Niin rakastunut työkaveriin, että ahdistaa
Olen ollut kohta kolmen vuoden ajan rakastunut työkaveriini. Minä siis olen nainen ja hän mies. Puoli vuotta sitten tunnustin tunteeni kun en kestänyt enää. Mies on naimisissa. Keskustelimme asian läpi, mieskin myönsi että välillämme on kemiaa, jollaista ei ole tuntenut kenenkään kanssa. Sovimme että ollaan kavereita ja ettei välillämme tule tapahtumaan mitään.
Toisaalta nautin miehen seurasta enemmän kuin kenenkään muun. Voin puhua hänelle sellaista asioista joista en puhu kellekään muulle. Olen onnellinen että voimme olla ystäviä ja että mies on elämästäni. Toisaalta taas on sietämätöntä ettei välillemme voi kehittyä enempää.
Toivoin että ihastuksen tunnustaminen olisi helpottanut oloani tai että nolouden tai miehen vaivautuneisuusen takia tunne olisi mennyt ohi, mutta meistä tulikin entistä läheisempiä.
en tiedä mitä tällä haen, piti avautua jonnekin. En tiedä mikä tähän auttaisi. Ennen tätä ajanjaksoa emme nähneet pariin vuoteen eikä sekään vienyt tunnetta pois.
Kommentit (40)
Just tommoset ku sinä on pahimpia mitä voi olla. Eihän tunteille toki voi mitään, mutta jos ja kun ei järki enää pelaakaan joskus kummallakaan..unohda siis hänet mikäli et haluu olla kodinrikkoja
Kolme vuotta olet haaskannut turhaan. Pelkäätkö oikeita suhteita kun riiput jossain mitä et voi saada.
Olen siis ollut itsekin suhteessa välillä. Ja tosiaan itse en ihastuksen tunnustamisen jälkeen ole itse ottanut kontaktia, mies kuitenkin ilmeisesti viihtyy kaverina kanssani koska pyytää aktiivisesti kahville, syömään yms. Ja panna ei ole tarkoitus koskaan, mikään seksisuhde ei kiinnosta.
Akat on just tuommosia. Haaveilevat varatuista kun kaikki sinkkumiehet on muka niin huonoja. Säälittäviä ämmänmätiköitä.
AP voisi ryhdistäytyä ja tutustua muihin (vapaisiin) miehiin.
Etkö tunne ap huonoa omatuntoa, että olet yrittänyt rikkoa avioliiton ja mahdollisesti lapsilta ehjän kodin? Varattuihin ei yksinkertaisesti kajota! Ja mies viihtyy seurassasi, koska sinä ihailet häntä. On mukavaa olla ihailun kohteena. Minäkin kaipasin ennen muiden miesten ihailua, vaikka olin naimisissa. Onneksi vaihdevuosien jälkeen en enää kaipaa. Hävettää, että olin sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä miehen vaimo sanoi, kun mies kertoi hänelle?
Kertoi mistä?
Ymmärrän sinua ja tilannettasi, ap. Itselläni on samankaltainen tilanne, paitsi että olen se varattu ja hän on sinkku. Me emme ole tunnustaneet tunteitamme toisillemme, mutta sanoisin että se on kaikille selvää.
Sinulla on nähdäkseni kaksi vaihtoehtona: joko jatkatte ystävinä, kuten nyt, tai sitten sanot miehelle, että olisi parempi jos ette enää olisi yhteydessä kuin sen verran mitä töiden takia on pakko.
Oma valintani on, että haluan hänet elämääni, vaikkakin vain ystävänä, mutta näissä tilanteissa on mielestäni kunnioitettava sen sinkun tahtoa. Mieti, tuhlaatko kenties elämääsi roikkumalla miehessä, jota et voi itsellesi saada? Estääkö suhde häneen sinua etsimästä onneasi? Toisaalta onko mahdollista, että ihastus jossain vaiheessa laantuu ja jäljellä on vain ystävyys?
Vierailija kirjoitti:
Akat on just tuommosia. Haaveilevat varatuista kun kaikki sinkkumiehet on muka niin huonoja. Säälittäviä ämmänmätiköitä.
Vähän rumasti sanottu mutta noinhan se toimii. Naiset näkee varatuissa just sen: tämä mies on läpäissyt alkukarsinnan kelpaamalla jo jollekin naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Etkö tunne ap huonoa omatuntoa, että olet yrittänyt rikkoa avioliiton ja mahdollisesti lapsilta ehjän kodin? Varattuihin ei yksinkertaisesti kajota! Ja mies viihtyy seurassasi, koska sinä ihailet häntä. On mukavaa olla ihailun kohteena. Minäkin kaipasin ennen muiden miesten ihailua, vaikka olin naimisissa. Onneksi vaihdevuosien jälkeen en enää kaipaa. Hävettää, että olin sellainen.
Ei kukaan ulkopuolinen voi parisuhdetta tai perhettä rikkoa. Ja toisekseen et sinä voi tietää mitä se mies ajattelee ja mitä tuntee ap:aa kohtaan.
Aloita seksisuhde. Saisit edes jotain.
Olet rakastunut sinun omiin fantasioihin. Käy ulkona ja tapaa muitakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan vaihtaisin osastoa tai työpaikkaa. Toki veikkaan kyllä että mulla olisi jo tunteet laantuneet kolmen vuoden jälkeen, kun mitään ei ole tapahtunut.
Miksi pitää vaihtaa työpaikkaa tai osastoa? Itselleni on ollut ihania ne ajat kun työpaikalla oli tällainen suuri ihastus. On käynyt niin et vastapuoli on sitten vaihtanut työpaikkaa, niin ei voi kyllä pahemmin sattua. Tulee tunne, että olenko niin kamala, ettei kestä olla samassa paikassa. Silloin kyllä työmotivaatio katosi täysin ja masennuin lähes 2 vuodeksi.
Hankala juttu, ap. Mitä sitä tunteilleen voi.
Vähän samoja fiiliksiä oli minullakin nuorempana. Tosin mies oli jo eroamassa joten olimme sitten yhdessä vähän aikaa.
Pyydä jotain vastaantulijaa rakastelemaan niin nopeasti unohdat tän mihin olet ihastunut.
Miksi ette sovi että panette aina pikkujouluissa?