Lue keskustelun säännöt.
Henkisyyden puute vie ihmiset masennukseen
17.12.2023 |
Ei ole mitään mihin uskoa, kaikki on tyhjää, materiaa. Einstein "Maailmassa on 2 tyyppisiä ihmisiä, ne ketkä näkevät kaiken ihmeellisenä ja ne ketkä eivät näe mitään ihmeellisenä"
Kommentit (54)
Tavara on nykyajan Jumala, kauppakeskukset nykyajan kirkkoja. Näinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen kuuluvuuden tunne on alkukantainen tunne, johon ihmiset pyrkivät. Uskonto tuo yhteen kuuluvuuden tunnetta ja monet uskonnot käyttävät tätä myös hyödyksi. Yhteinen vihollinen tuo myös yhteen kuuluvuuden tunnetta ja tätä käytetään usein, kun johtajat perustelevat miksi pitäisi sotia. Saksassa 20- ja 30-luvuilla oli talous lama ja eräs henkilö osoitti yhteiseksi viholliseksi oppineet juutalaiset, joilla näytti olevan rahaa ja se antoi yhteen kuuluvuuden tunnetta ja viha ei enää kohdistunut päättäjiin vaan juutalaisiin.
"Kristilliset arvot" äänestävät Donald Trumpin taas kohta valtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennemminkin uskonnot aiheuttavat pahaa oloa, itsekin tiedän useita uskossa (jopa lapsesta asti) olleita ihmisiä joilla mennyt huonosti. Itse en usko mihinkään jumalaan, mutta arvostan elämän ihmeellisyyttä. En tiedä johtuuko psyykestä vai kotikutoisesta henkisyydestä, mutta uskon että omalla ajattelutavallaan voi vaikuttaa paljonkin elämänlaatuunsa. En ole suostunut hyppäämään kilpailuhenkiseen suoritus- ja ulkonäkökeskeiseen maailmaan siinä määrin kuin moni muu.
Ei usko Jeesukseen ole tae helpommasta elämästä. Kysymys on suhteesta Jumalaan. Onnea tuo armo, turva ja yhteys Jumalaan sekä usko, että tuonpuoleisessa helpottaa. Usko Raamatun Jumalaan ei poista elämään kuuluvia kriisejä, mutta voi helpottaa niiden käsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Sielun ravinnosta on huutava pula, tarjolla on vain hömppää joka paisuttaa egoa mutta ei ravitse sielua.
Tarjolla on vaikka mitä, mutta laiska saa vain sen mitä kotiin asti kannetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen äärettömän henkinen ja minulla on lapsesta asti ollut suora yhteys maailmankaikkeuden Jumalaan. Masentaa silti kun ihmiset ympärillä ovat joko materialismin tai uskonnon sokaisemia.
En kuitenkaan muuttaisi itseäni. Huolimatta siitä, että olen kokenut paljon itsestäni riippumattomia vastoinkäymisiä, henkisyys ja usko suurempaan merkitykseen, on pitänyt minut järjissäni ja jaloillani. Ja empatiakykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että monien nykyihmistä riivaavan ongelman, kuten kaikenlaiset riippuvuudet, takana on merkityksellisen yhteyden puuttuminen. Ongelma vain taitaa olla että mikä on merkityksellistä ja mihin se yhteys pitäisi olla? Vastaus kai pitäisi löytää itsestä...
Esimerkiksi itse en löydä oikein mitään vastauksia kristin- tai muistakaan uskonnoista, yrityksestä huolimatta. Lähinnä vastaan on tullut toisten tuomitseminen, ahdasmielisyys ja hierarkinen vallankäyttö. Kai tämä on loputonta etsimistä?
Filosofia se miehen tiellä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista.
Jostain kumminkin sitä tarkoitusta elämälle pitää kaivaa: työn teosta, omaisuuden haalimisesta, someseuraajien määrästä, urheilutuloksista, sukupuoli-identiteetistä, politiikasta, jne. katoavasta maailmallisesta.
Ennen lapsille opetettiin että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että jokainen on mittaamattoman arvokas Jumalan lapsi, jonka asioista Luoja on kiinnostunut ja joka pääsee taivaaseen kuoleman jälkeen.
Nykyään opetetaan että ihminen on puhtaasti sattumalta apinasta kehittynyt, vain hieman muita kehittyneempi eläinlaji, ja että yksilö on täysin merkityksetön tekijä, kiitäessään kuolevalla planeetallaan jumalattomassa universumissa. Eikä mitään parempaa ole odotettavissa edes siirryttäessä ajasta ikuisuuteen, vaan häviää lopullisesti.
Tulokset on alkaneet jo näkyä, kun masentunut nuoriso ei tiedä edes omaa sukupuolta
Henkisyyttä voi olla myös ilman uskontoa. Monille ihmisille spirituaalisuus merkitsee henkilökohtaista matkaa oman sisäisen minän ja suuremman merkityksen etsimiseen elämässä. Se voi ilmetä eri tavoin, kuten mindfulness-harjoituksina, meditaationa, yhteytenä luontoon tai syvänä myötätuntona muita kohtaan.
Spirituaalisuus tarjoaa usein avoimuutta ja joustavuutta verrattuna uskonnollisiin oppeihin. Se antaa yksilölle tilaa tutkia erilaisia näkemyksiä ilman, että hänen tarvitsee omaksua valmiiksi määriteltyä uskonnollista doktriinia. Tämä avoimuus voi johtaa rikkaampaan ja monipuolisempaan henkiseen elämään, kun yksilö voi vapaasti valita ne elementit, jotka resonoi hänen omien arvojensa kanssa.
Henkisyys ilman uskontoa nähdään usein myös parempana vaihtoehtona, koska se korostaa yksilön henkilökohtaista merkitystä ja kasvua. Spirituaalisuus voi rohkaista ihmisiä kysymään syvällisiä kysymyksiä omasta olemassaolostaan ja tarkoituksestaan ilman valmiiksi annettuja vastauksia. Tämä prosessi voi tuoda mukanaan henkilökohtaista kasvua ja oivalluksia, jotka perustuvat yksilön omiin kokemuksiin.
Lisäksi spirituaalisuus saattaa edistää avoimuutta ja ymmärrystä erilaisia uskomuksia kohtaan. Siinä missä uskonto saattaa tuoda mukanaan tiukempia rajoja ja dogmeja, henkisyys voi toimia yhdistävänä tekijänä erilaisten näkemysten välillä. Tämä voi johtaa suurempaan suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen muiden henkisiä polkuja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että jumalaa ei ole olemassa (ainakaan sellaisena kuin mikään tietämäni uskonto kuvaa sitä). En aio teeskennellä uskoa tai yrittää pakottaa itseäni uskomaan jotain mihin en usko.
Lapsena kuuluin kirkkoon. Kaipaan kovasti siihen liittyvää yhteisöllisyyttä, lämminhenkisyyttä ja terveitä arvoja. Kohtaamani uskovaiset ihmiset ovat olleet pääosin mukavaa porukkaa. En silti koe olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella erilaisen uskon vuoksi.
Onko ihan mahdoton ajatus, että me yhteisöllisyyttä arvostavat, ei-pinnalliset ateistit perustaisimme oman "kirkon"?
Ihana ajatus. Mikä olisi se yhteen liimaava ajatus toiminnan taustalla ja riittäisikö se kokoamaan ihmiset yhteen, tiiviiksi yhteisöksi? Miten yhteisö eroaisi jo olemassa olevista hyväntekeväisyysjärjestöistä ja kerhoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahan puute vie ahdinkoon mielummin itken mersussa kuin ratikassa
Itse erottaisin toisistaan henkisyyden ja hengellisyyden. Henkistä kehitystä voi harjoittaa neutraalilla pohdiskelulla ja omia arvoja/luonteenpiirteitä positiivisemmaksi jalostamalla, tulla nk viisaammaksi ja "paremmaksi ihmiseksi" jossa ulkoiset asiat ovat toisarvoisia. Sisintä kehitetään ja teot ovat johdonmukaisia.
Hengellisyys taasen on enemmän sidoksissa uskonnollisuuteen jossa muut määräävät miten pitää ajatella. Käytännössä sitten toimitaan toisin.
Toivoisin että henkisiä tyyppejä olisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista.
Jostain kumminkin sitä tarkoitusta elämälle pitää kaivaa: työn teosta, omaisuuden haalimisesta, someseuraajien määrästä, urheilutuloksista, sukupuoli-identiteetistä, politiikasta, jne. katoavasta maailmallisesta.
Ennen lapsille opetettiin että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että jokainen on mittaamattoman arvokas Jumalan lapsi, jonka asioista Luoja on kiinnostunut ja joka pääsee taivaaseen kuoleman jälkeen.
Nykyään opetetaan että ihminen on puhtaasti sattumalta apinasta kehittynyt, vain hieman muita kehittyneempi eläinlaji, ja että yksilö on täysin merkityksetön tekijä, kiitäessään kuolevalla planeetallaan jumalattomassa universumissa. Eikä mitään parempaa ole odotettavissa edes siirryttäessä ajasta ikuisuuteen, vaan häviää lopullisesti.
Tulokset on alkaneet jo näkyä, kun masentunut nuoriso ei tiedä edes omaa sukupuolta
Uskossa oleminen ja hyvään Jumalaan uskominen eivät kyllä mitenkään tarkoita ettei ihminen voisi miettiä sukupuoli-identiteettiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?Tiedetään siitä koska Raamatussa lukee niin.
No mistä sitten tiedetään, että Raamattu on oikeassa?
Juuri tää ateistien vihaisuus, ylimielisyys, tuomitsevuus ja suvaitsemattomuus erilaisia katsomuksia kohtaan on yksi syy miksi en halua siihen joukkoon kuulua. Uskoisin mielummin vaikka yksisarvisiin.