Justiinsa tässä tajusin
että mähän oon löytänyt vihdoin ja viimein Sen Oikeen. Mä oon rakastunu ja mulla on unelmieni mies, tumma ja komea, joka rakastaa mua. Me ollaan yhdessä loppuelämä ja silti mä murjotan täällä. Mä oon saanu sen mitä oon vuosia toivonu enkä edes leiju pilvissä. On tässä kanssa.. Vaan ikävä on.
(Ollaan vasta siinä vaiheessa että ei asuta yhdessä, vaan tapaillaan)
Kommentit (6)
tavallisen näköinen nöösipoika, ja se sit (yllättäen sut itsesikin) saa sulla sukat pyörimään jaloissa.
Ja heti perään heräs kysymys miks olen yksin kotona (lapset nukkuu)? Oon alkanu miettii ettei mun miesystävä ehkä olekaan niin mukana tässä, kun on antanu ymmärtää. Olen varmaan matkalla ojasta allikkoon. Ja se sattuu. (lapset ei ole hänen)
Mulla vaan on ikävä sen luo, lähelle ja syliin. Mutta meillä on välimatkaa 100 km joten tapaamiset ei onnistu aina niinku toivois. Joten olen yksin kotona ja nyyhkin. Tai no, en nyyhki, mutta alakuloinen fiilis on.
Kyllä mä tiedän että se on mulle se oikea, en mä oo tuntenu kenenkään kanssa tämmöstä kuin nyt. Telepatiaa ;)) Mutta tää on vaan niin vaikeaa odottaa että päästäis muuttamaan yhteen ja naimisiin ja olla aina sen lähellä. Ei nytsiis silleen roikkumista, mutta silleen että tietäis aina koska seuraavaksi toisen näkee. Ei ois tämmösiä piinaavia viikkoja välissä.
Mä luotan siihen täysin ja se muhun.. Ei se luottamus ole ulkonäöstä kiinni ;) Eikä tää mun rakas ole todellakaan mikään naistenmies, enää.
Ikävä vain eikä malttais edetä hitaasti, niinku järki sanoo..
ap
Onkos tällä Mikolla Turusta ollu suomi24:lla profiilikin joskus vuonna paavo nikillä " MIggolle" ?? On tainnu vaihdella sitä sen jälkeen kyllä..
Onko kukaan ottanu selvää mikä mies siellä nikin takana oli? Sillon ainakin kerran sillä oli joku tosi komee mallipojan kuva siinä, kovasti pyyteli mua fillaroimaan Aurajoen rantaan ;)) En lähteny.. Menetinkö paljon? *wirn*