Henkisyyden puute vie ihmiset masennukseen
Ei ole mitään mihin uskoa, kaikki on tyhjää, materiaa. Einstein "Maailmassa on 2 tyyppisiä ihmisiä, ne ketkä näkevät kaiken ihmeellisenä ja ne ketkä eivät näe mitään ihmeellisenä"
Kommentit (54)
Ehdottomasti samaa mieltä, olen aivan pimeydessä ja mustassa aukossa uskottomana. Sen sijaan en voi millään uskoa putkinäköisenä ja puusilmäisenä johonkin, josta ei ole mitään todisteita. Samoin on aivan järkyttävän typerää edes ajatella, että juuri _kristityt_ olisivat uskoineen ainoita oikeassa olevia.
Sielun ravinnosta on huutava pula, tarjolla on vain hömppää joka paisuttaa egoa mutta ei ravitse sielua.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä, olen aivan pimeydessä ja mustassa aukossa uskottomana. Sen sijaan en voi millään uskoa putkinäköisenä ja puusilmäisenä johonkin, josta ei ole mitään todisteita. Samoin on aivan järkyttävän typerää edes ajatella, että juuri _kristityt_ olisivat uskoineen ainoita oikeassa olevia.
Raamatusahan tuo lukee.
Henkisyyden puuttuminen on pohjimmiltaan yhteisöllisyyden ja yhteyden puuttumista, maailmaan ja toisiin ihmisiin, merkityksettömyyttä. Joku voisi sanoa sitä jumalayhteydeksi mutta ei kai sillä termillä ole väliä. Samasta asiasta on kuitenkin kyse. Saan kiinni tästä ap:n ajatuksesta.
No ei🤣
Mut vei masennukseen 24/7 kivut joihin en saanut apua. Siinä ei jeesustelut auta mitään!
Olen täysin samaa mieltä. En kuulu kirkkoon, koska sielläkin on liikaa pseudouskovaisia. Siis niitä, jotka katsoo kirjaa eikä ole oikeasti yhteydessä jumalaan. Moni pappi on hurskastelija. Silti pidän kirkkoa tärkeänä, koska se välittää viestin uskosta niille, jotka eivät muuten sitä löytäisi.
Ihminen ei mielestäni valitse uskoa, vaan usko valitsee ihmisen. Miksi se ei valitse kaikkia, se on minulle mysteeri. Toisaalta koko usko, jumaluus, on mysteeri, josta voin ymmärtää jotain, mutta en koskaan kaikkea (paitsi maallisen elämän päätyttyä).
Ei ole aina helppoa olla tällainen. Uskosta ei voi puhua kuin harvoille ja valituille, koska helposti saa tyhmän leiman. Ja toisaalta ei ole sellaista uskonnollista yhteisöä, kuten vaikka kristityillä. Mutta lopulta elämäni ON helpompaa kuin ei-uskovilla, koska voin luottaa korkeampaan voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Henkisyyden puuttuminen on pohjimmiltaan yhteisöllisyyden ja yhteyden puuttumista, maailmaan ja toisiin ihmisiin, merkityksettömyyttä. Joku voisi sanoa sitä jumalayhteydeksi mutta ei kai sillä termillä ole väliä. Samasta asiasta on kuitenkin kyse. Saan kiinni tästä ap:n ajatuksesta.
Niin, tästä Jeesuskin puhui rakkauden kaksoiskäskyyn kehoittaessaan ja kuvaili sanomalla että missä kaksi tai enemmän kokoontuu hänen nimessään, siis tällä periaatteella, siellä on taivasten valtakunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä, olen aivan pimeydessä ja mustassa aukossa uskottomana. Sen sijaan en voi millään uskoa putkinäköisenä ja puusilmäisenä johonkin, josta ei ole mitään todisteita. Samoin on aivan järkyttävän typerää edes ajatella, että juuri _kristityt_ olisivat uskoineen ainoita oikeassa olevia.
Raamatusahan tuo lukee.
Ymmärrätkö sinä kuinka pieni osa maailman ihmisistä lukee raamattua tai on kristittyjä? Aivan samalla tavalla kuin meidät on kasvatettu kristillisyyteen, kasvatetaan muualla hinduiksi, islamin uskoon jne. Osa noista on huomattavasti vanhempaa perua kuin krostonusko, ja sen mukaan raamatun sepityksillä voisi pyyhkiä takalistoaan. Ei sen oikeudellisuuden todenperäisyydeksi riitä, että mumma sanoi niin - pitää löytyä näyttöä, maailmanlaajuista näyttöä. Sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No ei🤣
Mut vei masennukseen 24/7 kivut joihin en saanut apua. Siinä ei jeesustelut auta mitään!
Tiedän mistä puhut. Järkyttävä, hirveä, vuosia kestänyt traumatisoiva kokemus oli itselläkin. Uskonnollinen en ole millään tavalla. Luulen että sinäkin olet kuitenkin joutunut etsimään itsestäsi jotain syvää henkistä voimaa, olet joutunut etsimään edes pieniä toivon rippusia niissä epätoivoisissa hetkissä kun on tuntunut ettei pysty enää. Olet hengittänyt sekunnin kerrallaan, taistellut avusta. Se jos mikä vaatii mielestäni suurta henkisyyttä. Että pystyy edes jollain tasolla uskomaan siihen että jotenkin tulee pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä, olen aivan pimeydessä ja mustassa aukossa uskottomana. Sen sijaan en voi millään uskoa putkinäköisenä ja puusilmäisenä johonkin, josta ei ole mitään todisteita. Samoin on aivan järkyttävän typerää edes ajatella, että juuri _kristityt_ olisivat uskoineen ainoita oikeassa olevia.
Raamatusahan tuo lukee.
Ymmärrätkö sinä kuinka pieni osa maailman ihmisistä lukee raamattua tai on kristittyjä? Aivan samalla tavalla kuin meidät on kasvatettu kristillisyyteen, kasvatetaan muualla hinduiksi, islamin uskoon jne. Osa noista on huomattavasti vanhempaa perua kuin krostonusko, ja sen mukaan raamatun sepityksillä voisi pyyhkiä takalistoaan. Ei sen oikeudellisuuden todenperäisyydeksi riitä, että mumma sanoi niin - pitää löytyä näyttöä, maailmanlaajuista näyttöä. Sitä ei
Tämä on minunkin ongelmani! En yksinkertaisesti pysty ajattelemaan, että kristinusko olisi yksi ja oikea. Ei ole näyttöä, enkä ole tarpeeksi tutustunut, saatika kasvanut muiden uskontojen pariin. On putkinäköistä ja puusilmäistä uskoa johonkin vain siksi, että se on helpointa ja lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. En kuulu kirkkoon, koska sielläkin on liikaa pseudouskovaisia. Siis niitä, jotka katsoo kirjaa eikä ole oikeasti yhteydessä jumalaan. Moni pappi on hurskastelija. Silti pidän kirkkoa tärkeänä, koska se välittää viestin uskosta niille, jotka eivät muuten sitä löytäisi.
Ihminen ei mielestäni valitse uskoa, vaan usko valitsee ihmisen. Miksi se ei valitse kaikkia, se on minulle mysteeri. Toisaalta koko usko, jumaluus, on mysteeri, josta voin ymmärtää jotain, mutta en koskaan kaikkea (paitsi maallisen elämän päätyttyä).
Ei ole aina helppoa olla tällainen. Uskosta ei voi puhua kuin harvoille ja valituille, koska helposti saa tyhmän leiman. Ja toisaalta ei ole sellaista uskonnollista yhteisöä, kuten vaikka kristityillä. Mutta lopulta elämäni ON helpompaa kuin ei-uskovilla, koska voin luottaa korkeampaan voimaan.
Kiva lukea että on muita jotka ajattelee näin. Kuvailit täydellisesti mitä itsekin ajattelen.
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei🤣
Mut vei masennukseen 24/7 kivut joihin en saanut apua. Siinä ei jeesustelut auta mitään!
Tiedän mistä puhut. Järkyttävä, hirveä, vuosia kestänyt traumatisoiva kokemus oli itselläkin. Uskonnollinen en ole millään tavalla. Luulen että sinäkin olet kuitenkin joutunut etsimään itsestäsi jotain syvää henkistä voimaa, olet joutunut etsimään edes pieniä toivon rippusia niissä epätoivoisissa hetkissä kun on tuntunut ettei pysty enää. Olet hengittänyt sekunnin kerrallaan, taistellut avusta. Se jos mikä vaatii mielestäni suurta henkisyyttä. Että pystyy edes jollain tasolla uskomaan siihen että jotenkin tulee pärjäämään.
Kyllä.
Mutta usko itseeni ja omiin voimiini ja selviytymiskeinoihini. En tuntemattomaan "henkeen" tai mikälie. Puolison silitys ja halaus on konkreettista apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä, olen aivan pimeydessä ja mustassa aukossa uskottomana. Sen sijaan en voi millään uskoa putkinäköisenä ja puusilmäisenä johonkin, josta ei ole mitään todisteita. Samoin on aivan järkyttävän typerää edes ajatella, että juuri _kristityt_ olisivat uskoineen ainoita oikeassa olevia.
Raamatusahan tuo lukee.
Ymmärrätkö sinä kuinka pieni osa maailman ihmisistä lukee raamattua tai on kristittyjä? Aivan samalla tavalla kuin meidät on kasvatettu kristillisyyteen, kasvatetaan muualla hinduiksi, islamin uskoon jne. Osa noista on huomattavasti vanhempaa perua kuin krostonusko, ja sen mukaan raamatun sepityksillä voisi pyyhkiä takalistoaan. Ei sen oikeudellisuuden todenperäisyydeksi riitä, että mumma sanoi niin - pitää löytyä näyttöä, maailmanlaajuista näyttöä. Sitä ei
Noin kolmasosa koko maapallosta on mielestäni varsin suuri osa. Lisäksi tällä hetkellä kristinusko on uskonnoista suosituin.
https://www.statista.com/statistics/374704/share-of-global-population-b…
Lisäksi kristinusko leviää jatkuvasti mm. Kiinassa ja lähi-idässä. Nopeiten taitaa laskea niissä maissa joissa "ihmiset on kasvatettu uskomaan"... Eli voit pyyhkiä takalistoa ihan omilla mututeorioillasi. Evankeliumi leviää ja ihmisiä tulee uskoon joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?
En minä tiedäkään, ja hyväksyn, etten tiedä. Mulle uskoontulo on henkilökohtainen, todellinen kokemus. Uskon siihen jumalaan jonka itse koen, ja ajattelen sen olevan kristinuskon jumala mutta mistä tiedän? En mistään, usko ja elämä ylipäätään on mysteeri, jota tuskin pystyn ratkaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?
Ei sitä tiedäkään, enkä ole koskaan, ikinä, kohdannut yhtään kristittyä joka voisi perustella tuon. En edes pappia. Ja kysynyt olen, noin miljoonasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?Ei sitä tiedäkään, enkä ole koskaan, ikinä, kohdannut yhtään kristittyä joka voisi perustella tuon. En edes pappia. Ja kysynyt olen, noin miljoonasti.
Mähän juuri perustelin: se perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja jos ei tiedä niin voi varmaan tutustua ja lukea aiheesta, tuntuuko esim. Koraanin opetukset olevan oman arvomaailmasi kanssa yhteneviltä, vai Jeesuksen sanomat asiat, vai joku muu. Ei uskoa voi perustella täysin ateistille, koska se perustuu omaan kokemukseen, ja ateistilta tämä kokemus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten minä ateistina olen "tyhjä" ihminen? Sinä kristittynä uskot vain yhteen jumalaan enemmän kuin minä. Miten se yksi on muka ratkaiseva?
Mistä tiedät että kristinuskon Jumala on se ainoa ja ainutkertaisen oikea? Miksei se ole vaikka suomalainen Ukko ylijumala?
Tiedetään siitä koska Raamatussa lukee niin.
Ei uskonnon tarvitse uskoa olevansa väärässä, vaan ajatuksenani on että ei kuulu tuomita muiden ajattelua vääräksi vain siksi, että se on erilaista kuin oma.