Lue keskustelun säännöt.
Mikä erottaa tällaiset ihmiset toisistaan: toisilla on kova näyttämisenhalu ja toisilta puuttuu näyttämisenhalu kokonaan?
16.12.2023 |
Toiset postaavat someen elämänsä ylpeilyn aiheita, joiden uskovat herättävän muissa kateutta/alemmuudentunteita/ihailua. Toisilta ihmisiltä taas tuntuu puuttuvan tällainen näyttämisenhalu kokonaan.
Mikä tällaisten ihmisten välillä on se perustavanlaatuinen ero?
Kommentit (48)
Eräs nuori nainen kuvaa Faceen omaa mahtipersettään. Kieltämättä neiti on todella hyvännäköinen eikä siinä jättipyrstössä mitään moitittavaa ole. Se on siis treenattu salilla aivan hillittömään tikkiin. Luulen että tässä tapauksesa ei ole luonnehäiriö, vaan kehonmuokkaus on harrastus ja haluaa esitellä harrastuksensa tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla sanoisin, etten hae toisilta hyväksyntää. Se vapauttaa tekemään asiat itseä tyydyttävällä tavalla.
Ja tähän kannattaa kaikkien pyrkiä. Kunpa pystyisin itsekin. En someta, mutta haen silti alitajuisesti hyväksyntää ainakin vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori nainen kuvaa Faceen omaa mahtipersettään. Kieltämättä neiti on todella hyvännäköinen eikä siinä jättipyrstössä mitään moitittavaa ole. Se on siis treenattu salilla aivan hillittömään tikkiin. Luulen että tässä tapauksesa ei ole luonnehäiriö, vaan kehonmuokkaus on harrastus ja haluaa esitellä harrastuksensa tuloksia.
No joo, mutta kyseessä on PERSE. Miksi juuri sitä pitää esitellä?
Toisilla on tarve näyttää, toisilla ei. Tämä näyttäisi olevan se ilmeisin ero
Itsellä se näyttämisenhalu liittyy taitoasioihin. Jos matkustan Tallinnaan ei siinä ole mitään hienoa mitä olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon ihmisiä, joille esimerkiksi lomamatkaa tai jouluaattoa ei tavallaan ole olemassa, jos sitä ei saa näytettyä muille ihmisille. Itselleni vieras ajattelutapa. Tärkeintä on mielestäni, että itse tietää olevansa esim. matkalla ja nauttii siitä. Mitä muiden peukutukset tai kommentit siihen tuovat lisää?
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset, jotka ovat tulleet lyttäävistä tai huonommista oloista voivat korostaa menestymistään liikaakin. Useasti tarinoitaan, kuinka minuun ei uskottu kun aloitin, olin köyhä jne., tarinoidaan itselle menestystarina. Usein se ns. menestys on ihan samaa elämää kuin muillakin. Muut osaavat vain suhteuttaa itsensä paremmin ympäristöönsä, ettei sitä olekaan niin erityinen kuin kuvittelee.
Hyvä teksti.
Tässäkin taas voi huomata yhteyden narsismiin/narsistiseen persoonaan. Narskut kuvittelevat olevansa erityisiä ihmisiä, kaukana taviksista, maan matosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon ihmisiä, joille esimerkiksi lomamatkaa tai jouluaattoa ei tavallaan ole olemassa, jos sitä ei saa näytettyä muille ihmisille. Itselleni vieras ajattelutapa. Tärkeintä on mielestäni, että itse tietää olevansa esim. matkalla ja nauttii siitä. Mitä muiden peukutukset tai kommentit siihen tuovat lisää?
Kai se on vaan jatkuvaa validaation hakemista. Ja monille validaation antajiksi kelpaavat kaikki - myös tuntemattomat. Varmaan yleistä somea työkseen tekevillä.
Vierailija kirjoitti:
On paljon ihmisiä, joille esimerkiksi lomamatkaa tai jouluaattoa ei tavallaan ole olemassa, jos sitä ei saa näytettyä muille ihmisille. Itselleni vieras ajattelutapa. Tärkeintä on mielestäni, että itse tietää olevansa esim. matkalla ja nauttii siitä. Mitä muiden peukutukset tai kommentit siihen tuovat lisää?
Nykyaika on aika pitkälti tätä - elämistä muiden kautta. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori nainen kuvaa Faceen omaa mahtipersettään. Kieltämättä neiti on todella hyvännäköinen eikä siinä jättipyrstössä mitään moitittavaa ole. Se on siis treenattu salilla aivan hillittömään tikkiin. Luulen että tässä tapauksesa ei ole luonnehäiriö, vaan kehonmuokkaus on harrastus ja haluaa esitellä harrastuksensa tuloksia.
Tuli mieleen että jotkut harhaisesti luulevat että pienestä lautapepusta saisi pelkällä treenillä eli perslihasten kasvattamisella jättikokoisen palloperseen, mutta ei kylläkään saa. Iso pyöreys tulee rasvan ja lihaksen yhdistelmästä. Jotkut käyvät täyttämässä persustaan myös vastaavilla metodeilla kuin rintoja tuunataan, eli jos omasta takaa ei hanurissa ole tarpeeksi rasvaa, sitä voidaan imitoida implanteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori nainen kuvaa Faceen omaa mahtipersettään. Kieltämättä neiti on todella hyvännäköinen eikä siinä jättipyrstössä mitään moitittavaa ole. Se on siis treenattu salilla aivan hillittömään tikkiin. Luulen että tässä tapauksesa ei ole luonnehäiriö, vaan kehonmuokkaus on harrastus ja haluaa esitellä harrastuksensa tuloksia.
Tuli mieleen että jotkut harhaisesti luulevat että pienestä lautapepusta saisi pelkällä treenillä eli perslihasten kasvattamisella jättikokoisen palloperseen, mutta ei kylläkään saa. Iso pyöreys tulee rasvan ja lihaksen yhdistelmästä. Jotkut käyvät täyttämässä persustaan myös vastaavilla metodeilla kuin rintoja tuunataan, eli jos omasta takaa ei hanurissa ole tarpeeksi rasvaa, sitä voidaan imitoida implanteilla.
Ehkä ystäväni on sitten poikkeus. Hänellä oli hyvin litteä perse, josta on tullut vuosien kovan treenin jälkeen iso pallo. Usko tai älä. Itsekin yllätyin, kun näin perseensä treenitrikoissa (käyttää yleensä löysiä vaatteita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nilllä, joilla on jatkuvasti kova näyttämisen (luetaan:pätemisen) tarve, itsetunto rakentuu vain ja ainoastaan ulkopuolelta tulevan supportion ja cahvistuksen varaan. Kun tätä tukea ei jostain syystä tule, on pakko päteä lisää.
Näillä, joilta vaikuttaa puuttuvan näyttämisenhalu, itsetunto rakentuu kokonaan eri pohjalle ja eritavoin. Tarve vakuuttaa muut ja todistella taitoja on tarpeetonta. Usein tämä tulkitaan kunnianhimottomuudeksi. Tulkinta on väärä. Näille ihmisille oma olemassaolon oikeus on itsestään selvää, eikä perustu ulospäin näkyvien saavutusten näkyvyyteen ja jatkuviin ylistyksiin ja kehuihin.
Juice Leskisen samoin asiaa sivuten: " Ne jotka osaa, -ne tekee mitä vaan, Ne jotka ei, ne ryhtyy opettamaan..." biisistä: Epäile vain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nuori nainen kuvaa Faceen omaa mahtipersettään. Kieltämättä neiti on todella hyvännäköinen eikä siinä jättipyrstössä mitään moitittavaa ole. Se on siis treenattu salilla aivan hillittömään tikkiin. Luulen että tässä tapauksesa ei ole luonnehäiriö, vaan kehonmuokkaus on harrastus ja haluaa esitellä harrastuksensa tuloksia.
No joo, mutta kyseessä on PERSE. Miksi juuri sitä pitää esitellä?
- Mitäs neiti harrastaa?
- Kehitän ja kuvaan persettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus tähän on aika monimutkainen. Molemmat noista alkuperäisista jakautuvat vielä alaryhmiin, joista osassa toiminta on tietoista ja osassa tiedostamatonta.
Näitä erottaa itsetunto. Toisilla on kova halu saada huomiota ja tunnustusta muilta tärkeilemällä ja toisilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Erottava tekijä on itsetunto. Toinen haluaa ihailua ja hyväksyntää muilta, kun taas toinen määrittää itse itsensä.
Ehkä noinkin, mutta minä olen syrjäytynyt ja näkymätön juuri huonon itsetuntoni vuoksi. En todellakaan postaa someen mitään tai edes ole somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hiukan eri mieltä edellisten kanssa. Minusta sillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä narsismiin....tunnen hyvin narsistisia henkilöitä, jotka tuskin koskaan postaavat mitään. Toisaalta tunnen myös erittäin yksinäisiä ja epävarmoja ihmisiä, jotka postaavat paljon. Itse postailen lähinnä lomamatkoilla ollessani. Minulle se merkitsee suunnilleen samaa kuin ennenvanhaan postikorttien lähettäminen sukulaisille ja tuttaville. Ystäväpiirissäni suurin osa matkustaa itsekin paljon, ja jokainen postailee silloin tällöin. Joku enemmän, joku vähemmän...
Ai että postikortin lähettäminen kaverille on rinnastettavissa siihen, että lataa nettiin koko maailman katseltavaksi kuviaan omasta elämästään? Kaikkea sitä.
Kenellä muka joku faceen postaaminen tarkoittaa "koko maailmaan katseltavaksi"? Ehkä näin oli joskus facen alkuaikoina, tili oli oletuksena julkinen, mutta ei enää pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
On paljon ihmisiä, joille esimerkiksi lomamatkaa tai jouluaattoa ei tavallaan ole olemassa, jos sitä ei saa näytettyä muille ihmisille. Itselleni vieras ajattelutapa. Tärkeintä on mielestäni, että itse tietää olevansa esim. matkalla ja nauttii siitä. Mitä muiden peukutukset tai kommentit siihen tuovat lisää?
Totta, olen monta kertaa ollut aivan ihanilla ja rentouttavilla lomilla ilman, että somessa tarvitsee asiaa raportoida. Voi tietysti olla niinkin, että itseltä mennyt maku someen, 10 vuotta aikaisemmin olisi kenties päivittänytkin vastaavan loman yhdellä postauksella jälkikäteen.
Henkilöä, joka postaa joka päivä lomalta mitä sinä päivänä on tehty, ei minusta saa edes väkisin 🤐😶
Oon miettinyt samaa. Monesti tulee mieleen joku tilanne tai kuva, joka olisi kiva laittaa someen, mutta yleensä en laita. Julkaisen someen ehkä 10 kertaa vuodessa, jos on joku hauska juttu, useimmiten lemmikeistä. Mutta omia saavutuksia paljon harvemmin. Joskus tekisi mieli, mutta en laita.
Joku sanoi että jos on köyhistä ja lyttäävistä oloista, ja sitten on menestynyt, sellaiset enemmän julkaisee. Minä olen tuollaisista oloista, elämäni on monin mittapuin hyvää (jopa parempaa kuin monilla tuttavilla) enkä julkaise juurikaan. Pidän nolona kehuskella omalla menestyksellä.
Tai jos on huono itsetunto, sellaiset julkaisee. Minulla on huono itsetunto, enkä julkaise. Onko mulla sitten niin huono itsetunto, että se estää jo julkaisemisenkin.
Olen kuullut sellaisenkin teorian, että jos ihminen kokee yksinäisyyttä tosielämässä, niin silloin julkaisee paljon ja hakee "kaveruutta" somekommenttien kautta. Siinä kohtaa voisin sanoa että osuu. En tunne tarvetta saada "kaveruutta" somesta, joten en myöskään paljon julkaise.
Ja elät omaa elämääsi.