Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te muut niin ahdistuneita työelämästä, että vapaa-aika menee työhön liittyvästä ahdistuksesta kärsiessä?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Olen. Nykyään työ ja työasiat pyörii jatkuvasti mielessä, vituttaa ja ahdistaa. Töihin lähtiessä joudun joskus ottamaan rauhoittavaa, jotta kykenen töihini. Öisin heräilen monta kertaa tai aamuyöllä ja kun työasiat vaan pyörii mielessä, niin en saa enää unta.
Liikaa töitä, liian vähäiset resurssit, liian kireät aikataulut, esimies joka yrittää olla liikaa kaveria eikä uskalla johtaa.
Mietin irtisanoutumista joka ikinen päivä, mutta vielä se ei ole mahdollista taloudellisesti. Tunnen olevani loukussa.
Ollaanko me työkavereita? Kärsin kanssa kaverillisesta esimiehestä jolta puuttuu johtamisen taito...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Joskus kiireisinä aikoina saattaa olla vapaa-ajallakin stressiä, mutta muuten voin hyvin sekä töissäni, että vapaa-ajalla. Mulla on myös kokemusta huonosta, ahdistavasta työpaikasta, joka raunioitti mut täysin ja olin niin ahdistunut, etten nähnyt ulospääsyä. Jostain sain kuitenkin energiaa etsiä uutta työpaikkaa. Uuden työpaikan sain ja aloin toipua pikkuhiljaa. Nykyään viihdyn työssäni niin hyvin, että en oikeastaan ikinä sunnuntaisin ajattele, että voi ei, maanantai. Lomalta ei ahdista palata, vaikka välillä tietysti ihanan loman loppuminen on surkeaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Joskus kiireisinä aikoina saattaa olla vapaa-ajallakin stressiä, mutta muuten voin hyvin sekä töissäni, että vapaa-ajalla. Mulla on myös kokemusta huonosta, ahdistavasta työpaikasta, joka raunioitti mut täysin ja olin niin ahdistunut, etten nähnyt ulospääsyä. Jostain sain kuitenkin energiaa etsiä uutta työpaikkaa. Uuden työpaikan sain ja aloin toipua pikkuhiljaa. Nykyään viihdyn työssäni niin hyvin, että en oikeastaan ikinä sunnuntaisin ajattele, että voi ei, maanantai. Lomalta ei ahdista palata, vaikka välillä tietysti ihanan loman loppuminen on surkeaa.
Olen tuo raunio nyt. En pysty hengittämään.
En ole. Minulla on tutkitusti henkisesti erittäin rankka työ. Kuulostaa nyt siltä, että olet uupunut. Noin voi käydä ihan meille kaikille.
Varaa aika työterveyteen. Tarviset saikkua ja muuta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Nykyään työ ja työasiat pyörii jatkuvasti mielessä, vituttaa ja ahdistaa. Töihin lähtiessä joudun joskus ottamaan rauhoittavaa, jotta kykenen töihini. Öisin heräilen monta kertaa tai aamuyöllä ja kun työasiat vaan pyörii mielessä, niin en saa enää unta.
Liikaa töitä, liian vähäiset resurssit, liian kireät aikataulut, esimies joka yrittää olla liikaa kaveria eikä uskalla johtaa.
Mietin irtisanoutumista joka ikinen päivä, mutta vielä se ei ole mahdollista taloudellisesti. Tunnen olevani loukussa.
Ollaanko me työkavereita? Kärsin kanssa kaverillisesta esimiehestä jolta puuttuu johtamisen taito...
:D Millä alalla olet?
Luulen kyllä, että kaverijohtajia on tänäpäivänä enemmänkin...
Listasta puuttui muuten vielä yksi rasittava työkaveri, joka valittaa jatkuvasti milloin mistäkin, mikään ei ole hyvin tai niin kuin hän haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Joskus kiireisinä aikoina saattaa olla vapaa-ajallakin stressiä, mutta muuten voin hyvin sekä töissäni, että vapaa-ajalla. Mulla on myös kokemusta huonosta, ahdistavasta työpaikasta, joka raunioitti mut täysin ja olin niin ahdistunut, etten nähnyt ulospääsyä. Jostain sain kuitenkin energiaa etsiä uutta työpaikkaa. Uuden työpaikan sain ja aloin toipua pikkuhiljaa. Nykyään viihdyn työssäni niin hyvin, että en oikeastaan ikinä sunnuntaisin ajattele, että voi ei, maanantai. Lomalta ei ahdista palata, vaikka välillä tietysti ihanan loman loppuminen on surkeaa.
Olen tuo raunio nyt. En pysty hengittämään.
Tiedän täysin, mitä tunnet. Mene työterveyteen ja pyydä sairauslomaa. Saikun aikana pystyt ehkä toipumaan sen verran, että alat keksiä ratkaisuja siihen, ettei tarvitsisi olla noin ahdistunut. Työpaikan vaihto aika usein taitaa olla se ratkaisu, mutta eihän se kovin helppoa joka alalla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Nykyään työ ja työasiat pyörii jatkuvasti mielessä, vituttaa ja ahdistaa. Töihin lähtiessä joudun joskus ottamaan rauhoittavaa, jotta kykenen töihini. Öisin heräilen monta kertaa tai aamuyöllä ja kun työasiat vaan pyörii mielessä, niin en saa enää unta.
Liikaa töitä, liian vähäiset resurssit, liian kireät aikataulut, esimies joka yrittää olla liikaa kaveria eikä uskalla johtaa.
Mietin irtisanoutumista joka ikinen päivä, mutta vielä se ei ole mahdollista taloudellisesti. Tunnen olevani loukussa.
Ollaanko me työkavereita? Kärsin kanssa kaverillisesta esimiehestä jolta puuttuu johtamisen taito...
:D Millä alalla olet?
Luulen kyllä, että kaverijohtajia on tänäpäivänä enemmänkin...
Listasta puuttui muuten vielä yksi rasittava
Sote. Mistä se valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ahdistunut työttömyydestä enkä pysty tekemään yhtään mitään. En enää edes nukkumaan.
Mene vapaaehtoishommiin.
Mitä hyötyä tästä on mun taloudelliselle tilanteelle? Ei mitään. Pahimmassa tapauksessa menetän työttömyystuetkin.
Voi kyllä. Eikä pitäisi edes katsoa suunniteltuja työlistoja, kun ahdistuu vielä entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Minulla on tutkitusti henkisesti erittäin rankka työ. Kuulostaa nyt siltä, että olet uupunut. Noin voi käydä ihan meille kaikille.
Varaa aika työterveyteen. Tarviset saikkua ja muuta apua.
Mutta pelkäämn jos sitten työsopimustani ei jatketa. :(
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on hullua.
Niin on! Aivan järjetöntä. Aivot surraavat vapaallakin. Työni on sellaista, että saatan saada ideoita myös lomilla, viikonloppuisin, öisin ja iltaisin. Vain tehdastyöläiset jne eivät ajattele duunia, kun tehtaan pilli soi. Näin niinkun kuvainnollisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on hullua.
Niin on! Aivan järjetöntä. Aivot surraavat vapaallakin. Työni on sellaista, että saatan saada ideoita myös lomilla, viikonloppuisin, öisin ja iltaisin. Vain tehdastyöläiset jne eivät ajattele duunia, kun tehtaan pilli soi. Näin niinkun kuvainnollisesti
Miten tälle saadaan stoppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on hullua.
Niin on! Aivan järjetöntä. Aivot surraavat vapaallakin. Työni on sellaista, että saatan saada ideoita myös lomilla, viikonloppuisin, öisin ja iltaisin. Vain tehdastyöläiset jne eivät ajattele duunia, kun tehtaan pilli soi. Näin niinkun kuvainnollisesti
🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on hullua.
Niin on! Aivan järjetöntä. Aivot surraavat vapaallakin. Työni on sellaista, että saatan saada ideoita myös lomilla, viikonloppuisin, öisin ja iltaisin. Vain tehdastyöläiset jne eivät ajattele duunia, kun tehtaan pilli soi. Näin niinkun kuvainnollisesti
Olen tehdastyöläinen ja minua ahdistaa jatkuvasti työni. En koe sitä merkitykselliseksi , se vain nielee aikani.
Kyllä, koska esimieheni ei erota työajan ja vapaa-ajan eroa. Jatkuvasti puhelin pirisee, milloin työtehtäviin liittyvissä asioissa, milloin ylitöihin painostamisessa ja milloin mistäkin.
Joo nykyään kun meille rakennettiin uusi siipi, minne muutto edessä. Ja siellä on todella typerät, vanhanaikaiset ja huonot työpisteet plus kaikkea muuta typerää asiaan liittyen.
Yritän pelkän muuton vuoksi päästä muualle tuohon plus tämä stressaa kotonakin.
huonon työilmapiirin vuoksi :( vihaan mennä töihin
Mene vapaaehtoishommiin.