Uusperhe harkinnassa
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni korvia myöten rakastunut, ja tunne on molemminpuolinen. Erillääneläminen tuntuu ihan helvetiltä, kovasti kumpikin haluaisi yhteenmuuttoa, mutta silti minun sisälläni kaihertaa se pieni mutta.
Miehen poika on 10v, minun lapseni ovat 5- ja 3v. Eli hänen on hyvinkin varhaisteini; tykkää rokista ja hevistä, ja minun ovat täysiä lapsia.
Kasvatusmetodit ovat hyvin erilaiset. Mies suosii vapaata kasvatusta (poika valvoo miten huvittaa ja syö roskaruokaa) ja meillä on tiukka kuri ja tiukat säännöt ja rutiinit. Minusta tuntuu, etten itse juurikaan voi luistaa säännöistä; tuntisin itseni huonoksi äidiksi. Ja mies on yrittänyt tiukentaa otetta, mutta siitä huolimatta on ennemminkin pojan kaveri kuin isä.
Eli onko mahdollistakaan, että systeemi voisi toimia..? Olisin kovin kiitollinen, jos joku uusperheen jäsen voisi antaa näkökohtia ja vinkkejä, ettei rakkaus kuolisi ja hermo menisi...
Kommentit (2)
joko eroperhe.netiin tai suomen uusperheellisten liiton keskustelupalstalle. Etenkin suplin palstalla keskitytään uusperhekuvioihin, kokemuksia tietysti löytyy laidasta laitaan, kuten ihmisillä aina :-)
http://www.eroperhe.net/keskustelu/
http://www.stresscode.fi/forums/supli/
Kuulostaa hankalalta. Pieniä näkemys eroja voi olla lasten kasvatuksessa, mutta silloin kummankin pitää hyväksyä se toisen tapa kasvattaa ja tarvittaessa sopia yhteiset kummankin käyttämät säännöt. Meillä nykyinen mieheni on tiukempi ja jämptimpi, joka on mielestäni hyvä. Silti minä välillä totean että tänään voidaan valvoa pitempään, syödä karkkia vaikka sitä syötiin viimeksi eilen, yms. sen takia että koen että aina ei tarvitse mennä tiettyjen sääntöjen mukaan ja välillä voi tehdä toisin. Toki tämä tarkoittaa sitä että 95% teemme asiat niin kuin on järkevintä ja 5% teemme asiat niin kuin on hauskaa, yleensä synttäreinä yms. erikois päivinä.
Tärkeintä tuossa tilanteessa olisi varmaankin puhua miesystäväsi kanssa ja miettiä mihin hän on valmis ja mihin sinä olet valmis ja sitten vaan kokeilemaan jos koette että se voisi toimia ja kummatkin pystyvät tarvittaessa joustamaan.
Ainakin meillä on mennyt hyvin alkuun välillä ärsytti kun mieheni käski lapsia viemään lelut pois pöydästä kokonaan yms. Vaikka minä en nähnyt sitä tarpeelliseksi jos lelut vaan laittoi suurin piirtein sivuun. yms. Nykyään lelut laitetaan tuolin alle ruokailun ajaksi. Minä en aina muista asiasta lapsille sanoa, joten mieheni on pakko itse pitää kiinni hänelle tärkeistä perjaatteista ja säännöistä. Toki minä nämä säännöt hyväksyn ja yritän niistä pitää kiinni. Olen vaan luonteeltani sellainen etten jaksa liikaa " stressata" kaikesta. Toki tietyt perus säännöt on ja pysyy, lasten parhaan takia.
Tässä nyt jotain ajatuksia asiasta, tsemppiä teille!!! Itseänikin askarrutti ajatus yhteen muutosta alkuun, mutta nyt olen ratkaisuun tyytyväinen, ja olemme asuneet yhdessä 2,5vuotta.
Murmeliitta