Miksi jotkut ihmiset eivät ikinä käy suvun vanhusten luona, mutta sitten kun nämä sairastuvat ja joutuvat sairaalaan, niin sitten tungetaan

Tai sitten  kun asui paskasessa läävässä  riitti vierailjoita tyyliin. me ostettiin just omakotitalo mut prameasn  taloon ei astuttu edes eteiseen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuka teistä pitäö huolta  kun olette vanhoja, velat?"

😄😄

Oli velkoja tai ei niin lapset on huojentuneita kun vanhemmistaan aika jättää. Lapset on lähinnä huolissaan jos vanhukset käyttää liian hövelisti rahaa. Yksityinen hoitopalvelu maksaa paikasta riippuen 3000-6000 euroa/kk, stadissa on paikka jossa 10000 egee/kk. Lapset antaa vanhempiensa mieluummin sekoilla yksin himassaan jos vaihtoehto on se että rahaa menee. Oli lapsia tai ei niin suosittelen että laittaa kaiken mahdollisen omaan hyvinvointiin. 

🤦‍

Moni tulee vasta hautajaisiin jos sinnekään.

Entäs, jos se sukulainen on täysi pas..?

Ehkä siellä sairaalassa käy niitä sukulaisia siinä toivossa, että jonkinlaisen rauhan voisi sopia

Elämme postmodernia uusliberalismin ja globaalin kapitalismin aikakautta. 

Siihen on sisäärakennettu sairas ihmiskuva:

Ihminen on taloutta varten. Jos et elä kasvattaaksesi suurpääoman vaurautta "palkkatyössä" käyden ja palkalla suurpääoman kulutusturhakkeita ostaen, sinua ei ole olemassa. 

Kun ihminen on eläkkeellä/vanha, hän on kuluerä taloudelle ja hänet tulee unohtaa. Parasta olisi, jos hän poistuisi mahdollisimman pian tuhlaamasta talouden rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on sama kuin että ikinä ei soiteta tai mennä kylään kun ihminen elää,mutta hautajaisiin tungetaan komean kukkapuskan kanssa.

Ei soiteta tai ei mennä kylään. Koska ei kiinnosta olla tekemisissä, vaikka kyseessä olisikin omat sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sama kuin että ikinä ei soiteta tai mennä kylään kun ihminen elää,mutta hautajaisiin tungetaan komean kukkapuskan kanssa.

Ei soiteta tai ei mennä kylään. Koska ei kiinnosta olla tekemisissä, vaikka kyseessä olisikin omat sukulaiset.

Vaivaannuttavaa edes mennä hautajaisiin, jos sitä tuskin on oltu tekemisissä. Koska tietää, että sinne menisi vain muodollisuuksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

 Aloitus   on  NIIN   TOTTA !!!    Ei  käydä   vanhuksen luona,   mutta sitten  kun  loppu lähestyy   ,  niin sitten kyllä ängetään   katsomaan!   Perintö  mielessä  !  Raha ahneet  .   

Tai sitten ei vain halua joutua perhesotaan, koska "Sehän oli sun x!!", ja sen perusteella pitäisi aina ottaa osuutta hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Näin tunnen myös minä täysin elävä ihminen.En sairas ja suku asuu lähellä.Mutta käyntejä voi vaan toivoa, ei tapahdu. Tule sinä meille! Miksi ,koska suvalla autot ja muut vehkeet. 

Suututtaa jättää iso perintö näille . 

Ei kukaan pakota jättämään perintöä heille. Saat testamentata omaisuutesi vaikka kissojen orpokodille tai poliittiselle puolueelle. 

Kyllä ootte kauheita. Kun omat vanhempani vielä elivät, käytiin melkein joka viikko käymässä ja soitin kuulumisia monta kertaa viikossa. Mulla oli ihanat vanhemmat.

Anoppilassa käytiin myös usein, vaikka mieheni ei tullutkaan heidän kanssaan toimeen. Anoppi kuoli vähän aikaa sitten. Nyt appi, mieheni isäpuoli, tarvitsee apua ja minä autan mielelläni. Ei ole siis meille mitään sukua, mutta autan silti. Mitään perintöä en odota, ei hänellä ole omia lapsia, joten perintö menee veljille, jos ei tee testamenttia. En tiedä onko tehnyt. Ihan autan vain siksi, että on hyvä ihminen ja ansaitsee tulla autetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aloitus   on  NIIN   TOTTA !!!    Ei  käydä   vanhuksen luona,   mutta sitten  kun  loppu lähestyy   ,  niin sitten kyllä ängetään   katsomaan!   Perintö  mielessä  !  Raha ahneet  .   

Tai sitten ei vain halua joutua perhesotaan, koska "Sehän oli sun x!!", ja sen perusteella pitäisi aina ottaa osuutta hautajaisiin.

Helpompi vain mennä kuin jäädä pois ja kuunnella solvauksia. Vaikka se sydämessä ei oikealta tunnu mennä jonkun luokse vasta silloin, kun hän on joko kuolemassa tai kuollut.

Vaikeaa on lähteä kyläilemään iäkkäiden sukulaisten luo, kun suhtautuminen on niin ristiriitaista: yleisesesti vähän paheksutaan ja voivotellaan, kun et käy kylässä ja kukaan muukaan ei juuri pidä yhteyttä. Sitten kun menet, niin selkeästi olet vaivaksi ja motkotetaan, kuinka taas tuot flunssat mukana yms. Ihmetellään, että miksei muut sukulaiset soittele, kun itse ei tehdä mitään aloitteita vaan uhriudutaan. Jos joku soittaakin, niin epäillään heti vaikka että nuuskitaan ja juorutaan eteenpäin. 

Toisessa paikassa vieraillessa laitetaan perintöhopeista lähtien pöytään ja sen seitsemät sortit pullaa. Ei kiitos tarvitse laittaa. Kamalaa katsoa yhdeksänkymppisen urakointia, kun tietää että makaa loppuviikon sängyssä puolikuolleena. Kieltäminen on turhaa, koska on opetettu nöyristelemään. Kyselee kuitenkin liian henkilökohtaisia ja syyllistyy kaikesta itse. En jaksa vierailla vaikka tunnenkin syyllisyyttä.

Kolmannessa paikassa odottaakin monisairas nepsyvanhus, jonka jutuista jokainen on lopulta seksijuttu ja mistä tahansa saa väännettyä sellaisen. Eikä ne ole mitään pikkutuhmia rivien välistä. Lasten kanssa en menisi ikinä.

Kaikkien kanssa olisi niin paljon helpompaa jos olisimme tavanneet säännöllisesti ja melko usein. Vierailuihin ei silloin olisi latautunut niin paljon odotuksia ja sanomattomia toiveita ja kipeitä, liian isoja kysymyksiä. Mutta kun meillä on tämä yksinpärjäämisen jalo kulttuuri. Pärjätköön nyt itsekseen, kun se oli niin tavoittelemisen arvoinen asia. Ja niin tulen pärjäämään minäkin, yksin ja unohdettuna. Tehkää te toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ootte kauheita. Kun omat vanhempani vielä elivät, käytiin melkein joka viikko käymässä ja soitin kuulumisia monta kertaa viikossa. Mulla oli ihanat vanhemmat.

Anoppilassa käytiin myös usein, vaikka mieheni ei tullutkaan heidän kanssaan toimeen. Anoppi kuoli vähän aikaa sitten. Nyt appi, mieheni isäpuoli, tarvitsee apua ja minä autan mielelläni. Ei ole siis meille mitään sukua, mutta autan silti. Mitään perintöä en odota, ei hänellä ole omia lapsia, joten perintö menee veljille, jos ei tee testamenttia. En tiedä onko tehnyt. Ihan autan vain siksi, että on hyvä ihminen ja ansaitsee tulla autetuksi. 

Kiintymysmalli tai sen puute on ihan perheestä opittua.

En aio täysin syyttää itseäni siitä, että olen päätynyt kieroutumaan kierossa perheessä.

Mun suvulla on niin surkeat geenit ettei kummankaan puolen sukulaiset elä terveinä 75-vuotiaiksi. Syöpä on korjannut useamman jo siinä 60 ikävuoden tienoilla. Muistisairaudetkin alkaa meillä jo työikäisenä, joten 65-vuotiaana ei pää enää pelaa. Siinä vaiheessa on se ja sama käykö joku katsomassa. Että jos jotain hyvää näissä umpisurkeissa geeneissä on, niin se ettei homehduta vaipoissa jossain kunnallisella osastolla 4 hengen huoneessa 20 vuotta.

Ei ole kokemusta tuollaisesta vaan päinvastoin. Silloin kun on sairaana ei käydä katsomassa. Silloin kun on terveenä käydään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ootte kauheita. Kun omat vanhempani vielä elivät, käytiin melkein joka viikko käymässä ja soitin kuulumisia monta kertaa viikossa. Mulla oli ihanat vanhemmat.

Anoppilassa käytiin myös usein, vaikka mieheni ei tullutkaan heidän kanssaan toimeen. Anoppi kuoli vähän aikaa sitten. Nyt appi, mieheni isäpuoli, tarvitsee apua ja minä autan mielelläni. Ei ole siis meille mitään sukua, mutta autan silti. Mitään perintöä en odota, ei hänellä ole omia lapsia, joten perintö menee veljille, jos ei tee testamenttia. En tiedä onko tehnyt. Ihan autan vain siksi, että on hyvä ihminen ja ansaitsee tulla autetuksi. 

Kiintymysmalli tai sen puute on ihan perheestä opittua.

En aio täysin syyttää itseäni siitä, että olen päätynyt kieroutumaan kierossa perheessä.

Et aio täysin syyttää itseäsi. Älä ketään. Voit  muuttaa itsesi ja voit vain itsesi. Jos muita ei kiinnosta, se on heidän asiansa. 

moni vanhus saa juuri sitä mitä tilasi