Miten rekrytoijat tekevät valintansa jos kaikki ehdokkaat ovat hyviä?
Varmasti vaikea homma rekrytoijilla, jos kaikki hakijat vaikuttavat hyviltä ja kelvollisilta.
Kommentit (8)
Aina on olemassa semmoinen muuttuja kuin pärstäkerroin, joka jokaisella on erilainen ja tekee eron valituksi tulemisen ja hylkäämisen välillä.
Otetaan se punavihreää agendaa tunnustava hakija vaikka onkin ehdottomasti surkein valinta.
Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Sitten vaan valitaan yksi. Ei siihen kannata enää tuolloin käyttää paljoa aikaa ja muita resursseja. Voi vaikka heittää nopalla. Tarkoitus on löytää riittävän hyvä, ei absoluuttisesti parasta.
Jos on useampi tasavahvaehdokas, niin sitten ratkaisee kemioiden kohtaaminen ja se millaisen lisän kyseinen henkilö toisi kyseiseen tiimiin/työyhteisöön. Se on joskus pienestä kiinni. Välillä tiimiin tarvitaan energiaa ja uusia ajatuksia, välillä taas rauhoittavaa voimaa.
Parhaimman ulkonäön omaava ja ulospäinsuuntautunut hakija valitaan
Tasavertaisista hakijoista valitaan työyhteisöön sopivin tai esimies valitsee itselleen miellyttävimmän. Myös palkkapyynnöllä voi olla merkitystä.
Kaunis nainen pääsee rinnanmitan verran edelle muista samantasoisista työnhakijoista jos työhönottaja on mies. Jos työhönottaja on nainen niin nuoren miehen komeus toimii. Kaunis naistyönhakija ja vanha naistyöhönottaja? Riippuu työhönottajan itsetunnosta.
Riippuu tietysti työpaikasta, mitä painotetaan eniten. Jos on hyvä koulutus ja kokemusta useammasta työpaikasta alalla, se saattaa olla eduksi, koska on jo suhteellisuudentajua ja näkemystä muustakin maailmasta.
Terveys ja tasapainoisuus on tärkein, varsinkin ns. "ihmisammateissa", joissa ollaan paljon tai hyvin paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Sitten tietysti ihan tavalliset, siisteys. normaalit hyvät käytöstavat ja normaali pukeutuminen, ei siis mini-mini-hameita ja anteliaita toppeja edes kesällä. Kertoo tilannetajusta.
Työpaikan pitää sopia uudelle työntekijälle ja työntekijän pitää olla sopiva työyhteisöön. Kemioiden pitää edes jotenkin sopia yhteen, muutenhan työnteostakaan ei tule mitään.
Aktiivisuus ja ahkeruus ovat hyviä merkkejä. työt tulevat tehdyiksi, myös ihan oma-aloitteisesti eikä vain ohjeesta.
Kiinnostus alaan on se ratkaisevin. Opiskelut, työpaikat, onnistumiset edellisissä tehtävissä jne. "Asiallinen" käytös kaikenlaisten ihmisten kanssa toimiessa jne. Onko kykyä ottaa opiksi vai riitauttaa asiat helposti ja usein. Onko omalla alallaan. Joskus se kympin tyttö ei ole paras valinta, vaan se, joka osaa myös käytännön asiat sen teorian lisäksi, eli käytännön työskentely alalla on plussaa.
Tässä joitakin näkökulmia alkuun.