Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et ole ajanut ajokorttia - Miksi et?
Kommentit (79)
Kysyttiin ajokortista, niin ihmiset vastaa autoista. Omistan itsekin ajokortin, mutten autoa, joten ajokortin omistaminen ei tarkoita auton hankintaan ja siten kuukausittaisia menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät minulle sitä hommanneet, kun olin nuori ja sen jälkeen ei ole koskaan ollut tarpeeksi rahaa, kun syrjäydyin.
Ei ole ollut juuri tarvetta. On epilepsia, joka olisi estänyt. On hahmotusvsikeuksia, jotka tekidivöt ajamisessa liikenteessä vaikeaa. Varmaan saisin kortin, mutta ei olisi tarvetta autolle eikä oikein mahdollisuuksia pitää kaupungissa, eikä tulisi ajettua, elitaito ei kehittyisi enkä varmaan uskaltaisi ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei ollut rahaa. Se vähä mitä sain meni. Vanhemmilta en ole saanut yhtään mitään ja siitä voi summata, kuinka paljon rahaa vie esim. muuttaminen ja jokaikisen pikkutavaran hankkiminen sinne.
Asuin nuoruuteni siis Helsingissä, missä julkinen liikenne on kattava. Sitten muutin pienempään kaupunkiin, jossa selkeästi oli se kulttuuri, että "kaikilla" on auto. Mutta ne välimatkat! Eihän ne olleet kuin muutaman kilometrin. En kokenut autoa tai ajokortin hankkimista tarpeelliseksi.
Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
Nyt elän lapsiperhe-elämää, Helsingissä taas, ja puolisollani on auto. Emme juurikaan tarvitse sitä. Lapsi kulkee matkansa itse ja kaupat hoituu kävellen, kun kauppoja on joka suunnassa ihan vieressä. Työpaikalle ajaisi nopeasti autolla, mutta autoa ei saisi mihinkään lähistölle parkkiin. Menen siis julkisilla.
Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
1) viimeksi kun muutin, oli yllättävän kätevä muuttaa vuokraamalla paku päiväksi käyttöön. Maksoi 80e.
2) ulkonailla pääsee tutustumasn kohteisiin, jonne julkista kuljetusta ei ole
3) kotimaassa saa helposti auton vuokrattua käyttöönsä. Esimerkiksi pohjois-suomessa on hankala liikkua lomakohteesta, vuokramökistä, mihinkään, kun lähimpään kauppaankin voi olla 10km.
jne
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin ajokortista, niin ihmiset vastaa autoista. Omistan itsekin ajokortin, mutten autoa, joten ajokortin omistaminen ei tarkoita auton hankintaan ja siten kuukausittaisia menoja.
Mitä järkeä on hankkia ajokorttia, koska autokoulussa saa vain perustaidot, eikä se riitä vielä hyvään ajotaitoon, vaan tarvitaan lisää harjoitusta ja ajamista ja siksi koulun jälkeen auton käyttö on välttämätöntä, jos aikoo hyväksi kuskiksi ja hallitsee liikennesäännöt, kun nekin muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töitä -> ei rahaa -> ei ajokorttia -> ei töitä, koska ei ajokorttia.
Ikinä ei ole ajokortittomuus ollut este työnsaamiselle. Haistahtaa tekosyyltä.
N42, ei päivääkään työtön, ei ajokorttia
No on se kyllä este!
Esim kotisairaanhoitajalla pitää olla ajokortti jne jotka vanhuksilla käyvät! EN päässyt erääseen kodinomaista hoitoa nuorille tarjoavaan paikkaan kun ei ollut ajokorttia.
Joten älä puhu pötyä äläkä yleistä!
Mun tuttu työskentelee kotihoidossa ja korttia ei ole. Ei oo ehdoton este. Itse tämä hlö kulkee töissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotoisin Helsingin keskustasta. Isäni luopui autosta, kun olin 8 parkkipaikkaongelmien takia. Kävellen ja julkisilla pääsi joka paikkaan helposti ja taksiakin käytettiin joskus, tuli kuitenkin halvemmaksi kuin oman auton kulut. Nuorena aikuisenakaan en kokenut ajokorttia tarvitsevani. Metroasema kodin toisella ja bussipysäkit toisella puolella. Yhden kerran olen harkinnut ajokortin hankkimista silloin, kun lapsilla alkoi olla harrastuksia, eikä mies ehtinyt kuskaamaan. Ei meillä kuitenkaan olisi ehkä ollut varaa kahteen autoon, kun haluttiin myös matkustella. Hyvin olen pärjännyt ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei ollut rahaa. Se vähä mitä sain meni. Vanhemmilta en ole saanut yhtään mitään ja siitä voi summata, kuinka paljon rahaa vie esim. muuttaminen ja jokaikisen pikkutavaran hankkiminen sinne.
Asuin nuoruuteni siis Helsingissä, missä julkinen liikenne on kattava. Sitten muutin pienempään kaupunkiin, jossa selkeästi oli se kulttuuri, että "kaikilla" on auto. Mutta ne välimatkat! Eihän ne olleet kuin muutaman kilometrin. En kokenut autoa tai ajokortin hankkimista tarpeelliseksi.
Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
Nyt elän lapsiperhe-elämää, Helsingissä taas, ja puolisollani on auto. Emme juurikaan tarvitse sitä. Lapsi kulkee matkansa itse ja kaupat hoituu kävellen, kun kauppoja on joka suunnassa ihan vieressä. Työpaikalle ajaisi nopeasti autolla, mutta autoa ei saisi mihinkään lähistölle parkkii
Muuttamiset hoitaa meillä muuttofirma. Ulkomailla tykätään käydä kaupunkikohteissa tai sitten löhötään rantalomallla. Eikä joka vuosi matkusteta. Perhe ja läheiset asuu täällä pk-seudulla. Ei ole tarvetta lähteä 500 km:n päähän.
En haluaisi tehdä tästä kuitenkaan vastakkainasettelua. Molemmilla meistä on syymme siihen, miksi toinen näkee ajokortin tarpeelliseksi ja toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoilu ja siitä vaahtoaminen on jotenkin alaluokkaista.
Taksilla ja julkisilla kyllä pääsee minne vaan.
Minulla on sairauksia ja vaivoja, jotka tekevät ajamisesta potentiaalisesti vaarallista. Esimerkiksi silmissäni on sellainen juttu, että minulla ei ole kunnolla syvyysnäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historia ihan monessa mielessä. Isä oli historian proffa, eikä hänellä eikä isoisälläkään ollut autoa. Eipä tullut sitten meille lapsillekaan mieleen hankkia ajokorttia. Oma työpaikkani on aina ollut lähellä, hyvällä ilmalla olen kävellyt, sateella mennyt ratikalla. Miehen työ on Otaniemessä, hän on aina pyöräillyt työmatkat.
Meillä on vene tuossa 300m päässä, siitä lähdetään mökille. Koulu- ja harrastusmatkat lapset hoitivat ihan itse. Hyvin on pärjätty ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei ollut rahaa. Se vähä mitä sain meni. Vanhemmilta en ole saanut yhtään mitään ja siitä voi summata, kuinka paljon rahaa vie esim. muuttaminen ja jokaikisen pikkutavaran hankkiminen sinne.
Asuin nuoruuteni siis Helsingissä, missä julkinen liikenne on kattava. Sitten muutin pienempään kaupunkiin, jossa selkeästi oli se kulttuuri, että "kaikilla" on auto. Mutta ne välimatkat! Eihän ne olleet kuin muutaman kilometrin. En kokenut autoa tai ajokortin hankkimista tarpeelliseksi.
Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
Nyt elän lapsiperhe-elämää, Helsingissä taas, ja puolisollani on auto. Emme juurikaan tarvitse sitä. Lapsi kulkee matkansa itse ja kaupat hoituu kävellen, kun kauppoja on joka suunnassa ihan vieressä. Työpaikalle ajaisi nopeasti autolla, mutta autoa ei saisi mihinkään lähistölle parkkii
"Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
1) viimeksi kun muutin, oli yllättävän kätevä muuttaa vuokraamalla paku päiväksi käyttöön. Maksoi 80e.
2) ulkonailla pääsee tutustumasn kohteisiin, jonne julkista kuljetusta ei ole
3) kotimaassa saa helposti auton vuokrattua käyttöönsä. Esimerkiksi pohjois-suomessa on hankala liikkua lomakohteesta, vuokramökistä, mihinkään, kun lähimpään kauppaankin voi olla 10km.
jne"
Mitäpä veikkaat kuinka mielellään hyppää auton rattiin jos ajokokemusta tulee vain tuon kailtaisista, ei edes vuosittaisista tapahtumista?
Autoa pitäisi ajaa säännöllisesti, jotta sen käyttäminen oikeasti helpottaisi eikä lähinnä vaikeuttaisi niitä hommia, jotka tekee luonnostaan ilman ajokorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Keski-Euroopassa miljoonakaupungin keskustassa eli ei ole tarvetta. Suomessa kun kasvoin, julkisilla pääsi kaikkialle ja vanhemmilla ei ollut rahaa. Kyytejä en koskaan pyydä kun pääsen ihan omin voimin paikkoihin, eikä kyllä ystävillänikään ole autoja (kts. ensimmäinen lause).
Mulla on kortti, koska asuin nuorena paikassa, jossa julkinen liikenne käsitti vain koulukyydit ja matkat oli liian pitkiä käveltäväksi.
Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka eivät korttia hommaa, ja asuvat hyvien yhteyksien äärellä. Jos nuorena olisin asunut tuollaisessa paikassa, tuskin olisin itsekään korttia hommannut ainakaan heti 18-vuotiaana. Asuin välillä suurkaupungissa, jossa oma auto olisi ollut lähinnä rasite. Vuokra-auto otettiin käyttöön silloin, kun haluttiin metroverkoston ulkopuolelle viikonloppua viettämään. Tiedän siis senkin, miten vähän omaa autoa tarvitaan, kun on toimiva julkinen liikenne ja hyvät mahdollisuudet tilata esim. ruokatarpeet kotiin kuljetettuna.
Valitettavasti lähipiirissä on näitä periaatteesta kortittomia tai autottomia, jotka eivät ymmärrä, että sen autoilevan läheisen elämä ei pyöri vain tämän autottoman kuskaamisten ympärillä. Menee herne nenään, jos hänelle kertoo, ettei nyt ole aikaa, kiinnostusta tai varaa lähteä kuskiksi, varsinkin, kun se pitää tehdä hyvää hyvyyttään ilman bensarahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin ajokortista, niin ihmiset vastaa autoista. Omistan itsekin ajokortin, mutten autoa, joten ajokortin omistaminen ei tarkoita auton hankintaan ja siten kuukausittaisia menoja.
Eikö se ole selitys jonka idioottikin tajuaa jos joku kertoo ettei ole hankkinut ajokorttia koska ei omista autoakaan?
En ole yksinkertaisesti ehtinyt eikä rahallinen tilanne ole ollut niin hyvä, että olisin voinut ajokortin ja autokoulun kustantaa. Omat vanhempani eivät pystyneet maksamaan ajokorttia tai autokoulua myöskään. Isäni kieltäytyi opettamasta minua opintoluvalla, koska pelkäsi opettavansa minulle vahingossa omia "huonoja ajotapojaan" vaikka isä on yksi parhaista tuntemistani autoilijoista.
Pk-seudulla on muutenkin sen verran hyvät julkiset, että ainakin tässä elämävaiheessa pystyn olemaan ilman korttia. Hankin ajokortin vasta sitten, kun oikeasti koen tarvitsevani sitä. Olisin halunnut ajokortin heti 18-vuotiaana, mutta ehkä hyvä etten saanut sitä niin nuorena. Kaikki ajallaan.
ps. Sille yhdelle kommentoijalle, joka pitää "kortittomia ihmisiä rasitteena" toivon kaikkea hyvää ja rauhallista joulun aikaa.
Sain nuorena joka viikko sellaisia pahoinvointikohtauksia, että silmissä pimeni hetkeksi. En pyörtynyt niin että olisin pudonnut maahan, mutta en tiennyt aina muutamaan sekuntiin mistään mitään. Kerroin oireista monta kertaa vuodessa lääkäreille mutta en saanut mitään apua. Pelkäsin että jos ajaisin kohtauksen tullessa autoa, ajaisin jonkun päälle tai aiheuttaisin kolarin. En uskaltanut hankkia ajokorttia niin kauan kun en tiennyt mistä oli kyse.
Nyt sitten luin joku aika sitten miehestä, joka ei ollut huolehtinut diabeteksestaan ja oli aiheuttanut ratissa kolarin, jossa joku kuoli. Hän sai muutaman satasen sakot.
En edelleen tiedä mistä kohtaukset johtuivat ja olen tänä vuonna saanut niitä pitkästä aikaa muutaman kerran. Ensin tulee huono olo ja vaikka kuinka hengittelisin ja tuijottaisin yhteen pisteeseen, muutamassa sekunnissa menee silmissä pimeäksi. En edes tiedä varmasti, minkä aikaa kohtaus kestää. Ehkä hetken, ehkä kymmeniä sekunteja. Sitten se menee hetkessä ohi. Pari kertaa on lisäksi mennyt näkö sumeaksi niin etten näe tarkasti puoleen minuuttiin.
Nämä on juuri sellaisia oireita joista on turha puhua lääkäreille. Ne vain kohauttelevat olkia.
Nuorena ei ollut rahaa. Se vähä mitä sain meni. Vanhemmilta en ole saanut yhtään mitään ja siitä voi summata, kuinka paljon rahaa vie esim. muuttaminen ja jokaikisen pikkutavaran hankkiminen sinne.
Asuin nuoruuteni siis Helsingissä, missä julkinen liikenne on kattava. Sitten muutin pienempään kaupunkiin, jossa selkeästi oli se kulttuuri, että "kaikilla" on auto. Mutta ne välimatkat! Eihän ne olleet kuin muutaman kilometrin. En kokenut autoa tai ajokortin hankkimista tarpeelliseksi.
Mitä minä pelkällä ajokortilla? Autoa en ole ikinä halunnut. Kallis rakkine, josta on paljon vaivaa.
Nyt elän lapsiperhe-elämää, Helsingissä taas, ja puolisollani on auto. Emme juurikaan tarvitse sitä. Lapsi kulkee matkansa itse ja kaupat hoituu kävellen, kun kauppoja on joka suunnassa ihan vieressä. Työpaikalle ajaisi nopeasti autolla, mutta autoa ei saisi mihinkään lähistölle parkkiin. Menen siis julkisilla.