahdon ja sen, että sinäkin haluat sitä noudattaa. Mitä tulee muuhun perheeseen, niin itsekäs luopumisen tuska lienee se joka ei anna luovuttaa ja haluaa vaan pitkittää tuskaista eloa. Jos tosipaikka tulee, niin toivottavasti et joudu kauheasti taistelemaan äitisi toiveiden takia, vaan muutkin tajuavat päästää toisen kärsimästä. Mutta toivottavasti tähän ei edes tulla! Ja kiva, että löysit uusia ystäviä ja ennen kaikkea vertaistukea allergioihin läheltä!
Jatu, me just törmätään lasten hoitajiin täällä kotinurkilla. Lähinnä tosin esikoisen edellisen ryhmän hoitajiin.
Päiväkodista on muuten ehdotettu, että jossain vaiheessa vois alkaa siellä kokeilla vaipatonta eloa. Mahtavaa, jos siellä ovat valmiita ryhtymään toimeen, vaikka meillä ei todellakaan pottailla vielä. Toisaalta, siellähän lapset viettää ison osan päivistään ja siellä on esimerkkejä vieressä.
Taidan mennä aamiaisella ja sitten koiran kanssa lenkille... jos tänä aamuna sais sen kunnon lenkin tehtyä.
T: Ynis
Lila, sinä tunnut olevat todella sinut äitisi tilanteen kanssa. Helpottaa varmasti elämää, kun olet miettinyt asioiden monet puolet ja mahdollisuudet. Minua lämmitti erityisesti kommenttisi, että olet saanut pitää äitisi jo näinkin kauan. On upeaa, että ajattelet mitä sinulla on, etkä sitä mitä (ehkä) menetät. Kirjoituksesi kosketti, koska oman äitini kuolemasta tulee tänä keväänä 10 v. Paljon voimia ja myötäelämistä.
Olipas, Keilin, kova tauti. Kiva, että olet jo terveempi.
Lempi, tervetuloa takaisin.
Työasiat kulkevat minun mukanani vapaallekin. Ammatti on sellainen, että vaikka ei mikään yksittäinen ja tietty asia olisi mielessä, mediassa käsitellään lähes koko ajana aihetta ja en voi sulkea siltä silmiäni. Tämä ei tosin rasita minua, koska mikäään pakko ei ole. Minulla kun on vain yhdet aivot, eikä niitä voi jättää töihin narikkaan, kun lähden kotiin. Vaikka päässä raksuttaa ja ajatukset saattaa jyllätä, en kuitenkaan tee yleensä mitään töiden eteen. Ja koska teen töitä työpaikan ulkopuolella, voin hyvällä mielellä välillä lähteä aiemmin, koska vaikka jonkun lehden lukeminen on periaatteessa työtä.
Johan se päivä valkenee, harmaana tosin. Kateellisena Saamuskan ihanaasta ympäristöstä.
Tänään tiedossa kaverin baby-showerit. En ole ihan innoissani lähdössä, mutta ehkä hyvä ruoka ja seura tekee kuitenkin hyvää.
Pilette
Kohta lähdemme ajelulle ja katsastamaan muutaman mahdollisen juhlapaikan ensi syksyä ajatellen.
Keilin, kuulostipa hurjalle sairastumisesi mutta onneksi on jo selätetty! Suklaa varmasti parantaa oloasi edelleen :)
Lilalle voimia!! Minuakin kovasti kirjoituksesi liikutti. Olet osannut järjestää ajatuksisasi hienosti.
Minäkin kateellisena mietin täällä Lapin talvea. Sinne kai täytyy matkata jos haluaa tänä vuonna suksille ...
Jatun perheeseen paranemista!
Minäkin utelisin Mimmulin uudesta työstä. Onkohan se mennyt multakin ohitse.
Tervetuloa kotimaisemiin, Lempi!
Vauvaperheisiin kovasti jaksamista! Enkeli, lämpimästi suosittelen myös yhteydenottoa sinne kotipalveluun. Toivon, että saatte apua!
Työasiat-kotiin-osiosta sen verran, että voisinpa melkein kopioida Pilen kirjoituksen koskemaan itseänikin. Olen kyllä oppinut hyvin jo sulkemaan tiettyjä lööppejä ja/tai asiaan liittyviä kirjoituksia mielestäni. Tai siis en jaksa niihin sen suuremmin jäädä kiinni. Ammattikirjallisuus -ja kirjoitukset ovat asia erikseen. Sitäpaitsi, meillä on hyvin toimiva työnohjaus ja akuuttitapauksissa saa asiat purkaa ammatti-ihmisen kanssa (siis jos on joutunut henkisesti kuormittavaan tilanteeseen) mahd. nopeasti joten ne harvoin enää aiheuttavat ahdistusta iltaisin/öisin. Tosin, joskus kyllä käy niin mutta se on tooodella harvinaista.
Nyt lähtöä tekemään! Kivaa sunnuntain jatkoa kaikille.
Alli
Pakkasta edelleen kymmenisen astetta, joten ulkoiluilma mitä parhain. Minä vain olen laiskotellut aamun ja antanut isompien lasten katsella Disney Chanelia....(en muuten edes tiedä, miksi se meillä yleensä näkyy :)). Nyt havahduin, että ulos pitää ennen ruokaa mennä, niin ovat sitä mieltä, ettei millään haluaisi, vaan sisällä pitäisi saada olla. Ei muuta kuin pukemaan vain (sillä aikaa kun äiti juo kahvia ja surffailee syysmammapinossa).
Lila, kirjoituksesi kosketti, vaikka omat vanhempani ovatkin elossa (eivätkä edes erityisen lähellä tahi läheisiä). Asenteesi elämään ja kuolemaan tuntuu todella kadehdittavalta. Jäsentelet asioita oikein järkevästi. Jaksuja ja kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi!
Epäilen, että ennen vanhempieni terveyttä joudun huolehtimaan (70v.) anoppin terveydestä. Lapsillekin mummo on todella tärkeä. Anopilla on perussairauksia niin paljon, että mies on ollut " hautaamassa" äitiään jo parikymmentä vuotta, mutta niin mummo vain käy mökillä läpi lumen ja jään (tosin viime aikoina hiukan harvemmin). Jaksamista ja voimia myös Ankkikselle anopin asiassa!
Nyt täytyy lähteä ulkoilemaan!
Palataan!
♥Saamuska
Lila:Minäkin kyynelsilmin luin kirjoitustasi.Sinulla on niin kauniit ja selvät ajatukset.PAljon voimia teille ja äidillesi,olette rukouksissa.Hali!
Toivottavasti Alli löydätte ihanan juhlapaikan :-)
Typy halus kattoo NallePuhia,jakso ehkä2minsaa..Nyt huutelee isiä eteisessä.Eilen olivat pojan huoneessa leikkimässä ja nyt kärttää sinne kokoajan..
Joulutähdet läks nyt,katotaa onko vaikutusta.Typy kyllä ihan rohisee et oisko flunssa jälleen tulossa.Jotenki kypsyttää tää ku marraskuun alusta lähtien ollu joku lähes kokoajan kipeenä.
Jumpat pitää maksaa nyt tai sit ei pääse jumpille.Vähä pelottaa ku maksu on 139e et jos ei pääsekää,niinku syksyllä kävi ni menee taas rahat hukkaa...
Menen kämppää järjestelemään,onneks illalla tulee kaverit :-)
jatu
Meillä katsotaan taas autot-elokuvaa. Miten lapset jaksaakin kattoa samaa 100 kertaa peräkkäin. Laiska äiti antaa katsoa, että tulee pieni lepohetki päivään:)
Olin aamulla koiran kanssa reippaalla kävelylenkillä. Hiestä märkänä tulin kotiin, kävin suihkussa ja tein ruokaa. Lapset päätti sitten molemmat, etteivät halua syödä. Pienikin on alottelemassa tätä ihanaa tapaa. Mutta mikäs siinä. Ilman ruokaa jäivät ja seuraavaksi välipalaa iltapäivällä ja illalla kunnon ruokaa vasta (aion muuten iskeä samaa ruokaa nenän eteen).
Tein Pirkka-lehden ruokalehdestä otetulla reseptillä possu-omenapataa. Meni uutuudenviehätys, kun meidän äiti oli bongannut saman ohjeen ja tarjosi sitä meille eilen! Mutta oli silti hyvää, kannatti tehdä:) Oli vielä helppo tehdäkin.
Nyt menen oikasemaan sängylle vähäksi aikaa:)
T: Ynis
Ei tuullut, eikä laiva keikkunut :)
Oli oikein mukava reissu ja yhdessä humpattiin 4 asti aamuyöllä, muutama tunti unta ja sitten maihin. Kävin kulmat värjäämässä ja nyppimässä, niistä tuli aivan hirveät. Täytyy yrittää ite korjailla niitä, eipähän tarvii toista kertaa käydä.
Sataman liepeillä notkui joku narkki, tuli pyytämään euroa ja käveli meidän vieressä vaikka kuinka kauan. Mies sanoi ettei ole kolikoita, sit se alko raivomaan että miksi mies valehtelee hänelle. Lopuksi huusi meille jotain että työnnä euro perseesees. Aika pelottava tyyppi, mä olen yleensä aika kärkäs sanomaan öykkäreille, mutta nyt katsoin viisaammaks olla hiljaa ja hiipiä laivaan.
Yhteisestä sävelestä en vielä(kään) tiedä, hiljaa hyvä tulee... tai sitten ei.
Omanapainen pikavisiitti :)
Hilu
Löysimme muutaman kivan juhlapaikka-vaihtoehdon. Yhdessä paikassa oli innokas talonmies näyttämässä meille paikkoja vaikka emme olleet edes sopineet tulostamme. Hyvä palvelu :) Sattui tämä talonmies vain palloilemaan tiluksilla ja kun pongasi meidät kurkkimasta ikkunoista sisään (heh), oli heti valmiina näyttämään sisätiloja (" kun ei mulla tässä ihmeempiä ole" ).
Voi ei, se mun herkuttomuudesta sitten. Minä nimittäin pongasin lähi-Alepan karkkihyllystä uutuuden " Pätkis-pussin" . Täytyihän se tietenkin ottaa kokeeksi .. jos vaikka maistuisi sittenkin paremmalta kuin Pätkis-patukka :) Samalla Alepan reissulla ostin siskolleni ja miehelleen vatsatauti-ruokaa eli piimää, vissyä ja mustikkakeittoa. Reppanat sairastavat yhdessä ja tarvitsivat kaupassakävijää. Ihme, että me olemme säilyneet siltä taudilta! Vielä, ainakin.
En enää tiedä, mistä tämä tyttösen päiväunille nukahtamisongelma johtuu. En oikein usko sen enää johtuvan siitä, että tutti on jäänyt. Meillä on vähän toisin päin kuin Tealla. Yöunille nukahtaa melko OK mutta päiväunien kanssa kikkaillaan. Ja silti aivan selvästi niitä vielä tarvitsee. Ilman päiväunia on kertakaikkiaan kamalaa! Mutta silti pitää huutaa ja huutaa vaikka selvästi on aivan reporankana ja väsyneenä. Saattaa itsekin huutaa olevansa väsynyt, silti pitää taistella unta vastaan vaikka väkisin! Luulen, että kyse sittenkin uhmaiästä ... Nukahtaa sitten lopulta, mutta aina tuo pakollinen huuto ja pompotteluyritys (" vettä" , " kirja" , jne.- käskysyt raikaa). Huoh, alkaa olla tosi raskasta. Tietenkin, tämä nyt meillä kärjistyy näin koska olen kotona päiväuniaikaan vain pe-su. Päiväkodissa kuulemma nukahtaa ihan OK. Mutta meillehän se uhmailu tietenkin kohdistuukin, että sikäli.
Onko muilla samanlaista?? *toivon vain että vaihe päättyy pian, huokaus*
Kiva että oli hyvä reissu, Hilu :) Onnea jatkoon teille, toivottavasti yhteinen sävel vielä löytyy!
Alli
Meillä joku aika sitten kanssa päiväunille meno temppuilua. Nykyään nukahtaa tosi hyvin,kun ulkoillaan kunnolla kotipäivinä -ja - kävelytän pojan puistoon tai mihin sit ollaankin menossa (aikasemmin kuskasin rattailla ja siinä väsyin vain mä ite) Lisäksi lounas hieven myöhemmin ja klo 12.30 nukahtaa takuuvarmasti (herätään 7 maissavpaapäivinäkin) Aikaisemmin kun kotona päiväunille meno tuskaa,nukhati kuulemm hoidossa hienosti.
pari kaveria pitäis tulla käymään, täytyy yrittää pysyä hereillä. Tähän aikaan päivästä iskee aina kauhea väsymys. Aamulla nousin Idan kanssa ysiltä, mies ja vauveli nukkuivat melkein puolille päivin. Vähän kiukutti, ku ois ne pari lisätuntia unta ollu kyllä tarpeen, mut oli toisaalta kiva touhuta aamulla Idan kanssa. Otettiin kuusesta koristeet pois, ja nyt on kuusikin viety varastoon. Sit imuroitiin ja tehtiin ruokaa. Olispa tiskikone, nyt pitäis sit tiskata jos haluais et olis siistin näköstä, mut olkoon. ehtii sitä huomennakin.
Poika nukkuu parvekkeella, ei taida talvea tulla ollenkaan kun nytkin parvekkeella on +5 lämmintä. Vaikee vaan pukea noin pientä, kun Ida oli ensimmäisenä talvenaan jo hiukan isompi. Meillä on muutenkin housuongelma vauvan kanssa, kun toinen on niin pitkäjalkainen et 56cm housut ois just hyvät mut sit ne on aivan liian leveät. Potkuhousut tietty menis mut en vaan tykkää niistä niin kauheasti...
Huomenna mies menee takas kouluun ja meidän pitää selvitä täällä keskenämme. Jos vauva taas nukkuu puolillepäivin niin me ei kyllä päästä ulos lainkaan... Ruoka on huomiseksi jo valmiina ettei tarvii kaikkea ehtiä huomenna. Ida, joka koko syksyn hoki et ei mennä päiväkotiin, sanoo nyt et hän haluaa päiväkotiin ja mennäänkö sinne huomenna jne. No, ehkäpä puistotoiminta riittäis, kunhan vaan saadaan ne paperit vietyä ja päästään sinne tutustumaan.
Nyt jumittaa... poistun takavasemmalle...
Petra, Ida ja vauva 15vrk
Neitin 1 vee synttäreitä juhlittu. Mummo ja ukki kävivät, samoin kummit. Ei porukkaa paljon, mutta sopivasti. kakkuakin oli sopivasti, ei kummittele ja kutsu houkuttelevasti enää jääkaapista :)
Huomenna se sitten virallisesti alkaa. Työt nimittäin. Tosin olen jo kolmisen viikkoa käynyt töissä noin 3 pv/viikossa. se olisi oikeasti sellainen sopiva määrä, mutta valitettavasti ei mahdollinen. Sijaisena kun on tehtävä sitä, mitä annetaan. Niinpä 38h15 min/vko on se, jota joutuu puurtamaan.
Lapset ovat vielä huomisen päivän kotona, miehellä on vapaapäivä. Ja tiistaina sitten eka päivä on sellainen reilun neljän tunnin ittainen vain. Saapa nähdä miten se lähtee sujumaan. Ryhmässä on neljä muuta vuoden ikäistä nassikkaa Neitin lisäksi. tosin eiväthän ne kaikki samoina päivinä ole hoidossa, vuororyhmäläisiä kun ovat.
Meillä on kanssa satanut lunta eilen ja tänään, mutta kunnon pakkasista ei ole tietoakaan.
Kivaa, että lomalaiset ovat palanneet linjoille. Mutta missä on Kukkuu? Miten voit ja miten jakselet?
Nyt soi puhelin. Tsau!
Mimmu
Alan oikeasti uskoa, että tää ei ole mikään joulun jälkeinen väsymys, vaan neitokaisella on alkanut KAMALA uhma heti kertaheitolla. Tänään vielä nauratti, kun toinen huusi keskellä lattia suu ammollaan ja raivosi vaan. Mutta oikeasti, sitä kesti välillä katketen ainakin tunnin ja sitten nukahti ihan väkisin miehen viereen. Ehkä väsymys ja alhainen verensokeri oli osasyy, mutta hieman lievempänä näitä on tullut jo monta kertaa aikaisemminkin. Onneksi heräsi 5 min torkkujen jälkeen ja alkoi syödä ihan reippaana ison annoksen (päiväruoka kun jäi syömättä, välipalaksi banaani).
Uhmaan liittyy myös se, että haluaa vettä. Haluaa pöytään istumaan ja juomaan vettä. Saa vesilasin, ei kelpaa. Pitää olla paljon vettä. Otan lasin ja menen lisäämään vettä ja raivo alkaa. Ei kelpaa enää paljon vettä. Eikä mikään vesi. Mutta ei kelpaa, että vesi laitetaan poiskaan. Lopulta juo puoli lasillista vettä. Sitten taisi alkaa uusi raivo jostain ja jäi tuoliinsa hulluna huutamaan.
Vesi ei ole itse aihe, vaan esimerkki uhman ilmenemisestä. Uhmainen pieni osaa myös lyödä ja heitellä tavaroita.
:) Vielä naurattaa, muttei varmaan kauaa. Muistan, että esikoisella alkoi uhma reilu 1,5vuotiaana ja sitä on eri muodoissaan kestänyt siitä saakka. Alussa lensi tavarat ja huudettiin, mutta sitten oli jo ok. En muista, että ois näin kauheasti raivonnut ja riehunut. Toivottavasti tää pienemmän versio ois sitä ohimenevää plaatua:)
Minä rupean katsomaan hotellin tarjontaa. Huomenna Mikkeliin...
T: Ynis
En muista onko tää se oikea päivä, mutta kuitenkin:)
Hilu, kivaa, että viihdyitte! Toivottavasti saatte jotain ratkaisua asioihin vähitellen.
T: Ynis
elikkäs moikka kaikille pitkästä aikaa:) ajattelin nyt ottaa itseä niskasta kii ja ilmoitella itsestäni ettete aivan mua unohda, onnneks saan pysyä s-postilistalla. Paljon olen ollut taustailijana mutta kirjottelemaan en ole ehtinyt. No syykin on selvä jouluna sairastuttiin koko porukka ja vieläkin nuhaa , viime yönä särki töissä niin päätä että mietin olisko poskiontelotulehdus, ajattelin mennä ens vkolla lääkäriin jos pää edelleen kipeä ja olen tukossa, kaksi viikkoa jo kestänyt.
Aatonaattona siis mentiin pojan kanssa Koskiklinikalle koska kuume oli kestänyt jo 4 päivää ja toisessa korvassa tulehdus ja toisessa lakava sekä keuhkokuume, kova antibiootti päälle ja koska poika ei käytännössä katsoen syönyt mitään viikkoon, joi kyllä niin ab veti mahan kuralle parhaina pvinä ripulia vesi sellaista kopa 7 kertaa, onneksi suostui juomaan osmosalia, sanoi sitä karkiksi:) no nyt poika kunnossa ja ruoka maistuu vanhana tapaan. miehellä vielä nuha. miehellä ja anopilla oi keuhkoputkentulehdus, no pukki kävi silti ja koitetiin jotenkin viettää jouluakin, ruoka ei kauheesti maistunut ja ruokaa meni hukkaankin, meillä oli porukkaa siis syömässä.
Uusi vuosi vietetiin kotona ja amuttin raketteja, poika tykkäs hirveesti.
viime yön olin siis töissä ja ens yö vielä, sitten 3 vapaata. ja arvatkaapa meille tulee ens ti SIIVOOJA nyt joka toinen tiistai 3 tuntia kerralla, kyllä helpottaa elämään, meinaan kolmivuorotyö ja iso talo ja pieni lapsi ei ole paras mahdollinen yhdistelmä:)
Nolona tunnustan en muista mitä kellekin kuuluu, nolona....
No meillä alkoi joulukuun alussa se vauvaprojekti ja ens viikolla pitäs tulla ekat luomumenkat pillertien jlk, ja tietty toivon etteivät tulisi mutta enpä todellakaan usko että heti olis tärpännyt, viimeks mun kierto meni ihan sekasin , eka kierto oli 47.
Mun vauvakuumetta kasvattaase että kaksi työkaveria raskaana ja yks hyvä ystävä odottaa vauvaa, sillä on sama la kun mulla oli pojasta. ihana juttu.
mutta nyt lopetan, koitan saada ilmotettua itsestäni usemmain.
t. yötyöläinen manteli ja poika, joka nyt mummillassa yökylädssä, jotta mamma saa nukkua
Kiva manteli kuulla sinustakin. Onnea vauvaprojektiin!
Meilläkin on päiväunille nukahtaminen hankalaa. Antsa nukutetaan käytännöllisesti katsoen aina kotona päiväunille vieressä. Päiväkodissa unet sujuvat ihan normaalisti, mutta kotona ei päivällä omaan sänkyyn enää nukahdeta. Tänään nukutin poikaa klo 13-14, tunti nukutusta siis. toisaalta on mukavaa viikonloppuna päästä itsekin vähän lepäilemään samalla :) Neljältä sitten piti jo valot laittaa päälle, kun lähdimme synttärikutsuille. Pojalla kyllä olisi unta riittänyt. Iltaunille nukahtaa Antsa kyllä omaan sänkyyn (on tosin ollut vähän värkkäämistä siinäkin..Pissahätä-laulu-pissahätä-laulu..ymym).
Ja uhmaahan riittää meilläkin, vaikka poika muuten on oikein mukava ja rauhallinen. Jos ei saa tahtoaan läpi, niin kiljunta ja selälleen heittäytyminen alkaa.
Viikko edessä taas. Jaksamista ja kaikkea mukavaa syyssiskot!
Saamuska♥
Vielä muutama sananen. Pitää kehua, kun olen pessyt 3 koneellista pyykkiä tänään ja imuroinut kämpän. Mies järkkäsi mukavan yllärin, kun imuroin yläkertaa. Oli pesemässä alakerran lattioita, kun rymistin imuri kädessä alas. Olin aikeissa itse alottaa senkin urakan (enkä ollut maininnut asiasta mitään). Joskus ne miehetkin yllättää.
Ayap, työpostit kännykkään.... Ei hyvä! Tapa joka miehessä on ärsyttänyt aika paljon:) Kun niihin viesteihin on niin vaikea olla reagoimatta.
Olenko muuten jotenkin harvinainen, kun teen normi työpäivää ja pystyn jättämäänkin sen siihen? Ellen sitten omaan tarpeeseen tee tunteja sisään. Tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että työt seuraa ihmisillä illoiksi kotiin, samoin viikonlopuiksi ja jopa lomillekin. Muistakaa, että kunnon taukojakin tarvitaan! *huolehtii kanssasisaristaan*
Lempo, kiva, että matkailu sujui!
Keilin, teillä hurjia tauteja! Toivottavasti nyt pysyvät poissa pitkään!
Meiltä sen verran lisää hyvä uutisia (patin lisäksi), että esikoisen yskä näyttäis helpottaneen. Miehelläkin ab-kuuri ja ehkä hieman parempaan päin myös menossa. Koisaperhosia näkyy vähemmän, tänään ei yhtään. Pelottaa tosin, että kohta rumba alkaakin alusta noiden perhosten kanssa. Salakavalia olioita ovat.
Siinäpä se muutama sana:) Öitä!
T: Ynis
Ps. kevyellä syömislinjalla olen mennyt viikonlopun tähän saakka. On vaikeaa, myönnän!