Lue keskustelun säännöt.
Henkisyyden puute vie ihmiset masennukseen
17.12.2023 |
Ei ole mitään mihin uskoa, kaikki on tyhjää, materiaa. Einstein "Maailmassa on 2 tyyppisiä ihmisiä, ne ketkä näkevät kaiken ihmeellisenä ja ne ketkä eivät näe mitään ihmeellisenä"
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla osittain tottakin. Meillä on opetettu lapsille,että he ovat syntyneet isän ja äidin rakkaudesta. Heille on kerrottu myös taivaallisesta isästä. Kiitetään kodista, ruuasta ja ystävistä. Minä olen opettanut lapsilleni, että toinen on poika on ja toinen tyttö. On meitä vanhempia, jotka itse opetamme lapsille kristillisiä arvoja.
Minä uskon, että jumalaa ei ole olemassa (ainakaan sellaisena kuin mikään tietämäni uskonto kuvaa sitä). En aio teeskennellä uskoa tai yrittää pakottaa itseäni uskomaan jotain mihin en usko.
Lapsena kuuluin kirkkoon. Kaipaan kovasti siihen liittyvää yhteisöllisyyttä, lämminhenkisyyttä ja terveitä arvoja. Kohtaamani uskovaiset ihmiset ovat olleet pääosin mukavaa porukkaa. En silti koe olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella erilaisen uskon vuoksi.
Onko ihan mahdoton ajatus, että me yhteisöllisyyttä arvostavat, ei-pinnalliset ateistit perustaisimme oman "kirkon"?
Elämän sisältö on jo imeväisikäisestä muodostunut päättymäksi kilpajuoksuksi paremmuudesta, varakkuudesta, ulkonäöstä suorittamisesta, suosittuna olemisesta, jakamattomasta HUOMIOSTA, ja siitä onko péřşé varmasti riittävän iso ja kuvauksellinen. Tämä kaikki vie valveIIlaoloajasta 100%. Ei siihen millään enää mikään henkisyys mahdu.Ja sitten se tunne, kun ei olekaan enää paras, aina on joku parempi ja menee ohi. Ei siitä vaan voi mitenkään ehjänä selvitä.
No pystyisikö ap ruveta uskomaan Siwaan tai joulupukkiin päättämällä uskoa? No ei. Yksinkertaisille ja auktoriteettiuskoisille se on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap mitä tarkoitat. Suurin osa ihmisistä ymmärtää myös uskon ja henkisyyden väärin. Siitä kertoo sekin että uskontoa verrataan joulupukkiin? Mutta se henkinen polku on jokaisen itse etsittävä ja löydettävä, ei sitä voida ulkopuolelta antaa. Terveisin entinen ateisti, nykyisin uskossa
Miten sen voi sitten löytää? Pitääkö vain tutkiskella sisintään vai voiko esim. lukea aiheeseen liittyviä kirjoja tai katsoa Youtube-videoita? Katsotaanko ne ulkopuolisiksi lähteiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Mun tosiuskovainen ja henkinen, jumalaa ja jeesusta rakastava äiti sairastui masennukseen ja lopulta riisti henkensä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen voi sitten löytää? Pitääkö vain tutkiskella sisintään vai voiko esim. lukea aiheeseen liittyviä kirjoja tai katsoa Youtube-videoita? Katsotaanko ne ulkopuolisiksi lähteiksi?
Tämä vastaus oli siis numero 7:lle. Olen samaa mieltä, ettei "henkistä polkua" voi kukaan toiselle valmiina antaa. Voi silti jakaa tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat toista löytämään oikean polun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle monet asiat ovat ihmeellisiä, mutta ei siihen kristinuskon jumalaa tarvita. Ajatteluni alkoi avautua kun löysin itselleni sopivan mielialalääkityksen; olen viimeisen n. vuoden aikana herännyt tajuamaan mm., etten ole oikeasti koskaan vihannut itseäni, vaan ainoastaan muiden ihmisten ala-arvoista kohtelua minua kohtaan. Minussa itsessäni ei ole koskaan ollut mitään vikaa tai mitään "poikkeavaa"!
Olen vieläkin hyvin väsynyt, jopa uupunut, mutta joka lähes joka päivä löydän uusia asioita ihmeteltäviksi ja ihasteltaviksi.
Hieron voima kristalli kiveä, luen horoskooppia, lausun mantraa, tilaan yksisarvis- ja enkelihoitoa etänä, seinällä on unensieppaaja, syön homeopaattista pilleriä, luen Carlos Castanedan kirjoja.
Olen henkistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tantraseksi mukaan kuvioihin niin johan virkistyy.
Olen melko varma, että monien nykyihmistä riivaavan ongelman, kuten kaikenlaiset riippuvuudet, takana on merkityksellisen yhteyden puuttuminen. Ongelma vain taitaa olla että mikä on merkityksellistä ja mihin se yhteys pitäisi olla? Vastaus kai pitäisi löytää itsestä...
Esimerkiksi itse en löydä oikein mitään vastauksia kristin- tai muistakaan uskonnoista, yrityksestä huolimatta. Lähinnä vastaan on tullut toisten tuomitseminen, ahdasmielisyys ja hierarkinen vallankäyttö. Kai tämä on loputonta etsimistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että monien nykyihmistä riivaavan ongelman, kuten kaikenlaiset riippuvuudet, takana on merkityksellisen yhteyden puuttuminen. Ongelma vain taitaa olla että mikä on merkityksellistä ja mihin se yhteys pitäisi olla? Vastaus kai pitäisi löytää itsestä...
Esimerkiksi itse en löydä oikein mitään vastauksia kristin- tai muistakaan uskonnoista, yrityksestä huolimatta. Lähinnä vastaan on tullut toisten tuomitseminen, ahdasmielisyys ja hierarkinen vallankäyttö. Kai tämä on loputonta etsimistä?
Kuulostaa että yrität etsiä vastauksia kirkosta etkä Jeesukselta.
Ennemminkin uskonnot aiheuttavat pahaa oloa, itsekin tiedän useita uskossa (jopa lapsesta asti) olleita ihmisiä joilla mennyt huonosti. Itse en usko mihinkään jumalaan, mutta arvostan elämän ihmeellisyyttä. En tiedä johtuuko psyykestä vai kotikutoisesta henkisyydestä, mutta uskon että omalla ajattelutavallaan voi vaikuttaa paljonkin elämänlaatuunsa. En ole suostunut hyppäämään kilpailuhenkiseen suoritus- ja ulkonäkökeskeiseen maailmaan siinä määrin kuin moni muu.
Monet eivät ymmärrä edes, mikä on Jumala ja henkisyys. Uskon että se on pohjimmiltaan juuri sen merkityksen löytämistä elämään. Minäkään en ole koskaan uskonut siihen satuhahmo-jumalaan. Usko on henkilökohtainen kokemus ja löytäminen. Ei se että joku tulee ja sanoo että tässä on tämmönen jumala, usko siihen. Luulen että tähän viitataan myös sillä, että pyhä henki synnyttää uskon ihmisessä. Mulle henkisyys ei avautunut pelkästään Raamattua lukemalla vaan laajemmin erilaisia kirjoja, filosofiaa ja teologiaa.
Mä uskon Jumalaan mutta on vaikea löytää itselle sopivaa uskontoa, koska kaikkien ydinajatus on: Me ollaan oikeassa, te väärässä. Myös ateistit ajattelevat näin. Mä ajattelen että mun ei kuulu tuomita toisten tapaa ajatella oikeaksi tai vääräksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon Jumalaan mutta on vaikea löytää itselle sopivaa uskontoa, koska kaikkien ydinajatus on: Me ollaan oikeassa, te väärässä. Myös ateistit ajattelevat näin. Mä ajattelen että mun ei kuulu tuomita toisten tapaa ajatella oikeaksi tai vääräksi.
Niin, kuka nyt uskoisi uskontoon, joka uskoo itsekin olevansa väärässä?
rahan puute masentaa ei voi tehhä mittään
Näin käy kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista.
Jostain kumminkin sitä tarkoitusta elämälle pitää kaivaa: työn teosta, omaisuuden haalimisesta, someseuraajien määrästä, urheilutuloksista, sukupuoli-identiteetistä, politiikasta, jne. katoavasta maailmallisesta.
Ennen lapsille opetettiin että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että jokainen on mittaamattoman arvokas Jumalan lapsi, jonka asioista Luoja on kiinnostunut ja joka pääsee taivaaseen kuoleman jälkeen.
Nykyään opetetaan että ihminen on puhtaasti sattumalta apinasta kehittynyt, vain hieman muita kehittyneempi eläinlaji, ja että yksilö on täysin merkityksetön tekijä, kiitäessään kuolevalla planeetallaan jumalattomassa universumissa. Eikä mitään parempaa ole odotettavissa edes siirryttäessä ajasta ikuisuuteen, vaan häviää lopullisesti.
Tulokset on alkaneet jo näkyä, kun masentunut nuoriso ei tiedä edes omaa sukupuoltaan ja joutuvat syömään psyykelääkkeitä kuin aamulla muroja, selvitäkseen edes tavallisesta arjesta.