Lue keskustelun säännöt.
Muita perheitä, joissa miestä ei tippaakaan kiinnosta jouluvalmistelut?
14.12.2023 |
Mieheni on monella tavalla ihana ihminen, mutta ei välitä joulun laittamisesta yhtään. Jos hän saisi päättää, kotia ei koristeltaisi mitenkään, kuusta ei laitettaisi ja kaikki muukin jouluvalmistelu jätettäisiin väliin. Joulukoristeet ärsyttävät miestä. Ruokia mies ei juuri mieti, lahjojen ostosta ei puhu. Mies osallistuu pitkin hampain muovikuusen pystyttämiseen, minä hoidan lapsen kanssa koristelut. Ja kun joku kommentoi, niin meillä ei ole mitenkään överit jouluvalmistelut. Meille tulee muovikuusi koristeineen, ikkunaan yksi joulutähti ja kynttelikkö sekä pari pientä koristetta ja joulukukkaa kotiin. Minä hankin lapselle ja kummilapsille lahjat sekä paketoin ne. Suunnittelen ennen joulua ruokalistan ja kysyn mieheltä, mitä jouluksi toivoisi. Syö kyllä jouluruokia mielellään ja valmistaa esim. kinkun, mutta muuten joulu ei kiinnosta miestä tippaakaan. Ollaanko jotenkin erikoinen perhe vai onko tällaista muillakin? Ja kun joku kommentoi, että miksi ei vain tehdä miehen toiveiden mukaan, niin haluan lapsen vuoksi valmistella joulua. 3 v lapsi onkin joulusta aivan innoissaan.
Kommentit (35)
Miehen näkökulmasta "turhaa" ylimääräistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Itse olen sitä mieltä, että jouluvalmisteluihin kuuluu silti jokaisen perheenjäsenen osallistua edes jonkin verran.
Eivät nuo teidän jouluvalmistelunne nyt niin valtavilta vaikuta ettei niistä selviäisi se ihminen jolle joulu on tärkeää.
Minua ja miestä ei kiinnosta hittojakaan. Kumpikin on kasvanut päihdeperheessä ja inho tulee varmasti sieltä.
Joko elokuussa aloitit? Mikä joulussa on niin suuritöistä että nyt jo tehtävä, vai oletko ennustaja että ei tee mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Itse olen sitä mieltä, että jouluvalmisteluihin kuuluu silti jokaisen perheenjäsenen osallistua edes jonkin verran.
Mielenkiintoista. Mitä muita vastaavia juttuja on mihin "kuuluu" osallistua? Onko sinun muilla perheenjäsenillä kenties asioita joihin sinun ei "kuulu" osallistua?
Kyllä se juuri noin menee. Olen valmistanut laatikot (ovat pakastimessa), taatelikakun, joulupullaa ja piparit. Sitten teen kauppakierroksen ja ostan aladobin, rosollin, sillit, graavin, kartanopikkelssin, sinapin ja perunat. Ja olen myöskin se joka nämä laittaa jouluna tarjolle.
Olen hakenut jo itsenäisyyspäiväksi kuusen, tänään haetaan uusi kun edellinen kaatui ja neulaset tippuivat maahan. Tai siis minä hoidan tämän lasten avustuksella.
Lähetin joulukortit (ennen itsenäisyyspäivää) ja olen suorittanut 99% lahjahankinnoista.
Miehelle on ulkoistettu kinkun ostaminen ja valmistaminen, sekä muutamat lahjahankinnat. Yleensä mies on hankkinut myös joulupukin mutta tänä vuonna sanoi että "hanki sinä kun minä olen jo 3 kertaa senkin homman tehnyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.
Meillä sama tilanne. En vain ole jouluihmisiä. Minusta täysin turhaa hössötystä. Jouluja vietettiin ihan huolella, kun lapset olivat pieniä. Leivoimme, teimme jouluruoat, hankimme kuusen, lauloimme joululauluja, joulupukki kävi, sukuloimme... Lasten tultua teini-ikään pääsi jo helpommalla, kun osa kaikesta tuosta jäi pois.
Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa, meillä ei joulua vietetä. Huokaisemme molemmat helpotuksesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.
Joo, meilläkin loppu kun kun lapset alkoi olemaan sitä mieltä, että onko pakko. Esim jouluruuat ei taida olla ns nykylasten juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en välitä pätkääkään uudenvuodenraketeista, mutta eipä ole käynyt edes mielessä, että miestä ahdistaa, kun en selaile rakettiesitteitä ja mieti, millainen tähtisade tänä vuonna saadaan aikaan.
Jokaisen ei tarvitse rakastaa juhlia samalla tavalla. Jos miehesi ei ole jouluihminen, niin sitten ei ole. Jos vaadit moista, niin ole kaventamassa hänen oikeuttaan elää omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se juuri noin menee. Olen valmistanut laatikot (ovat pakastimessa), taatelikakun, joulupullaa ja piparit. Sitten teen kauppakierroksen ja ostan aladobin, rosollin, sillit, graavin, kartanopikkelssin, sinapin ja perunat. Ja olen myöskin se joka nämä laittaa jouluna tarjolle.
Olen hakenut jo itsenäisyyspäiväksi kuusen, tänään haetaan uusi kun edellinen kaatui ja neulaset tippuivat maahan. Tai siis minä hoidan tämän lasten avustuksella.
Lähetin joulukortit (ennen itsenäisyyspäivää) ja olen suorittanut 99% lahjahankinnoista.
Miehelle on ulkoistettu kinkun ostaminen ja valmistaminen, sekä muutamat lahjahankinnat. Yleensä mies on hankkinut myös joulupukin mutta tänä vuonna sanoi että "hanki sinä kun minä olen jo 3 kertaa senkin homman tehnyt".
Siinä on taas yksi tättähäärä joka tietää että Oikea Joulu ei tule jos ei toimi näin. Omalta äidiltä opittu käyttäytymismalli, jonka mukaan joulu ei ole joulu jos ei raada perheen eteen pyyteettömästi marttyyrinkruunu loistaen. Aattona sitten ollaan naama nurin päin kun on uupunut ja ankara v*tutus kun muu perhe ei oikealla tavalla osaa arvostaa marttyyrin pyyteetöntä raatamista.
Oletko kertaakaan kysynyt mitä perhe haluaa? Etpä tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies alkoi miettiä joululahjoja jo lokakuussa. Nyt on kaikki hankittu. Tänä vuonna hän oli jopa mukana niitä paketoimassa, kun kaikkea ei saanut järkevästi lahjakasseihin. Joulukukat mies varasi viikkoja sitten ja käytiin ne jo viemässä saajilleen. Miehen mielestä sukulaisille pitää lähettää joulukortit ja hän vie minut aina ulos syömään, kun olen saanut ne kirjoitettua. Minulle kävisi oikein hyvin tekokuusi, jonka saisi laitettua ajoissa, mutta mies tykkää vain aidoista kuusista. Jouluruokia ollaa suunniteltu yhdessä vaikka perinteisellä linjalla mennään. Kyllähän tuo tuntuu joulusta tykkäävän kuten minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.
Joo, meilläkin loppu kun kun lapset alkoi olemaan sitä mieltä, että onko pakko. Esim jouluruuat ei taida olla ns nykylasten juttu?
Onko pakko haluta lahjoja? No, ei ole. Nyt joulusta säästetyt varat laitetaan matkakassaan. Lapsille on toki tärkeää käydä mun äidillä, joka on enää ainoa jäljellä olevan isovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.
Joo, meilläkin loppu kun kun lapset alkoi olemaan sitä mieltä, että onko pakko. Esim jouluruuat ei taida olla ns nykylasten juttu?
En tiedä, oma lapsi on jo aikuinen. Ei tullut jouluihmistä hänestäkään, tekee töitä pyhät, niin pääsevät muut joulunviettoon.
Mulla ei ole joulutraumoja, en vaan koskaan päässyt jyvälle siitä, miksi juuri joulun pitäisi aiheuttaa sen enempää toimenpiteitä kuin muutkaan kalenterin juhlapyhät. Kristillinen puoli ei tunnu omalta, kaupallisuus on vastenmielistä ja "koska pitää" ei käy perusteeksi millekään. (Omassa lapsuudenkodissa oli koska pitää -joulu.) Toki perinteet on hyvä tuntea, niistä voi sitten valita ne, joista haluaa pitää kiinni.
Ei minuakaan kiinnosta jouluvalmistelut yhtään. Toki ei se ketään naistakaan haittaa kun asun yksin.
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.
Meillä sama tilanne. En vain ole jouluihmisiä. Minusta täysin turhaa hössötystä. Jouluja vietettiin ihan huolella, kun lapset olivat pieniä. Leivoimme, teimme jouluruoat, hankimme kuusen, lauloimme joululauluja, joulupukki kävi, sukuloimme... Lasten tultua teini-ikään pääsi jo helpommalla, kun osa kaikesta tuosta jäi pois.
Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa, meillä ei joulua vietetä. Huokaisemme molemmat helpotuksesta. :)
Meillä oli vain yksi lapsi, eikä menty ihan noin pohjanmaan kautta, reipasta :). Mutta hänen lähdettyään maailmalle miehen sisaruksilla oli vielä pieniä lapsia, joiden vuoksi jouluja piti viettää yhdessä. Onneksi nekin lapset kasvoivat, nyt saadaan jo viettää kukin omanlaista joulua ilman sosiaalisia pakkoja. Jostain syystä juuri joulu on ängetty niitä täyteen.
Joulu kuuluu kyllä niihin asioihin, että meidän kulttuurissamme pitäisi lasten vuoksi edes yrittää. Ei siitä nyt isoa showta tarvitse järjestää, mutta perusjutut kuten jokunen koriste, joululaulut, jotain jouluruokaa (pakkohan ei ole olla sitä perinteistä, mut jotain juhlavampaa) ja lahjat. Mutta hyvä jos ap jaksaa järjestää, vaikka mies ei. Vähintä mitä mies voisi tehdä on olla nurisematta.
Meillä on sama juttu, miestä ei kiinnosta jouluvalmistelut tippaakaan, enkä vaadi häntä niihin osallistumaan, minulle asia on ihan ok jos hän ei osallistu.
Kuusen mies hankkii joka vuosi koska saa tuttavaltaan paljon halvemmalla kuin mitä kuuset maksaa kaupoissa, mut siihen se valmistelu jääkin.
Minä teen jouluruoat ja laitan kynttelikköjä ja lapsi koristelee kuusen.
Kaikki vaan ei ole suuria jouluihmisiä ja mielestäni ei tarvitse pakolla alkaa pakertamaan.
Ei minunkaan mieheni osallistu juurikaan joulun valmisteluihin. Kuusen kyllä laittaa sisälle jalkaan (minä koristelen) sekä jätkänkynttilän laittaa pihaan aattona palamaan. Siinä onkin hänen panoksensa, mutta ei haittaa kun itse tykkään höösätä joulun kanssa. Mistään mies ei kuitenkaan rutise vaikka koristelenkin välillä tosi överisti. Lapset osallistuivat kyllä koristeluun aikoinaan, nyt koristelevat omaa kotiaan.
Mies ei siis ole jouluihminen. Ei me kaikki olla. Mäkin punnersin aikanaan joulut lapsen takia ja lopetettiin, kun lapsi oli sitä mieltä, että ei tarvitse enää.