miten jaksaa kun lapsille pieni ikäero?

Eli meille tuli pienimmille lapsille ikäeroa 1v4kk ja ihan hyvin tässä on mennyt, vauva on nyt 5kk. Yöunet on kyllä jääneet aika vähille, mutta kummasti sitä on vaan jaksanut. Vauva on sairastellut korvatulehduksia 5, joten masuvaivoja on ollut lääkekuurien seurauksina eli sen puoleen on ollut aika rankkaa. Isompi neiti on suhtautunut vauvaan tosi ihanasti, halii, suukottelee, ottaisi mielellään syliin, antaa tuttia ja leluja, mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut. Alkuun yöt oli hänenkin osaltaan levottomia, hän reagoi näin vauvan tuloon, sitä kesti kolmisen viikkoa ja yöt tasaantui. Hänen kehityksensä ei ole taantunut kuinkaan, nyt hän on 1v9kk ja puhua pälättää 5-6 sanan lauseita, käy pöntöllä pissalla ja kakalla, yrittää pukea itselleen päälle, haluaa kävellä, ei millään istuisi rattaissa...tässä muutamia esimerkkejä siitä ettei taantumisia ole tullut vaan kehitys on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin.

Ei muuta kuin jaksuja ja onnea odotukseen!!!

Ja ihan kivasti meni!! Päivääkään en olisi silloin vaihtanut pois, vaikka heti kotiutumisen jälkeen meillä oli muutto (toinen syntyi kk ennen la), sitten uudessa kodissa täysremontti, miehellä ei isyyslomaa jne. Sitä kuitenkin mitoittaa näköjään sen tekemisensä aina tilanteen mukaan. Välillä voi hellittää ja antaa itselleen luvan hengähtää, koska kukaan muu ei tarjoa sitä sulle!!



Kaiken varalta (jos vauvan kanssa on nukkumisongelmia tms.) kannattaa olla lähellä joitakin ihmisiä, joita voi kutsua joskus auttamaan, esim. vaikka leikkimään esikoisen kanssa. Itse olin ristiäisten alla kovassa kuumeessa, mutta onneksi sain MLL:ltä aivan ihanan tytön, joka pärjäsi hyvin pariviikkoisen vauvan ja esikon kanssa, kun olin kuitenkin lähettyvillä.



Tosi pian lapsista alkaa olla jo seuraa toisilleen: mun mielestä noin pieni ei ole vielä kovin ranttu sen seuran suhteen;) Oli vain innoissaan, kun sai itselleen fanin, ja vauva hihkui sitterissään katsellen isosiskon touhuja. Nytkään eivät kaipaa äitiä leikkikaveriksi, vaan haluavat touhuta aina keskenään, vaikkakin tietty myös nahistelua riittää yllin kyllin!!



Isosisko otti vauvan tulon taloon maailman luonnollisimpana asiana. Ehkä kun siinä oli se muuttokin jne, ei kohta enää edes muistanut aikaa ennen vauvaa. Sitten kun vauva nousi pystyyn, alkoi tajuta pienemmän kilpailijaksi (varsinkin kun jätkä on saman kokoinen kuin siskonsa)!

En ottanut pakkausta.



Lapset ovat kyllä kehittyneet aivan samaa tahtia. Pienempi on kyllä paljon rohkeampi eikä niin herkkänahkainen, mutta paljonko sitten on muuten vain persoonallisuuseroa ja paljonko sisko vaikuttanut, kukapa tietää.

Meillä heti vauvan synnyttyä iski esikoisen mustasukkaisuus ja uhmaikä yhtä aikaa. Sylin jakaminen tuntui äärimmäisen vaikealta ja pahoja pikku neiti riensi tekemään varsinkin, kun itse olin sidottuna sohvan kulmaan vauva tississä kiinni. Lisäksi kuopus oli ns. hankala vauva, valvottaja, moniallergikko ja huomion kerääjä. Ensimmäisen kerran olttiin vauvan kanssa sairaalassa sairasteluiden takia 8vkon kuluttua synnytyksestä, oltiin 5 päivää osastolla.



Kun unohtaa epäjärjestyksen ja huushollin tehopyörittämisen ja keskittyy myös itsensä hoitamiseen ja lepäämiseen, niin minusta kahden pienen kanssa pärjää oikein hienosti. Itse pidin huolen, että esikoinen nukkui aina päiväunet klo 12 tietämillä ja samalla pistin vauvankin joko kantoliinaan tai vaunuihin nukkumaan, että sain itse sen 30min-3tuntia omaa laatuaikaa. Tuohon yhtä aikaa nukkumiseen lapset pitää toki opettaa, ei se ilman kyyneleitä meiltä hetkessä onnistunut! Iso apu oli minulle perhekerhot ja -kahvilat, sekä leikkipuistot, joissa esikoinen sai ikäistää leikkiseuraa ja minä järjellistä keskustelukumppania.



Joka viikko n. pari iltaa viikossa varasin omille harrastuksilleni, jolloin lapset olivat isän tai mummin hoivissa n. 1-2 tuntia. Kyllä meinaan selvitti päätä ajatella muutakin kuin lapsia ja pysyi oma fyysinen kuntokin hyvänä. Nyt lapset ovat 4v ja 2v5kk ja ovat melkeinpä toistensa parhaat kaverit. Kyllä se aika kultaa ne muistot, kun alkuhankaluuden jälkeen elämä hymyilee.



Pirpaliina lapset -03, -04 ja masukki -07

Rahana otin, kun kaikki oli valmiina. Rahalla ostin sitten mitä oikeasti tarvitsin ja niin aion tehdä kolmosenkin kanssa.



Ja siis valvomisesta huolimatta olen hengissä ja onnellinen uudesta raskaudesta! Kyllä sinäkin pärjäät!

..sama tilanne. Meillä ikäeroksi tulee 1 v. ja 2 viikkoa.

Kyllä tässä on mietitty jaksamista kahden vaippahousun kanssa. Ja muitakin asioita. Miehen ensimmäinen kommentti oli" Eihän.. Täytyy hommata isompi auto" =) Ja mä tietenkin mietin (tupla)vaunuja ja autonistuimia. Vaatteita onneksi on kahden vauvan jäljiltä ihan tarpeeksi, sekä tytölle että pojalle. Meillä siis odotellaan kolmatta. Pakkausta en siis ota, vaan rahat.



Joku kommentoi kun raskaudutaan ja sitten vasta mietitään jaksamista.. Tilanteita on erilaisia eikä koskaan voi tietää toisten tilannetta, ja syitä. Itsekin ihmettelin aikoinaan vahinkoja, onhan ehkäisy keksitty.

No, nyt kun meille on tulossa tämä " vahinko" on mieli muuttunut. " Vahinko" siksi että tarkoitus oli kyllä tehdä vielä lapsi/-a mutta vasta kun kakkonen olisi kahden vanha. Näitä siis sattuu. Meillä syy on se, että mulle on 10 vuotta sitten sanottu etten koskaan saa lasta luonnonmenetelmillä. Nyt niitä näyttää tulevan nopeampaa tahtia kun tarvisi..

Kirjoitin viestiini, että kyllähän raskaaksi tulee ehkäisystäkin huolimatta jne, joten ymmärrän kyllä, että tilanteita on monia. Mutta yleisesti vain tarkoitin, että ehkäisy on olemassa ja sitä voi käyttää niin kauan että alkaa yrittämään vauvaa. Monet siis ovat käyttämättä ehkäisyä, luottavat " varmoihin" päiviin, imetykseen, siihen " etten minä kuitenkaan raskaudu" jne ja sitten ihmettelevät että mitenkä tässä pärjääkään nyt pienten kanssa kun onkin " yllättäen" raskaana.



Enkä tosiaan mitään pahaa kelleen tarkoittanut. Musta tää nyt vain on itsestäänselvyys, että ehkäisyä tulee käyttää jos ei halua raskaaksi.

Meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero on 1v ja 2 vko, enkä kyllä voisi ajatella näin jälkeenpäin kuin että melko hyvä ikäero oli. Nyt kun taasen olen raskaana ja keskimäiselle ja tälle tulokkaalle on ikäeroa tulossa vähän yli 7 vuotta, niin ollaan miehen kanssa mietitty että yksi meidän perheeseen vielä ainakin mahtuisi ja haluaisin myöskin pienen ikäeron jos vaan luoja suo. Vaikkakin raskastahan se välillä on mutta niin paljon on positiivisia puolia että itse en ainakaan vaihtaisi päivääkään pois. Kyllä sitä aina jotenkin selviää.



AngelEyes

Elikkäs siis meillä lapsilla on ikäeroa 11kk.

Ja minä kuulun siis niihin tolvanoihin jotka kuvittelee ettei heti voi tulla raskaaksi. No opinpahan asian kantapään kautta.

Mutta ihan tyytyväinen olen aina ollut tähän pieneen ikäeroon.



Mutta toisen jälkeen kyllä kierukka tuli heti käyttöön.

Ja nyt kuumeillaan kolmatta ja lapset täyttää kohta 2v ja 3v.



Sanon että rankkaa oli ensimmäisen 1vuoden kahden kanssa. Esikoinen ei osannut kävellä tms kun toinen syntyi.



Kahdet yö itkut oli ja kahdet vaipat jne.

Mutta kyllä sen jaksaa kunhan joskus muistaa pyytää apua että saa itsekkin levätä tai käydä jossain hetken aikaa yksikseen.

Meillä oli ja on yhä apuna silloin tällön anoppi.



Meillä siis toivotaan kolmatta ennen kuin lapset täyttää 3 ja 4v.



Meillä ei otettu toiselle pakkausta koska kaikki oli valmiina.

Ja kolmannellekkaan en ota sitten kun sen aika koittaa.



Onnea kaikille odotukseen ja jaksamisia. =)

Seuraava siitä syntyi 1v8kk päästä.Joten ei ollut mitään hampaankoloon jäänyt pienestä ikäerosta.Ja sitten niitä lapsia on siunaantunut enemmänkin.Nyt kuudetta odottelen rv 29=)

Mun mielestä vauva-aikakin oli suht helppo. Vaikein vaihe oli ehkä raskausajan loppuvaihe, kun ei jaksanut/pystynyt nostelemaan enää esikoista esim. syöttötuolista alas jne. Olen tosi tyytyväinen ollut pieneen ikäeroon. Minusta ainoa ongelma oli meillä alussa kun ei oltu opetettu esikoista nukkumaan sisällä päikkäreitä. Kovalla pakkasella/rankkasateella oli sitten aika mahdoton lähteä ulos nukuttamaan toista, varsinkin jos vauvan päivärytmi ei oikein sopinut aluksi yksi yhteen esikoisen kanssa. Eli kannattaa opetella nukkumaan unet sisällä ja mieluiten vielä ilman kauheita nukutus rituaaleja, silloin pääsee mielestäni helpommalla.



t.kolomonen rv 32 (ja lapset 4v ja kohta 3 v.)

ja sen sanoin, etten enää ihan niin pienellä välillä lapsia hanki. Ei muuta ongelmaa ollut, mutta kun lähes kaikki hoito jäi mulle miehen ollessa paljon ylitöissä, oli oma jaksaminen vähissä. Oma äiti oli välillä apuna ja vei isoveljeä viikonlopuksi yökylään, mutta sitten alkuviikko olikin yhtä takertumista :) Onneksi isoveli oppi kävelemään vasta 2kk vauvan syntymän jälkeen, ettei tarvinnut koko ajan perässä juosta... Kaksi vaippaikäistä meni siinä samalla kuin yksikin ja yritin nukkua päivällä yhtä aikaa lasten kanssa. Kakkonen ei ollut ihan yhtä helppo lapsi kuin esikko, mutta kaikki tasaantui ensimmäisen 4 kk:n jälkeen. Nyt ovat hyvät kaverukset ja on seuraa toisistaan, kun lähistöllä ei ole oikein samanikäisiä...

Meille ikäeroksi tulee n. 16 kk, pikkuveli syntyy ihan pian. Kyllä itsekin mietin jaksamista ja ihan arkipäiväisistä asioista selviämistä, esim. kuinka käyn kaupassa, missä välissä teen sapuskat, siivoan jne.

Mikaela77, vaikka lapsen haluaisikin, kyllä varmasti sitten raskausaikana tulee sellainen angsti, että miettii, miten jaksaa. Liittyy kai hormoneihin, mulla ainakin on molemmissa raskauksissa alkuvaiheessa ollut jonkinlainen ahdistus tulevasta. Ja ei raskautumisvaiheessa voi tietää, minkälaista elämä on sitten pikkuvauvan ja reilu vuoden ikäisen kanssa. Esim. en raskautumisvaiheessani tiennyt millaisessa kehitysvaiheessa vanhempi lapseni olisi (ei ole niin paljon kokemusta lapsista) ja enpä osannut arvata, että pian 16 kk ikäinen lapseni ei kävele vielä. Mikaela77, tämäkään näkemykseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan sinua. Täytyy tosin tunnustaa, että , itse tulin raskaaksi puolivahingossa:-)

Joten alkuperäiselle, rankkaa varmasti tulee olemaan, mutta kyllä siitä varmasti selviää. Ja pitää valjastaa apuvoimia tarpeen mukaan. Onnea raskaudesta!

Mutta jos menee LA:han asti niin meidän lapsille tulee ikäeroa reilu 1v 3kk. Kaikki vaatteet esikoiselta oon säilyttänyt, osa taitaa vauvavaatteista olla edelleen kaapissa.. Sama homma lelujen,turvaistuimen ja pinniksen kans. Pakkausta ei siis otettu,vaan rahana. Vaunut on ainut uusi hankinta tulokkaaalle kun edellisistä en pitänyt + toppapuku 60cm.

Itse olen huono nukahtamaan kun joutuu heräilemään, mutta yritän ajatella että se kestää sitten vain aikansa. Tämä ensimmäinen onneksi nukkuu kellonympäri yönsä varsin sikeästi :)

Kyllä ne siitä kasvavat! ;)



H 35+2

Meillä on aivan sama tilanne, kun viestin aloittajalla! Poika on nyt 6,5kk ja vauva 5+0. Sisareni 2 ensimmästä lasta tuli samalla ikäerolla ja voin sanoa, että kiirettä riitti! Esikoisen kehitys taantui, kun vauva tuli taloon. Kakkonen sitten ihaili isompaa ja hän kehittyi nopeammin. Katsotaan miten meillä käy! Jännittää aivan valtavasti!

Eiköhän tuota omaa jaksamista kannattaisi miettiä ennen kuin raskautuu..?



Voihan sitä toki tulla raskaaksi pillereistä huolimatta jne. Enkä nyt tarkoita mitään pahaa, mutta olen tätä asiaa vain niin monesti miettinyt kun tähän samaan kysymykseen törmää täällä aina.



Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei luonto anna kannettavaksi enempää kuin jaksaa, eli eiköhän se siitä hyvin mene :) Eikä siinä varmastikaan ole paljon vaihtoehtoja. Pärjättävähän sitä on vaikka mikä olisi.



Eka vuosi voi olla raskaampi kuin on kaksi vaippaikäistä kannettavaa (jos esikoinen ei osaa vielä kävellä kun vauva syntyy), mutta iän myötä helpottanee.





Onnea raskaudesta!