Kavereiden väheneminen aikuisiällä, yleinenkin ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että yksinäisyys lisääntyy, kun lukee näitäkin kommentteja.

Jos ei yhtään viitsi satsata ihmissuhteisiin, niin turha sitten vanhempana valittaa siitä yksinäisyydestä. Perhe (tai lapset) ei välttämättä koko elämää asu lähellä, joten suosittelen panostamaan myös muihin ihmissuhteisiin.

Ihmissuhteisiin kyllä satsataan, mutta ap:n kaltaiset kivireet tippuvat pois. 

Eihän suomalaiset osaa muutenkaan olla sosiaalisia, missään iässä. Kaikki ihmiset ärsyttää, töihinkään ei kelpaa enää mennä, ja sitten hakeudutaan vielä parisuhteeseen, josta puristetaan irti kaikki mikä lähtee ennen aikojaan. Näin siinä käy.

Ap:llähän se ongelma on eikä niillä muilla, jotka on aikuistuneet. Ap roikkuu peruskoulun jälkitilassa ja märisee. Tylsä tyyppi, en ihmettele että noin kävi.

Osa muuttaa muualle, osa tekee uraa eikä ehdi tavata ketään (uran myötä tulee myös paljon lisää uusia kontakteja), osa katoaa parisuhteeseensa eikä vietä enää aikaa muiden kuin kumppaninsa kanssa, osa perustaa perheen, jolloin aika ja jaksaminen on vähissä.

Tuntuu olevan ihan luonnollista.

Itse en jaksa pitää kuin muutamaa kaveria/ystävää kerralla.

On todella rasittavaa, kun jotkut soittelee pitkiä puheluita joka päivä, vaikka ei mitään asiaa. Sitten kun ei vastaa tai sanoo ettei ehdi puhella pidempään, loukkaannutaan.

Saan helposti kavereita, mutta niistä eroon pääseminen tuottaa tuskaa, kun ne takertuvat. Parhaita ovat ne, jotka soittavat tai minä soitan esim. Puolen vuoden välein ja sitten käydään jossain.

M50

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että yksinäisyys lisääntyy, kun lukee näitäkin kommentteja.

Jos ei yhtään viitsi satsata ihmissuhteisiin, niin turha sitten vanhempana valittaa siitä yksinäisyydestä. Perhe (tai lapset) ei välttämättä koko elämää asu lähellä, joten suosittelen panostamaan myös muihin ihmissuhteisiin.

Ei perheellisellä, työssä käyvällä yksinkertaisesti ole aikaa eikä energiaa satsata ystävyyssuhteisiinsa samalla tavalla kuin sinkkuopiskelijalla. Tottakai ystävyyssuhteet vähenevät ja hiipuvat säästöliekille. Osa vahvistuu taas sitten myöhemmin, kun aikaa on enemmän.

Suoraan sanottuna haluan löytää kaltaistani seuraa, jossa kiinnostuksen kohteet ja arvomaailmat yhtyvät sekä tajunta on suunnilleen samalla tasolla. Sellaisia ihmisiä on äärimmäisen vaikea löytää. Ei ole kiinnostusta tyytyä vähempään. 

Minulla on muutamia serkkkuja, joiden kanssa olemme hyviä ystäviä. Ihan tuuria sekin. Välillä olemme aktiivisesti yhteydessä, välillä menee vuosia ettemme ole, mutta aina jonkun sukutapahtuman jälkeen yhteys taas vahvistuu. Se on opettanut ainakin sen,että aina voi koettaa lämmitellä vanhoja ystävyyksiä.



Muutenhan ihmisiä tulee ja menee tasaiseen tahtiin. Mieluummin vähän hyviä ystäviä kuin paljon sellaisia, joiden kanssa ei ole oikein mitään asiaan. 

Tulee muuta tilalle siinä 27-35 hujakoilla kun ihmiset alkavat perustamaan omia perheitä. Kaveruussuhteiden ylläpito vaatii silloin enemmän työtä aikuisiällä kuin kaksikymppisenä. 

 

Kannattaa panostaa niiden suhteiden säilymiseen vaikka ei enää joka viikonloppu näkisikään, koska kun lapset alkavat 50 korvilla itsenäistymään niin on kiva kun on kaverit ja ystävät vielä olemassa. 

FuckBuddy

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta FB-frendiä.

FuckBuddy

No, minusta olisi kiva jos vanhat kaverit olisivat vielä elämässäni, mutta en ole heille jostain syystä ollut kovin tärkeä ja panostus on ollut vähän yksipuolista. Sitten on vain ollut pakko hyväksyä että ei tästä tule enää mitään enkä ole ollut tekemisissä. Minusta se ei ole niin tarkkaa että kaveri on ihan samassa elämäntilanteessa tai pitää ihan samoista asioista, mutta monelle kaveruus tuntuu perustuvan juuri tuohon ja sitten vaihdetaan ihan tuosta noin vaan seuraa jos elämäntilanteet erkanee.

Esim. opiskelukaverini sai lapsen n. 27-vuotiaana. Yritin kysellä kuulumisia ja järjestää tapaamisia, mutta sain suoran vastauksen että hänellä ei ole nyt energiaa. Eipä siinä mitään, lapsiperhearki on varmaan kiireistä, mutta siihen suuntaan sitten jäi yhteydenpito tietenkin kokonaan. Yksi toinen lapseton kaverini taas panosti täysillä vain yhteen toiseen kaveruuteen, mikä tarkoitti että minun kanssa sovituista jutuista alettiin luistaa ja muuta ikävää.

Yksi muutti ulkomaille ja vain minä laittelin viestiä ja järkkäsin tapaamisia. Hän vastasi aina iloisesti, mutta kun koskaan ei ottanut minuun ensin kontaktia, annoin olla. Onhan se toki vaikeaa jos asuu ihan eri maassa ja yhteydenpito on harvaa. Mutta kyllä minä olisin hänetkin elämässäni pitänyt mielellään. Itse asiassa hän asuu taas Suomessa mutta ei ole ottanut minuun yhteyttä. 

Siis tällaista kun tapahtuu kerta toisensa jälkeen niin minkä sille voi. On tylsää lukea täältä kommentteja että pitäkää niistä ystävistänne kiinni, ne on tärkeitä. No niinpä.

50+ ei dnää jaksa feikkekä ihmisiä. Tai silloin tajuaa, että toisilla on vaan joku avatar täällä. Eivät ole aidosti yhteydessä toisiin ihmisiin, moni yrittää vain hyötyä muista. Pinta pelkkää esitystä. 

En valita yksinäisyyttä vaikka pääosin kaikki kaverisuhteet loppuneet. Olen mieluummin yksin kuin hyväksikäytettävä tai juoruilun aihe.

Monella työ on mieletön prässi, omaa aikaa saattaa arkisin olla tunti-pari päivässä (kun huomioidaan työmatkat, ruoanlaitot, pakolliset arjen askareet ja säätämiset jne.) jolloin viikonloppunakaan ei jaksa mitään ylimääräistä. Huom. ei kaikilla, mutta monella kuitenkin. Siinä ne kaveritkin sitten jää.

Sinulla ei selkeästi taas ole aikaa. Pelkkiä velvollisuuksia. 

Surullista että elämä on pelkkää suorittamista mies sitä ja tätä. Lapset työ.. Ehkä löydät joskus muutakin. 

Vanhat kaverit ovat perheellistyneet ja kyllä tämä on yhtä kivireen vetämistä. Pelkän kahvittelun sopiminen on likimain mahdoton tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että yksinäisyys lisääntyy, kun lukee näitäkin kommentteja.

Jos ei yhtään viitsi satsata ihmissuhteisiin, niin turha sitten vanhempana valittaa siitä yksinäisyydestä. Perhe (tai lapset) ei välttämättä koko elämää asu lähellä, joten suosittelen panostamaan myös muihin ihmissuhteisiin.

Ei perheellisellä, työssä käyvällä yksinkertaisesti ole aikaa eikä energiaa satsata ystävyyssuhteisiinsa samalla tavalla kuin sinkkuopiskelijalla. Tottakai ystävyyssuhteet vähenevät ja hiipuvat säästöliekille. Osa vahvistuu taas sitten myöhemmin, kun aikaa on enemmän.

 

Näinhän se on, perheen kanssa sitä ylimääräistä aikaa ei vain ole. Oletko ap kuullut puhuttavan "ruuhkavuosista"?

Viikonloput kuluvat helposti sitten lasten harrastusten parissa ja välillä oman lapsuuden perheen juhlissa ts sisarusten, heidän lastensa synttäreillä ja muissa perhejuhlissa. Kerran vuodessa tapaan ystäväporukkaa, johon olen pitänyt yhteyttä opiskeluajoilta. Työporukan pippalot pari kertaa vuodessa. Aikuisuudessa on pakko karsia ylimääräiset menot.

Mulla on yhteydenpidot lisääntyneet ruuhkavuosien jälkeen. Nyt on enemmän aikaa myös ystäville. 

Kun lopetin alkoholinkäytön niin kaikki kaverini kaikkosivat eikä uusia ole tullut tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

50+ ei dnää jaksa feikkekä ihmisiä. Tai silloin tajuaa, että toisilla on vaan joku avatar täällä. Eivät ole aidosti yhteydessä toisiin ihmisiin, moni yrittää vain hyötyä muista. Pinta pelkkää esitystä. 

En valita yksinäisyyttä vaikka pääosin kaikki kaverisuhteet loppuneet. Olen mieluummin yksin kuin hyväksikäytettävä tai juoruilun aihe.

Siis miten olet jaksanut aiemmin feikkejä ihmisiä? Mulla on lähiystäväpiiri pysynyt samana viimeiset 30 vuotta. Uusia ystäviä on tullut töiden ja harrastusten myötä, mutta kaikki läheisimmät ystävät ovat sieltä kouluajoilta asti. 

N50+