Mikä erottaa tällaiset ihmiset toisistaan: toisilla on kova näyttämisenhalu ja toisilta puuttuu näyttämisenhalu kokonaan?

Monella jolla ollut köyhä lapsuus tuntuu olevan näyttöhaluja aikuisena. 

Perustavanlaatuinen ero näyttäisi olevan juuri tuossa näyttämisenhalussa.

Oliko muita kysymyksiä?

Esiintymishalu liittyy mm. narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

En tiedä. Itselläni ei ole mitään mielenkiintoa esitellä asioitani somessa. Tunnen yhden satavarman narsistin, joka postaa ainakin kerran päivässä itsekehulta haisevia lätinöitään. Eli narsismi on minunkin mielestäni yksi mahdollinen syy esittämiselle. 

Erottava tekijä on itsetunto. Toinen haluaa ihailua ja hyväksyntää muilta, kun taas toinen määrittää itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Perustavanlaatuinen ero näyttäisi olevan juuri tuossa näyttämisenhalussa.

Oliko muita kysymyksiä?

Joo, oletko vähän itseäsi täynnä?

Olen hiukan eri mieltä edellisten kanssa. Minusta sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä narsismiin....tunnen hyvin narsistisia henkilöitä,  jotka tuskin koskaan postaavat mitään. Toisaalta tunnen myös erittäin yksinäisiä ja epävarmoja ihmisiä, jotka postaavat paljon. Itse postailen lähinnä lomamatkoilla ollessani. Minulle se merkitsee suunnilleen samaa kuin ennenvanhaan postikorttien lähettäminen sukulaisille ja tuttaville. Ystäväpiirissäni suurin osa matkustaa itsekin paljon, ja jokainen postailee silloin tällöin. Joku enemmän, joku vähemmän...

Narsistit ja narsistiset persoonat haluavat olla esillä. Heidät löytää melkeinpä jokaisesta mahdollisesta somekanavasta, ja ovat aina omalla nimellään ja naamallaan, jotta kaikille ei missään tapauksessa jää epäselväksi että kyseessä on Matti Meikäläinen Miehikkälästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen hiukan eri mieltä edellisten kanssa. Minusta sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä narsismiin....tunnen hyvin narsistisia henkilöitä,  jotka tuskin koskaan postaavat mitään. Toisaalta tunnen myös erittäin yksinäisiä ja epävarmoja ihmisiä, jotka postaavat paljon. Itse postailen lähinnä lomamatkoilla ollessani. Minulle se merkitsee suunnilleen samaa kuin ennenvanhaan postikorttien lähettäminen sukulaisille ja tuttaville. Ystäväpiirissäni suurin osa matkustaa itsekin paljon, ja jokainen postailee silloin tällöin. Joku enemmän, joku vähemmän...

Ai että postikortin lähettäminen kaverille on rinnastettavissa siihen, että lataa nettiin koko maailman katseltavaksi kuviaan omasta elämästään?  Kaikkea sitä.

Se, että toisella on näyttämisenhalu ja toisella ei ole näyttämisenhalua.

Vierailija kirjoitti:

Olen hiukan eri mieltä edellisten kanssa. Minusta sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä narsismiin....tunnen hyvin narsistisia henkilöitä,  jotka tuskin koskaan postaavat mitään. Toisaalta tunnen myös erittäin yksinäisiä ja epävarmoja ihmisiä, jotka postaavat paljon. Itse postailen lähinnä lomamatkoilla ollessani. Minulle se merkitsee suunnilleen samaa kuin ennenvanhaan postikorttien lähettäminen sukulaisille ja tuttaville. Ystäväpiirissäni suurin osa matkustaa itsekin paljon, ja jokainen postailee silloin tällöin. Joku enemmän, joku vähemmän...

Se yksi narsisti jonka tunnen, ei tosiaan postaa vaan jotain lomakuvia, vaan esim. kirjoittaa valheellisia tarinoita joissa saa itsensä näyttämään hyvältä ja muut jotenkin alempiarvoisilta. 

Toinen on huomionkipeä ja toinen pärjää omillaan.

Toiset on henkisesti kehittyneempiä kuin toiset, niin se vaan on.

Omalla kohdalla sanoisin, etten hae toisilta hyväksyntää. Se vapauttaa tekemään asiat itseä tyydyttävällä tavalla.

Monet sellaiset jotka haluaisivat lesoilla yms. eivät sitä tee, koska ei ole mitään millä lesota. Postaisivat kyllä kuvia matkoilta, ravintoloista jne. jos olisi varaa käydä. 

Ero on siinä, onko minäkuva eheä vai rikkinäinen. Narsisteilla, mutta myös epävarmoilla ihmisillä minäkuva on rikkinäinen. Jotkut ovat yksinäisiä, ja some korvaa heille ihmissuhteet. 

 

Tunnen nuoren ihmisen, jonka elämä on hyvin runsasta ja jännittävää, ja hän on vielä todella karismaattinen, hyvännäköinen ja kuvauksellinen. Hänellä on instassa yli 2000 seuraajaa, muttei yhtäkään postausta. Käyttää instaa vain yhteydenpitoon, eikä halua esitellä elämäänsä, vaan elää sitä. 

Nro 16 jatkaa, että laumasieluisuus vaikuttaa myös asiaan. Moni kokee, että elämäänsä kuuluu jakaa ja esitellä internetissä. 

Tyytyväisyys elämään, ehkä. Se, mitä on, riittää. 

Omanarvontunto ei ole riippuvainen muiden kiitoksista. Tasapainoisuus.

Introverttiys tai ujous tai vaatimattomuus? Ei halua olla esillä.

Arvostaa aivan muita asioita kuin materialistista elämää.

Mun mies postailee jatkuvasti someen. Ite en itsestäni yhtään. Postailen ainoastaan sivutoimiseen yrittäjyyteeni liittyviä postauksia yritykseni instagram- profiiliin markkinointitarkoituksessa. Niissäkin kuvissa pääosassa on tuotteet, en minä.

Olen koittanut toppuutella miestäni, digitaalinen jalanjälki onkin laajempi kun samaa nimimerkkiä ja muita tietoja yhdistelee... Jos joku häiriintynyt päättää doxxata (=kokoaa kaikki tiedonmurut ympäri nettiä jostakin henkilöstä) niin lopputulos voi olla stalkkaamista ja muuta häiriökäyttäytymistä kodin ympärillä. Tämäkin siis riski, jos joutuu huonoihin väleihin netissä jonkun sairaan persoonan kanssa.

Sellaiset, jotka ovat tulleet lyttäävistä tai huonommista oloista voivat korostaa menestymistään liikaakin. Useasti tarinoitaan, kuinka minuun ei uskottu kun aloitin, olin köyhä jne., tarinoidaan itselle menestystarina. Usein se ns. menestys on ihan samaa elämää kuin muillakin. Muut osaavat vain suhteuttaa itsensä paremmin ympäristöönsä, ettei sitä olekaan niin erityinen kuin kuvittelee.