Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Ymmärrän, että 2v ei osaa itse toivoa mitään ipadia ja toive voi olla lopulta enemmänkin vanhemman toive jotta lapsen varjolla laite saadaan omaan käyttöön.

Kouluikäisten kohdalla en kuitenkaan olisi niin ankara kuin jotkut täällä. Ei kukaan lapsi tai nuori halua aina olla se ainoa jolla ei ole jotain tavaraa tai tietyn merkkistä vaatetta kuin muilla. Lapset ja teinit osaa oikeasti olla tosi julmia toisilleen ja sen köyhän perheen lapsi joutuu joka ikinen päivä miettimään mitä vastaa kun kaverit kysyy sellaisista asioita mihin hänen perhellään ei ole varaa. Se ulkopuolisuuden tunne ja perheen tilanteen piilottelu on varmasti vaikeaa ja jättää jälkensä lapseen. Jos vain jollakin varakkaammalla on mahdollisuus toteuttaa kalliimpi toive niin aivan mahtavaa. Sille köyhälle lapselle/nuorelle jää varmasti enneminkin tärkeä muisto siitä että kerrankin hänelläkin oli jotain samaa kuin muilla. Voit antaa hänelle lahjaksi sen yhteenkuuluvuuden tunteen. Kyllä näiden perheiden lapset on kiitollisia ihan niistä pienistä ja edullisista lahjoistakin mutta kun on kerran toivoa saanut niin tietysti lapsi laittaa sen hartaimman toiveensa. Ei tuomita näitä lapsia ja nuoria siitä!

Vierailija kirjoitti:

En ole tainnut koskaan tavata tuota myyttistä rahan arvon tuntevaa mutta kohteliasta, nöyrää ja hyvätapaista aikuista enkä lasta. Mitä nyt moni kehuu itsensä ja lastensa olevan. Mut kaikin mokomin, saahan sitä kuvitella.

Täydellisiä ihmisiä ei ole. Isoin ero on kuitenkin siinä, että joillakin on vielä nykyäänkin sen verran itsetietoisuutta jäljellä, etteivät yksinkertaisesti kehtaa olla avoimen röyhkeitä. Jotkut sitten taas kehtaa näiden muidenkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahallinen väärinymmärrys on siinä kohtaa, kun köyhien lasten toiveet leimataan kohtuuttomaksi väittäen, että "ei hyvätuloinen lapsikaan niitä ilmaiseksi saa", ja näin yritetään antaa ymmärtää, että köyhä lapsi on vain saamaton tai laiska, ja hyväosainenkin lapsi saa ne vain siksi, että tekee jotain lahjansa eteen. Kun näinhän se ei mene. Hyväosainen lapsi ei saa niitä ahkeruutensa ansiosta, vaan vanhempiensa varallisuuden ja maksukyvyn ansiosta. Köyhällä lapsella ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta saada niitä, vaikka kuinka auttaisi köyhiä vanhempiaan ja todennäköisesti köyhiä tai kuolleita isovanhempiaan, koska nämä eivät voi palkita niillä kalliilla tavaroilla. Kannattaa nyt olla rehellinen: eivät hyväosaiset lapset saa merkkituotteitaan vain siksi, että ovat ahkeria ja hyviä ihmisiä - he saavat ne siksi, että heillä on rahaa käytössään. Ja köyhyys tarkoittaa sitä,

Onneksi sinä, upea olento, olet täällä opettamassa oikeita arvoja lapsille joista et tiedä yhtään mitään. Ilman sinun ohjeistusta he eivät oppisi mitään! Kiitoksia panoksestasi niiden kyvyttömien epäihmisten kasvattamisessa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

Mikä siinä on vaikea uskoa? Meidän 10-ja 11-vuotiaat toivoi viime jouluna kaikkein hartaimmin pleikka5:sta. Se oli koko ajan ja jatkuvasti ainoa asia mitä toivoivat. Jos heidät olisi vienyt tällaisen joulupuu-toivomuskaivon äärelle niin aivan taatusti olisivat riipustaneet että "pleikka viitonen". Viis siitä mitä se maksaa, mitä ne pelit siihen maksaa tai millainen telkkari tarvitaan. Ei lapsi sitä mieti. Se TOIVOO. 

No saivatko teidän lapset hartaasti toivomansa pleikan lahjaksi vai eivät?

Eivät, kerrotiin kyllä jo etukäteen ettei niitä ole oikein missään saatavilla, että luultavasti ei tule sitä. Saivat sitten xboxin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka saisivatkin sinusta säästettyä näennäisesti ja liian helposti, niin kuitenkin oppivat, että mikään ei tule ilmaiseksi. Ja toisekseen alaikäisen on aika vaikea maksaa elintasostaan itse, kun ei pääse oikeasti töihin kuin hyvällä tuurilla 15v eteenpäin. Silloin ne kotityöt ja isovanhempien auttamiset on ainoa keino. Ja parempi keino kuin opettaa, että laitetaan lappu taikakuuseen ja vieras ihminen ostaa ökykalliit lahjatoiveet. "



Mitä tarkoittaa, että "oppivat, ettei mikään tule ilmaiseksi"? Ensinnäkin moni asia kyllä tulee tässä maailmassa ilmaiseksi - joillekin. Ja eikö lahjojen idea olekin se, että ne annetaan lahjoina, ilman että vaaditaan vastapalvelusta? Itse olen juuri tuollaisen hyvätuloisen perheen lapsi, enkä joutunut ikinä säästämään saadakseni tarpeellisia tai toivomiani asioita. Ei minusta silti tullut material

 

Lainaus tämän viestin perässä olleesta viestistä:

"Meidän nykyisten vanhempien lapsuudessa ne toiveet eivät olleet mitään yli tonnin iPhonea, MacBookeja tai sähköpotkulautoja."

Mä en tänä päivänäkään tunne edes ketään aikuista jolla olisi tonnin iPhone, saati sitten alaikäistä.

On niitä aika monella. Riippuu kuplasta missä elää. It-alalla lähes kaikilla on kallis puhelin. Ei ehkä tonnin maksavaa kaikilla, mutta 800€. Usein ne vielä saa töiden kautta 2-3v välein ja se vanha kierrätetään lapsille tai puolisolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Me ollaan ihan varakas perhe. Teinien toiveet: konvehtirasia riittää. Yksi haluaa pikalaturin. Ja ei, meillä ei ole jo kaikkea. Ei ole yhtäkään iPadia, iPhonea tai edes merkkivaatteita. Jos on ylimääräistä, niin järjestän lapsille elämyksiä ja kokemuksia, en kasvata heistä materialisteja. Oppivat myös itse tienaamaan ja odottamaan omien rahojen karttumista, että niillä saa esim. läppärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiset on niin hyväosaisia, että voivat leuhkia sillä miten heidän lapsensa toivovat lahjoiksi villasukkia ja saippuaa.

Oikeasti köyhä toivoo itselleen jotain kivaa. (Mitä täälläkin kilvan tuomitaan ja kauhistellaan.) Hyväosainen lapsi saa sen muutenkin.

Usko jo, että ei saa. Hyvätuloiset opettaa lapsilleen rahanarvoa ja tienaamista. Vastuuta ja oikeuksia. 

Eihän opeta. Se yksin mamma kertoi miten antoi lapselleen rahaa enemmän mitä lapsi ansaitsi että se saisi ostettua iPhonen. Sehän juuri opetti lapselle että sluibailemalla saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt koittaisiko jotain kautta pyytää jouluapu, juurikin että lapset saisi joskus jotain muuta kuin käytännöllisiä pitkiä kalsareita ja hanskoja. Noita ne saisi muutenkin mutta menee valitettavasti lahjaksi kun en turhaa voi ostaa.

En sitten ole ikinä ole etsinyt mitä kautta sitä apua edes saisi. Mikä on hyvä koska aina näin joulun alla saa lukea miten ne lapseni eivät edes saa toivoia muuta kuin niitä käytännöllisiä tavaroita.

Ei, en vaivaudu lukemaan tuota juttua. Ne on aina paisuteltu ja unohdetaan kokonaan että siellä oli muitakin toiveita. Nämä keräykset ja lasten toiveet on nykyään sosialliapornoa, sama kuin joku tempparit, pääsee paremmat ihmiset kauhistelemaan ja tuntemaan itsensä paremmiksi.

Minä mielelläni ostan jotain pientä arjen luksusta tai puhtaasti vain iloa tuovaa lapselle joka sellaisia muuten ei saisi. Jopa mieluummin k

Olisi tosi kiva juuri tuo ilon tuottaminen. Mutta ajattelisin että köyhän lapsi saisi iloa myös vähemmän kalliista tavarasta. Siis sellaisesta mihin olisi hyvin vaikea saada rahaa kasaan ilman palkkatuloja, mutta mikä ei ole palkkatyössä käyvälle ylivoimainen ostos. Lasten leluissa on tällaisia paljon (leluhyllyllä tuntuu että kaikki). Teinien tuotteista ajattelisin esim monipuolista meikkipakettia tai sitten vaikka Hugo Bossin deodoranttia (joka ei ole kohtuuton välttämättä).

Itse ainakin halusin nimenomaan niitä arkisia tuotteita, mitä muilla oli, mutta meidän perheessä ei ollut varaa. Eivätkä ne olleet mitään kovin kalliita. Olisin nimenomaan halunnut vaikka perusmeikit ja silloisen muotituoksun (n. 20e). Koska niitä muut tytöt laittoivat ja vain minulla ei ollut. 

Se ei niin haitannut että muilla oli simpukkapuhelimet ja minulla 3310. En ollut edes ainoa, koska osa rikkaammista lapsista meni myös 3310 kanssa, koska heille ei sen kalliimpia ostettu niin kauan kuin vanha on ehjä. Ja 3310 olisi varmasti edelleen ehjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on raskasta monella, kun kaikki köyhät lapset/perheet ei suostu alistumaan ja toivomaan sellaisia lahjoja joista tulee antajalle hyvä mieli :D Pitäkää hikiset euronne, oikeasti. Ei teitä kiinnosta ne lapset vaan oma omatuntonne ja joulufiiliksenne. 

Mit vit 😆 Kyllähän tonnilla sais aika monelle lapselle lahjan, mutta ei ku pistetään se Jannica-Josefiinan iphoneen, kun se toivoo. Eikö ois kiva ilahduttaa mahdollisimman montaa eikä yhtä ahnetta? Rahaa kun ei ole rajattomasti kellään. Ei edes Nallella. 

Sinun tehtävä ei ole spekuloida, vaan joko ostaa se lahja mikä siinä kortissa lukee tai olla ostamatta. Yksinkertaista!

Mitä ilmeisimmin et ole kuitenkaan mitään kenellekään koskaan lahjoittamassa, kunhan haluat täällä dissata köyhiä.

Tiedän ihmisiä, jotka heiluttelevat ahkerasti tuota köyhä-korttia. Eivät edes ole oikeasti köyhiä. Esittävät vain. Ansiotulot ovat kaikkien nähtävissä. Ovat oppineet itkemällä saamaan rahaa. Röyhkeästi kun pyytää, tirauttaa krokotiilin kyyneleen ja vetoaa tunteisiin, niin rahaa tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.

Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.

 

 

Tai aikuisemmin katsottuna pinnallista. Miksi jo lapsella on käsitys että hänen arvonsa riippuu tavarasta? Vanhempien katkera kasvatu

Oletko kyllä niin oikeassa. Jos lapsi toivoo jotain tavaraa niin hän uskoo että hänen arvo riippuu siitä. Ei ole mitenkään mahdollista että sinä keksisit päästäisi tuollaista sontaa.

Minusta muutenkin ihan kelle vaan yli 50€ lahja alkaa olla vähän liian kallis.

Itse pidän sukulaisten ja tuttavien lasten lahjat aina n. 20€. 

Nuorille annan yleensä 20€ lahjakortteja joihin voi itse lisätä rahaa lisäksi jos haluaa kalliimman asian.

Harvoin kyllä annan aikuisillekaan sen kalliimpaa lahjaa. Riippuu toki vähän tilanteesta.

Kummipoika täyttää ensivuonna 18 v. Ajattelin antaa sen kunniaksi 100€. 

20€ voisin ostaa jollekin köyhälle lapselle joululahjan. Sillä saa ihan hyvän perusjutun. Alle sen ei oikein saa mitään kovin ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt koittaisiko jotain kautta pyytää jouluapu, juurikin että lapset saisi joskus jotain muuta kuin käytännöllisiä pitkiä kalsareita ja hanskoja. Noita ne saisi muutenkin mutta menee valitettavasti lahjaksi kun en turhaa voi ostaa.

En sitten ole ikinä ole etsinyt mitä kautta sitä apua edes saisi. Mikä on hyvä koska aina näin joulun alla saa lukea miten ne lapseni eivät edes saa toivoia muuta kuin niitä käytännöllisiä tavaroita.

Ei, en vaivaudu lukemaan tuota juttua. Ne on aina paisuteltu ja unohdetaan kokonaan että siellä oli muitakin toiveita. Nämä keräykset ja lasten toiveet on nykyään sosialliapornoa, sama kuin joku tempparit, pääsee paremmat ihmiset kauhistelemaan ja tuntemaan itsensä paremmiksi.

Minä mielelläni ostan jotain pientä arjen luksusta tai puhtaasti vain iloa tuovaa lapsel

Sinä nyt ajattelet tätä vai itsesi kautta. Vaikka sinä tykkää kosmetiikasta niin joka teini ei tykkää. Itse sain teininä sukulaisilta kaikenlaista dödöä ja hajua, ihoni on herkkä ja kaikki meni roskiin. En niistä olisi muutenkaan pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

Onko ideoita, miten köyhä lapsi voisi säästää? Jos oletetaan, että ei saa yhtä avokätisesti kuukausirahaa ja rahalahjoja. 

4H-kerhon kautta saa töitä, keräämällä syksyisin marjoja (Mustikka Oskari!) , etsimällä pulloja palautettavaksi, pesemällä tuulilaseja huoltoasemalla... Lista on lähes loputon, mutta eihän nuoria töihin saa kun kaikki pitää saada ilmaiseksi ja heti. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että 2v ei osaa itse toivoa mitään ipadia ja toive voi olla lopulta enemmänkin vanhemman toive jotta lapsen varjolla laite saadaan omaan käyttöön.

Kouluikäisten kohdalla en kuitenkaan olisi niin ankara kuin jotkut täällä. Ei kukaan lapsi tai nuori halua aina olla se ainoa jolla ei ole jotain tavaraa tai tietyn merkkistä vaatetta kuin muilla. Lapset ja teinit osaa oikeasti olla tosi julmia toisilleen ja sen köyhän perheen lapsi joutuu joka ikinen päivä miettimään mitä vastaa kun kaverit kysyy sellaisista asioita mihin hänen perhellään ei ole varaa. Se ulkopuolisuuden tunne ja perheen tilanteen piilottelu on varmasti vaikeaa ja jättää jälkensä lapseen. Jos vain jollakin varakkaammalla on mahdollisuus toteuttaa kalliimpi toive niin aivan mahtavaa. Sille köyhälle lapselle/nuorelle jää varmasti enneminkin tärkeä muisto siitä että kerrankin hänelläkin oli jotain samaa kuin muilla. Voit antaa hänelle lahjaksi sen yhteenkuuluvuuden

Opetat siis antamaan periksi kiusaajille? Minä kasvatan mieluummin lapsistani vahvoja ja ei materialistisia. Mieluummin opetan lapselleni, että hän on hyvä ja täydellinen juuri noin omana itsenään. Kiusaaminen tuomitaan eikä anneta lapselle kuvaa, että hänellä täytyy olla iPhone ja Hilfigeriä kelvatakseen. Se on toki se helppo pikaratkaisu, mutta pitkässä juoksussa vain haitallista ja pahimmassa tapauksessa tekee lapsesta itsestään kiusaajan. Tarvitseeko siihen kiusaajaporukkaan kuuluakaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiset on niin hyväosaisia, että voivat leuhkia sillä miten heidän lapsensa toivovat lahjoiksi villasukkia ja saippuaa.

Oikeasti köyhä toivoo itselleen jotain kivaa. (Mitä täälläkin kilvan tuomitaan ja kauhistellaan.) Hyväosainen lapsi saa sen muutenkin.

Mutta kun hyväosainen lapsi ei saa. Etkö ymmärrä, että toiveet ovat kohtuuttomia?

Ei nämä köyhät ymmärrä, että hyväosaiset kieltävät lapsiltaan asioita ihan kasvatusmielessä. Plus jos kaikki lasten toiveet toteuttaa, hukkuu materiaan eikä mikään palkka riitä.

Aah miten ihanaa onneksi menet kertomaan kaikille köyhille mitä ne ei ymmärrä! Koska totta kai sinä menet kun sillä tavalla voit heitä auttaa.

Ihan tosi. Miten täynnä itseään sinä oikein voitkaan olla.

Huh mitä toiveita. Itse alan ostella ja suunnitella joululahjoja jo syyskuussa. Näin saa penniä venytettyä lahjaostoksilla ja kulut jaettua pitkälle aikavälille. Pyrin siihen, että omien lasten joululahjoihin menisi max 150e yhteensä. Ja toinen 150e lähipiirin lapsille. Eli 300e 10 lapsen lahjoihin. Nuorin on 1 ja vanhin 16.

Ja sitten kuitenkin jonkun mielestä keskituloisen koko lahjabudjettia melkein tuplasti kalliimpi yksittäinen lahja tuntemattomalle on ihan ok ja se pitää ajatuksena hyväksyä.

Mä en osta enää kellekään lahjoja. Mennyt maku tähän materialismiin ja tuhlaamiseen sekä roskaamiseen. Mummi ostaa lapselle mitä ostaa, jos haluaa. Asialliset hommat ostetaan ilman juhlapyhiäkin, kun tarve on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa yksikään ei lahjoittaisi yhtään mitään. Ketjukin sen todistaa, että köyhät ovat tyhmiä, yksinkertaisia ja ahneita.

Peiliin vilkaisun paikka? Pelkäät, että joku nuori saisi arvokkaan lahjan.

Voi luoja😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Tämä. Itse toivoin lukion kirjoja, että olisi helpompi päästä lukiosta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiset on niin hyväosaisia, että voivat leuhkia sillä miten heidän lapsensa toivovat lahjoiksi villasukkia ja saippuaa.

Oikeasti köyhä toivoo itselleen jotain kivaa. (Mitä täälläkin kilvan tuomitaan ja kauhistellaan.) Hyväosainen lapsi saa sen muutenkin.

Mutta kun hyväosainen lapsi ei saa. Etkö ymmärrä, että toiveet ovat kohtuuttomia?

Kyllä ne jotain kivaa saavat joskus. Tajuatko sä, ettei köyhän lapsi saa välttämättä koskaan yhtään mitään?