Olen oikeastaan tyytyväinen että silloin kun olin lapsi ei ollut ilmaisjakeluja

En tottunut siihen, että tavaraa saa vain hakemalla. Meille tuotiin kyllä jotain kotiin, mutta opin että ne oli joululahjoja kun isäni teki sellaista työtä, että hän kävi yksityisten kotona tekemässä erilaisia töitä traktorillaan, se oli luonnollista. Isä todella alihinnoitteli työnsä, joten hän oli suosittu mutta meillä oli aika vähän rahaa mihinkään. Äiti oli osa-aikainen siivooja. 

Sama kun itse menetin työpaikkani äitiysloman aikana, totuin siihen että vähällä pitää vain pärjätä. Mies oli töissä, mutta hänetkin lomautettiin juuri niihin aikoihin kun toinen lapsi syntyi, lama kuin oli, sai sentään pitää työnsä. 

Nyt tuntuu että lapsiperheet saavat monesta lähteestä. Sen sijaan maalla asuvat pieneläkeläiset eivät saa mitään. Itse käyn erään sukulaisen luona viemässä joka joulu ruokia, tekemässä niitä pakkaseen ja siivoamassa. Kyseessä on sellainen peräkammarin poika, joka varmaan tänä päivänä saisi jonkinlaisen diagnoosin, vanhemmat paapoivat ihan liikaa eivätkä opettaneet mitään, toisaalta teettivät ruokaa ja asumista vastaan töitä omassa yrityksessään niin ei eläkettäkään kertynyt ja hän ei hiukan heikkolahjaisena ymmärtänyt vaatiakaan. Vähän on eläkekertymää osa-aikaisesta työstä kunnalla sentään. (hieman muutettu tarina, ettei häntä tunnisteta, mutta pääkohdat on juuri näin). 

Me on opeteltu tuon mainitsemani nyt jo eläkeikäisen kanssa, vanhempiensa kuoltua, kaikki ne asiat parin muun sukulaisen kanssa, jotka hänelle olisi pitänyt opettaa jo nuorena alkaen pyykin pesusta ja tiskaamisesta. Tiskikoneelle ei oikein ole paikkaa hänellä. Tämä sukulainen kertoi, että kun asuu kunnassa, mikä on liitetty kaupunkiin, ei saa mitään, jakoja on vain kaupungissa ja jos ei sinne pääse jakeluun jonottamaan, ei saa mitään. Sen sijaan pienessä itsenäisessä naapurikunnassa parempaakin eläkettä saavat saavat lahjakortteja ja avustuskasseja diakonialta.